Wuokko, Eino (1904–1984)
Urheilurakentaja, TUL:n pääsihteeri
Periaatteen mies Eino Wuokko oli tekemässä Työväen Urheiluliitosta merkittävää järjestöä 1940─1950 ‑luvuilla. Wuokko saavutti itse urheilussa TUL:n mestaruudet jalkapallossa ja jääpallossa. Alkuun hän työskenteli lehtimiehenä, mutta nousi myöhemmin TUL:n pääsihteeriksi 1943. Wuokko toimi vuosikymmenien ajan Urheiluopistosäätiössä. Nuorena poikana Wuokko oli haaveillut rakennusinsinöörin urasta ja myöhemmin vanhemmalla iällä hän oli erityisen tärkeässä roolissa Helsingin Urheilutalon rakentamisessa ja Pajulahden Urheiluopiston saneerauksessa, toteuttaen näin lapsuuden unelmaansa. Kiitokseksi elämäntyöstään Wuokolle on myönnetty TUL:n aloitteesta Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1955.
Keskeinen Suomen urheiluelämän vaikuttaja Eino Wuokko syntyi Viipurissa 24.11.1904. Tulisieluinen Wuokko oli tärkeässä asemassa Työväen Urheiluliitossa 1940- ja 1950-luvulla. Ennen merkittäviä järjestötason tehtäviään Wuokko ehti tehdä hyvää tulosta omalla urheilu-urallaan. Wuokko saavutti TUL:n jalkapallomestaruuden viipurilaisen Talikkalan Tovereiden riveissä 26-vuotiaana 1931. Saman seuran riveissä jääpallossa Wuokko oli myös voittamassa TUL:n mestaruuksia 1930, 1932 ja 1935. Wuokolle lähellä sydäntä oli myös purjehtiminen. Kesäisin hän purjehti meren läheisyydessä sijaitsevalla kesäpaikallaan Snappertunassa Uudellamaalla. Mieliharrastuksiin kuului myös matkustaminen ympäri maailmaa ja moottoriveneurheilu.
Nuoruudessaan Eino Wuokko haaveili rakennusinsinöörin urasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana Eino Wuokko aloitti opiskelun oppikoulussa 1914, jota hän suoritti kolme luokkaa. Varreltaan pienikokoinen Wuokko ei soveltunut raskaisiin teollisuusalan töihin, joten elantoa oli lähdettävä hakemaan liike-elämästä. Koulutuksen Wuokko sai työväen akatemiasta 1929─1930. Wuokko oli kiinnostunut lentoliikenteestä, joka tulee esille hänen akatemia-aineensa aiheesta. Aineessa käsiteltiin lentämistä ja lentoliikenteen kehitystä. Akatemian aikana Wuokolla heräsi mielenkiinto itseopiskeluun ja poliittiseen toimintaan. Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen jäseneksi Wuokko liittyi 1929.
Ensimmäisissä työtehtävissä Wuokko toimi Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä ja paikallisen sosiaalidemokraattisen sanomalehden, Kansan Työn, toimittajana 1930. Kyseisissä tehtävissä hän oli aina vuoteen 1940 asti. Välirauhan aikana Wuokko toimi Turussa Sosialisti ‑lehden toimittajana. Jo hieman ennen jatkosotaa ja sen roihutessa 1940─1944 hän työskenteli Helsingissä Valtion tiedotuslaitoksen sanomalehtiosastolla. Samaan aikaan Wuokko perusti Siirtoväen Opas ‑nimisen viikkojulkaisun, jonka kustannustoimintaa hän myös johti 1942─1943.
Eino Wuokko valittiin hoitamaan Työväen Urheiluliiton pääsihteerin virkaa 15.4.1943. Omien sanojensa mukaan hän otti tehtävän vastaan puoliväkisin. Tehtävä oli hyvin haasteellinen, koska järjestönä TUL oli siihen aikaan pieni ja velkaantunut. Organisaattorina Wuokko sai toteuttaa omia ihanteitaan liitossa. Työväen Urheiluliitto järjesti 1946 Wuokon johdolla näyttävän urheilutapahtuman Helsingissä, johon osallistui noin 30 000 henkeä. Seuraavana vuonna TUL toteutti ”miljoonakeräyksen”, joka tuotti lähes 29 miljoonaa markkaa. Rahoilla pystyttiin aloittamaan Pajulahden Urheiluopiston saneeraus 1948. Opistorakennus vihittiin käyttöön 11.12.1949.
Ärhäkän johtajan lehtimiestausta näkyi siinä, että hän kirjoitti itse paljon ja TUL:n julkaisutoiminta laajeni huomattavasti. Wuokon aikana TUL:n henkilökunta kasvoi viidestä henkilöstä 45 henkeen. TUL oli poliittisen valtataistelun välikappaleena sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä Wuokon kauden alkupuolella. Myöhemmin loppupuolella TUL oli SDP:n sisäisten riitojen näyttämö. Wuokon aikakausi pääsihteerinä kesti aina 1955 asti, jolloin hänet erotettiin virastaan sisäisten riitojen vuoksi.
Työväen Urheiluliitolla oli tavoitteena rakentaa oma toimitalo Helsinkiin. Wuokko sai hankkeen liikkeelle syksyllä 1951. Tontti ostettiin marraskuussa 1952. Helsingin Urheilutalon rakentaminen alkoi 20.4.1959 Urheiluopistosäätiön hankkeena Mainittakoon, että Wuokko toimi säätiön tehtävissä 30 vuoden ajan. Rakennus vihittiin 6.4.1962. Wuokko toimi rakennuksen isännöitsijänä ja Urheilutalon kiinteistöyhtiön toimitusjohtajana. Hänellä oli myös merkittävä rooli Pajulahden saneerauksessa ja laajentamisessa 1970-luvulla. Rakentajan uran haavetta Wuokko pääsi toteuttamaan sittenkin vastoinkäymisistä huolimatta. Itse asiassa hänen rakentajauransa alkoi jo 1930-luvulla, kun hän oli pystyttämässä Viipurin Pursiseuran paviljonkia Pappilanniemeen.
Nimimerkeillä ”Eenokki” ja ”Eikko” tunnettu lehtimies työskenteli oman toimensa ohella Työväenlehdistö Oy:n toimitusjohtajana ja Työväenlehtien kannatusyhdistys ry:n sihteerinä 1958─1972. Wuokon kynästä syntyi lehtimiesaikoina poliittisia pakinoita ja urheilupakinoita. Hänen kirjoituksiaan ovat muun muassa ”Palloile oikein! Pelikäsityksen avain nuorille palloilijoille” ja ”Miksi Sosialismia pelätään?” nimiset lehtiöt.
Eino Wuokon tiedetään olleen periaatteen mies. Wuokosta onkin sanottu, että hän laiminlöi monesti henkilökohtaisia etujaan yhteisön hyväksi. Enemmistön vaietessa, Eino Wuokko ei vaiennut. Työväen Urheiluliitosta kehittyi Eino Wuokon aikana vahva keskusjärjestö. Kiitokseksi työstään Eino Wuokolle on myönnetty Työväen Urheiluliitto ry:n aloitteesta Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1955. Eino Wuokko kuoli Helsingissä 7.12.1984.
Liiteosio
Eino Anselm Wuokko S 24.11.1904 Viipuri, K 7.12.1984 Helsinki. V Suutari Juho Wuokko ja Loviisa Thölberg.
Ura. Kolme luokkaa oppikoulua 1914─18; koulutus työväenliikkeessä (työväen akatemia) 1929─30; opintomatkoja ulkomaille.
Kansan työ –lehden urheilu- ja uutistoimittaja, pakinoitsija sekä toimitussihteeri vuodesta 1930 helmikuuhun 1940 (Viipurissa); Sosialisti lehden uutistoimittajana (kesäkausi 1940) Turussa; Valtion Tiedotuslaitoksen sanomalehtiosastolla 1940─44 Helsingissä; TUL pääsihteeri 1943─55; Urheiluopistosäätiön asiamies 1952─79, hallituksen jäsen 1952–82 ja valtuuskunnan jäsen 1952─84. Työväenlehdistö Oy:n toimitusjohtaja ja työväen lehtien kannatusyhdistyksen sihteeri 1958─72; Kiinteistö Oy Helsinginkatu 25 toimitusjohtaja, isännöitsijä 1959─79.
Luottamustoimet. Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen; Viipurin kaupungin urheilulautakunnan jäsen ja varapuheenjohtaja kymmenen vuotta; TUL:n Viipurin piiritoimikunnan jäsen ja varapuheenjohtaja; Viipurin sos.dem. nuorisopiiritoimikunnan jäsen ja sihteeri 1934─39; Viipurin työväen pursiseuran puheenjohtaja 1933─44; Helsingin olympialaisten talousvaliokunnan jäsen 1952; Helsingin Tarmon puheenjohtaja 1955─62; Urheiluhallit Oy hallituksen jäsenenä 1959─80, puheenjohtajana 20.5.─16.12.1959 ja 25.5.─31.12.1961.
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1955; TUL:n mestarimerkki; TUL:n ansiomerkki; Olympialaisten I luokan ansioristi. Talousneuvoksen arvonimi elokuussa 1980.
Tuotanto. Palloile oikein. Pelikäsityksen avain nuorille palloilijoille. Työväen Urheiluliitto, Helsinki 1943; Miksi sosialismia pelätään? Erip. Suomen Sosialidemokraatti 23.2.1969. Helsinki 1969.
Urheilusaavutukset. TUL:n jalkapallomestaruus Viipurin Talikkalan Tovereiden riveissä 1931; TUL:n jääpallomestaruus Viipurin Talikkalan Tovereiden riveissä 1930, 1932 ja 1935.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Ketola Eino. Eino A. Wuokko. Urheiluelämän rakentaja, tulisieluinen politiikan vaikuttaja. 100 vuotta 1904─1984. Urheiluopistosäätiö, Helsinki 2005; Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1966. Toim. O. Havu, L. Arvi, P. Poijärvi, Keijo Virtamo, Sirkka E. Tuomikoski. Otava, Helsinki 1966.
Kirjoittaja(t): Ville Kallinen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4712 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry