Walden, Juuso (1907–1972)
Työnantajaliiton hallintoneuvoston puheenjohtaja, Yhtyneet paperitehtaat Oy:n toimitusjohtaja, vuorineuvos
Juuso Walden johti suomalaiskansallista teollisuusryhmää itsevaltaisesti 1950-luvun vaihteesta 1960-luvun loppuun. Walden kasvatti Yhtyneet paperitehtaat Suomen suurimmaksi ja maailman suurimpien joukkoon lukeutuvaksi metsäteollisuusyritykseksi. Urheilun saralla hän kunnostautui etenkin jalkapalloseura Valkeakosken Hakan vakaana taustavoimana ja huippu-urheilijoiden tukijana. Ansioistaan Juuso Waldenille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Juuso Walden syntyi 5. huhtikuuta 1907 Pietarissa puolustusministeri, jalkaväenkenraali ja toimitusjohtaja Rudolf Waldenin ja Anni Walden perheeseen. Juuso Waldenin isä, puunjalostusteollisuuden keskeinen vaikuttaja, ankara ja hiljainen, Rudolf Walden oli perustamassa Yhtynyttä paperitehdas Oy:tä 1920. Sotilaskoulutuksen saanut Rudolf Walden oli marsalkka C. G. E. Mannerheimin lähimpiä ystäviä ja luotetuimpia neuvonantajia.
Juuso Walden laitettiin jo neljävuotiaana saksankieliseen leikki- ja alkeiskouluun, jossa hän oppi venäjän ja saksan kielen. Walden pääsi ylioppilaaksi 1925 Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta ja suoritti tämän jälkeen reservinupseerikoulun kurssin. Juuso Walden osallistui jatkossa reservinupseereiden järjestötoimintaan. Hän valmistui ekonomiksi kauppakorkeakoulusta 1929. Lisää oppia Walden haki Englannista, missä hän työskenteli 1930─1931 ja oppi uuden vieraan kielen. Herrasmieheksi oppinut Walden asui aina Ritz-hotellissa Lontoossa.
Walden toimi uransa alkua lukuun ottamatta Yhtyneiden paperitehtaiden palveluksessa. Hän aloitti 1932 Ab Walkiakosken konttoripäällikkönä ja siirtyi koko konsernin myyntipäälliköksi sekä 1940 Yhtyneet paperitehtaat Oy:n toimitusjohtajaksi, josta hän jäi eläkkeelle 1969. Walden asui yhtiön pääkonttorin paikkakunnalla, Myllykoskella, 1938─1951.
Yhteistyö Yhtyneiden paperitehtaiden hallituksen puheenjohtajan, C. G. Björnbergin kanssa kriisiytyi Rudolf Waldenin kuoleman jälkeen. Yhtyneiden paperitehtaat jaettiin Waldenin ja Björnbergin kesken ja pääkonttori sijoitettiin Valkeakoskelle olympiavuonna 1952; uudenmuotoinen toiminta alkoi 2.5.1952. Valtavat investoinnit toivat mukanaan vaikeuksia. Kaipolan sanomalehtipaperitehtaan valmistuttua Päijänteen rannalle 1950-luvun alussa, ei Korean sodan pahentamaan kustannuskriisiin auttanut kuin devalvointi. Devalvoinnin jälkeen Juuso Walden jatkoi riski-investointejaan metsäteollisuuteen. Yhtiön velkataakka ja Waldenin toimet olivat tutkija Toivo Nordbergin mukaan katastrofaalisia. Tosin omana aikanaan Waldenin politiikka ei ollut erikoista, sillä metsäteollisuus oli Suomen länsiviennin ja ennen kaikkea muun teollisuuden rakentamisen mahdollistaneen länsivaluutan saannin perusta.
Juuso Waldenia on kutsuttu viimeiseksi patruunaksi, mutta hän ei koskaan hallinnut paikkakuntaansa, kuten Emil Sarlin tai Petter Forrström. Lisäksi hänen vaikutusvaltaisin kautensa Yhtyneiden johdossa jäi parin vuosikymmenen mittaiseksi; tätäkin kautta varjostivat Kansallisosakepankin (KOP:n) asettamat suhteellisen tiukat rajoitteet. Walden teki vapaaehtoista sosiaalitoimintaa. Hän huolehti työntekijöiden arjesta, asumisesta, terveydenhuollosta, lomasta, lasten koulutusongelmista ja eläkkeistä. Toisaalta hän puuttui lähes kaikkeen mahdolliseen tehtaan toiminnassa. Mitään ei voitu päättää ilman Waldenin kantaa ja jokainen naimisissa oleva nainen lähetettiin pois kotia hoitamaan.
Työnantajapatruunoiden keulakuvana ja Suomen Työnantajain Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtajana, Walden pysyi aina lujana työntekijöiden vaatimuksia ja varsinkin lakkoja kohtaan. Läheiset suhteet presidentti Urho Kekkoseen mahdollistivat muun muassa Iso-Britannian pääministeri Harold McMillanin ja Neuvostoliiton johtomiesten tapaamisen. Kokoomuslainen Walden tuki Kekkosta jo 1956 vaaleissa, koska Kekkonen selkeästi vastusti kommunismia ja kehitti idän kauppaa presidenttiehdokkaista parhaiten.
Urheiluvaikuttajana Walden keskittyi jalkapalloon, Rudolf Waldenin laji oli ollut ammunta. Juuso Waldenin motto oli ”kouluttaa, kasvattaa, asuttaa ja viihdyttää”. Suomen Palloliiton liittohallituksen puheenjohtajan viranhoidon lisäksi Juuso Walden seurasi englantilaista jalkapalloa aina Lontoon vierailuillaan ja tuki Valkeakosken Hakaa taloudellisesti, muun muassa työllistämällä pelaajia, luovuttamalla toimitiloja ja ennen kaikkea antamalla harjoitteluoikeuden työajalla. Haka nousi jalkapallon SM-sarjaan ensimmäisenä ei-kaupunkilaisena joukkueena 1949. Walden yhdisti työntekijöitään urheilun avulla. Joskus innokas patruuna puuttui epäonnisesti itse pelistrategiaankin; puoliajalla valmentajat pääsivät tekemään työtään ja parantamaan tulosta. Veikko Asikainen, 1950-luvun tunnetuin jalkapalloilija, värvättiin Turusta Hakaan ja tietotaitoa Hakan harjoitteluun haettiin Englannista saakka. Jalkapallon Suomen Cup perustettiin Waldenin aloitteesta 1955.
Ensimmäinen Yhtyneiden urheilukilpailu; maastojuoksussa, jalkapallossa ja viestissä järjestettiin englantilaisen Reed-yhtymän kanssa jo 1947. Kilpailut loppuivat 1962 englantilaisten kieltäydyttyä laajentamasta kilpailuiden urheilijamäärää. Sodan jälkeen Yhtyneet alkoi tukea kaikkien lajien urheilijoita ja Waldenin kauden loputtua urheilijat olivat voittaneet jo seitsemän olympiakultaa, viisi maailmanmestaruutta, yhden maailmanennätyksen ja useampia himmeämpiä mitaleja. Suomen kentillä voitettiin 364 Suomen mestaruutta 14 urheilulajissa; esimerkiksi kaikki huippuhiihtäjät, kuten Veikko Hakulinen, olivat Yhtyneiden tukemia. Urheilu ei ainakaan haitannut poliittisten siteiden vahvistamista länteen. Jalkapalloilijoilla oli erityisasema tehtaalla, mutta myös muut urheilulajit, kuten 1953 perustettu yleisurheiluseura Kaipolan Vire, 1936 perustettu Valkeakosken Uimaseura, soutuseura Valkeakosken Vesiveikot ja hiihtoseura Jämsänkosken Ilves, saivat tukea. Vire erikoistui keskipitkien ja pitkien matkojen juoksuun. Kaipolaan rakennettiin hyppyrimäki ja laskettelurinne, mutta pesäpalloa Walden vastusti. Kulttuuriakin tuettiin 1962 perustetun Valkeakosken kaupunginteatterin myötä.
Juuso Walden nimitettiin vuorineuvokseksi 1948 ennen kaikkea etujärjestötoimintansa ansiosta. Walden jäi eläkkeelle Yhtyneistä paperitehtaista 1969. Hänet korvasi KOP:n vaatimuksesta Kemi Oy:n toimitusjohtaja, diplomi-insinööri, Niilo Hakkarainen. Tähän päättyi Waldenien valta Yhtyneissä paperitehtaissa (vsta 1996 UPM-Kymmene Oy). Walden kärsi maksavaikeuksista viimeisinä vuosinaan ja menehtyi 1972.
Liiteosio
Juuso Walfrid Walden S 5.4.1907 Pietari, K 19.11.1972 Valkeakoski. V Puolustusministeri, jalkaväenkenraali ja toimitusjohtaja Rudolf Walden ja Anni Hellin / Konkola.
Ura. Ylioppilas suomalaisesta yhteiskoulusta 1925; ekonomi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1929, lisäopintoja Englannissa 1930─31.
Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen palveluksessa 1931─32; Ab Walkiakosken konttoripäällikkö 1932─35; Yhtyneet paperitehtaat Osakeyhtiön myyntipäällikkö 1935─39; toimitusjohtaja 1940─69.
Luottamustoimet. Yhtyneiden Paperitehtaiden Yhdistyksen hallituksen jäsen 1935─65 ja varapuheenjohtaja 1946─51; Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen hallintoneuvosto 1939─69, puheenjohtaja 1966─69; Suomen Paperin ja Kartonginjalostajain Yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja 1944─46; Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1964─69; Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajain Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1948─55.
Valkeakosken kauppalanvaltuuston jäsen 1934─36; KOP:n hallintoneuvoston jäsen 1945─69; Tasavallan presidentin valitsijamies 1950; Suomen Teollisuus-Hypoteekkipankin johtokunnan jäsen; Säteri Oy:n johtokunnan varapuheenjohtaja 1952─69; Suomen Reserviupseeriliiton valtuuskunnan varapuheenjohtaja 1958─; Tellervo ja Juuso Waldenin säätiön perustaja 1959 ja puheenjohtaja; Helsingin kauppakorkeakoulun valtuuskunnan puheenjohtaja 1962─; Mannerheim säätiön varapuheenjohtaja sekä puheenjohtaja 1969─. Kemijoki Oy:n, Oulujoki Oy:n ja Pohjolan voima Oy:n johtokuntien jäsen; Lontoon Suomi-talon rakennustoimikunnan puheenjohtaja; New Yorkin Suomi-talon rakennustoimikunnan varapuheenjohtaja.
Jalkapalloseura Valkeakosken Hakan perustaja 1932 (nyk. Valkeakosken Haka ry ja FC Haka); SVUL:n Tuen ensimmäinen puheenjohtaja 1948; Suomen Palloliiton puheenjohtaja 1953─63.
Ansiomerkit. Vuorineuvos 1948; Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi; Suomen Leijonan suurristi; Suomen Leijonan komentaja I; Vapaudenristi (VR) 3 ja VR 4; Pyhän Karitsan Ritarikunnan komentaja 1; Jugoslavian Lipun Ritarikunnan kunniamerkki kultaisen seppeleen kera; Ruotsin Vaasa ritarikunnan komentaja 1963.
Tuotanto. Minua sanotaan Juusoksi, toimittanut Tapio Karreinen. Weilin + Göös, Helsinki 1971 (lisäpainos 1971).
Urheilusaavutukset: –
Muistomerkit. Patsas Jämsässä (1988), suunnitellut Heikki Häiväoja.
Henkilön mukaan nimetty. ”Juuson komentovaunu” – Waldenin Land Rover, joka ajaa joskus mainosajoa ennen jalkapalloseura Valkeakosken Hakan ottelua.
Lähteet. Hoffman Kai. Juuso Walden. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. [Julkaistu 14.6.2002]. [Viitattu 12.8.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1560/ ; Klemola Pertti. Juuso Walden – viimeinen patruuna. Tammi, Helsinki 1970; Nordberg Toivo. Vuosisata paperiteollisuutta III, Yhtyneet paperitehtaat osakeyhtiö 1952─1969. UPM-Kymmene Oyj / Karisto Oy, Hämeenlinna 1980; Tuomela Marianne. Juuso Walden. Valkeakosken sanomat / Koski-Print Oy (opinnäytetyö), Valkeakoski 2006; Sirén Ari. Juuso Walden 1907─1972. UPM-Kymmene Oyj / Karisto Oy, Hämeenlinna 2007.
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen
Julkaistu 20.12.2017; Päivitetty 8.11.2020
Artikkelitekstin pituus: 5945 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry