Voimistelun hurmaa – kiehtovaa kerrontaa
13.4.2025
7.4.2025 – Kalervo Ilmanen, FT, dosentti.
Yhteisvoimistelu on naisten keskeistä liikuntakulttuuria. Suomalaisnaiset ovat esittäneet näytösvoimistelua niin seurojen, liittojen kuin keskusjärjestöjen juhlatilaisuuksissa aina ulkomaita myöten yli sadan vuoden ajan. Sää ei ole heitä haitannut, vaan näytökset on viety läpi niin koleassa sateessa kuin kesähelteellä. Tästä pitkään jatkuneesta yhteisvoimistelun kulttuurista Aino Sarje luo lukijalle kiehtovaa kerrontaa, jossa kuvilla ja niistä kehkeytyvillä tulkinnoilla ja tarinoilla on keskeinen rooli. Valittu näkökulma ja lähestymistapa on tuore ja mielenkiintoinen. Kaiken kaikkiaan Sarje tuo tervetulleen lisän suomalaiseen liikuntahistoriaan, joka on edelleen suuntautunut pääosin miehiseen urheilukulttuuriin.
Aino Sarje: Voimistelun hurmaa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Kirjapaino Jaarli Oy, Turenki 2024, 215 s. ISBN 978-952-94-9750-8
Kirja lähtee liikkeelle 1800-luvun lopulta, jolloin naiset alkoivat harrastaa erilaista voimistelullista liikuntaa sekä telineillä, välineitä apuna käyttäen, että permannolla ja kentällä. Naisten liikuntakulttuuri kytkeytyi vahvasti tuon ajan säätyläisnaisten emansipaatioon. Monet ensi vaiheen vaikuttajista olivat säätyläisperheistä lähtöisin olevia nuoria naisia, jotka voimistelun kautta pääsivät itsenäistymään ja jopa työllistymään. Useat naisvoimistelun pioneerit hankkivat itselleen voimistelunopettajan ammatin joko ulkomailla tai sittemmin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella opiskellen.
Erityisen antoisaa on tutustua Sarjen tulkintoihin ja analyyseihin niin tuon ajan valokuvista kuin eri voimistelusuuntauksista. Kirja esittelee sekä ruotsalaista että saksalaista voimistelujärjestelmää tavalla, joka lisää lukijan ymmärrystä. Samalla tavoin vanhojen valokuvien taakse kätkeytyvät tulkinnat ja tarinat avautuvat ennen kokemattomalla tavalla. Ainakin omalla kohdallani kävi niin, että katselin jo moneen kertaan itselleni tuttuja valokuvia aivan uusin silmin.
Uutta oli ennen muuta tiedot valokuvien tarkasta syntyajankohdasta, mitä niissä esitettiin ja miten. Sarje pystyi menemään valokuvien taakse jopa niin pitkälle, että hänellä riittää kerrontaa yhtä hyvin kuvien pienimmistä yksityiskohdista kuin siitä, miten näytökseen osallistuvat tilanteen itse kokivat. Nykyaikaa lähestyviä kuvia katsellessa saamme tietää, miltä tuntui voimistella sateessa ja koleassa säässä ja miten esiintymisasu toimi. Myös näytäntöjen säestykset ja esteettiset seikat saavat runsaasti huomiota.
Suomen itsenäistymisen jälkeen voimistelun ja miksei kaiken ruumiinkulttuurin harrastamisen päämääräksi otettiin entistä vahvemmin kansalaiskasvatus. Samalla suomalainen yhteiskunta jakaantui sekä kieli- että luokkaperusteisesti. Suomenkieliset porvarisnaiset voimistelivat omissa seuroissaan, ruotsinkieliset omissaan ja työläisnaiset omissaan.
Jakaantuminen näkyi myös eri liittoihin kuuluvien naisten yhteisvoimisteluesityksissä. Liittojuhlista ja suurkisoista tuli valtavia voimannäytöksiä, joissa naisten yhteisvoimisteluesityksillä oli merkittävä asema. Suurimmillaan yhteisvoimisteluesitykseen saattoi osallistua yli kymmenen tuhatta naista. Tällaisia osallistujamääriä tuskin enää koskaan saadaan yhtä aikaa kentälle. Joukkoesitysten suunnittelun, organisoimisen, säestämisen ja ohjaamisen tarina oli ainakin minulle suorastaan opettavaista luettavaa.
Viimeisissä pääluvuissa kirja käsittelee naisten voimistelun vapautumista ja kokeilemisen aikaa 1970- ja 1980-luvuilla ja jatkaa tästä 2000-luvun yksilökeskeiseen jälkimoderniin liikuntakulttuuriin, jossa yhteisvoimistelulla on edelleen paikkansa, mutta sen asema ja tapa tehdä ovat muuttuneet. Entiset sidokset perinteisiin voimistelujärjestelmiin ovat höllentyneet tai kokonaan purkautuneet ja tilalle on tullut naisliikunnan uusia virtauksia kuten aerobic ja kuntojumppa. Mutta yhtä kaikki, Sarjen kirja päättyy optimistiseen arvioon siitä, että ainakin lähitulevaisuudessa yhteisvoimistelun kenttänäytökset tulevat jatkumaan eri estradeilla.
Sarjen teos ei ole tieteellinen tutkimus, vaan enemmänkin mukaansatempaava kertomus aihepiiristään. Kerrontaa häiritsee jonkin verran päälukujen jälkeen tehdyt yhteenvetolistat keskeisistä tapahtumista. Ilmeisesti tällä on pyritty siihen, että kirjaa voitaisiin käyttää oppikirjana. Rohkenen suositella teosta oppikirjaksi sekä liikunnanopettajien että liikunnanohjaajien koulutukseen.
Lukijaa voi häiritä Sarjen valitsema näkökulma. Hän pitäytyy tiukasti kiinni yhteisvoimistelussa ja siitä kertovien kuvien tulkinnassa. Vaikka hän laajentaa näkökulmaansa ympäröivään yhteiskuntaan hyödyntämällä Riitta Jallinojan sosiologista viitekehystä suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta, niin lopputulos jää auttamatta pinnalliseksi. Lukija saattaa kaivata enemmän tietoa naisliikunnan ja naisvoimistelun asemasta yhteiskunnassa. Entä, miten eri keskusjärjestöissä voimistelevat naiset kokivat liittojuhlien kenttäesitykset? Pyrittiinkö näyttävillä esityksillä manifestoimaan myös yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, joita eri keskusjärjestöt ajoivat? Näihin kysymyksiin ei kirjasta löydy vastauksia.
Sarjella on ollut käytössään mittava keskustelu- ja haastatteluaineisto, mutta hän käyttää informanttiensa kertomaa vain kuvien ja voimisteluesitysten tulkinnassa. Sanalla sanoen, Sarje ei ole halunnut lähestyä aihettaan yhteiskuntapoliittisesti tai edes kielipoliittisesti. Mutta kuten sanottu, tämä johtuu puhtaasti tekijän valitsemasta näkökulmasta. Hän on tietoisesti rajannut ulos poliittisen keskustelun. Eikä Sarje ole halunnut kovin vahvasti nostaa esiin myöskään miesten nuivaa suhtautumista naisvoimisteluun. Tasa-arvokysymykset eivät ole käsillä olevan teoksen keskiössä.
Toinen seikka, joka lukijaa saattaa askarruttaa, on se. kuinka mittavaa ja laajaa naisliikunnan ja -voimistelun harrastus Suomessa kunakin aikana on ollut. Teoksen loppuun olisi voinut liittää tietoja naisliikuntajärjestöjen jäsenmääristä eri aikoina. Se olisi lisännyt lukijan ymmärrystä siitä, miten mittavasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä on kyse. Naisten liikuntakulttuuri on paljon yhteiskunnallisesti merkittävämpi kuin mitä tähänastinen liikuntahistorian kirjoitus antaa ymmärtää. Joka tapauksessa Sarje tuo pienistä puutteista huolimatta ansiokkaan lisän naisten liikuntaharrastuksista kertovaan historiaan.
Kirjan taitto ja valokuvien käyttö ansaitsee erityismaininnan. Vaikka teos on käteen ja hyllyyn hankalan kokoinen, niin silti A4 -arkin koko mahdollistaa väljän ja valoisan taiton, josta vastaavat Mari Savukoski ja Sarje itse. Ylipäätään näyttää siltä, että hän on tuottanut kirjan täysin omin voimin pienen apurahan turvin. Siksi tässä on syytä mainita, että teosta voi tilata osoitteesta aino.sarje@gmail.com. Suosittelen kirjaa kaikille aihepiiristä kiinnostuneille. Teos on viivakaunis, kuten onnistunut yhteisvoimistelun kenttänäytös parhaimmillaan.