Virén, Lasse (1949–)
Nelinkertainen olympiavoittaja, kestävyysjuoksija, kansanedustaja, poliisi, kuljetusalan yrittäjä
Lasse Virén voitti Münchenin (1972) ja Montrealin (1976) olympialaisissa 5 000 metrin ja 10 000 metrin matkat, ja sijoittui viidenneksi 10 000 metrin juoksussa Moskovan olympialaisissa 1980. Urheilu-uransa jälkeen hän on toiminut menestyksellisesti politiikassa. Virénille myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 2010.
Lasse Artturi Virén syntyi Myrskylässä 22. heinäkuuta 1949. Hänen isänsä oli autoilija Ilmari Virén ja äiti Elvi Järvelä. Lasse Virén oli jo nuorena kiinnostunut monista urheilulajeista, mutta kestävyysjuoksusta tuli hänen lopullinen lajivalintansa 16-vuotiaana. Virén voitti 18-vuotiaana 1967 Suomen A-poikien 3 000 metrin mestaruuden. Hänen kansallinen läpimurtonsa tapahtui Kalevan kisoissa 1969. Ylivoimaista voittoa 5 000 metrin matkalla seurasi myöhemmin 14 minuutin alitus, mikä nosti nuoren juoksijalupauksen kansainväliselle tasolle. Virén pääsi Yhdysvaltoihin, Utahiin, muutaman muun lupaavan suomalaisurheilijan kanssa. Hän kilpaili Brigham Young yliopiston puolesta ilman mainittavia tuloksia.
Suomeen palattuaan Virén pyysi valmentajakseen helsinkiläisen Rolf ”Raaka-Rolle” Haikkolan. Valmentajan uransa jo lopettanut Haikkola suostui pyyntöön huomattuaan Virénin saavuttaneen kovat tuloksensa hämmästyttävän vähällä harjoittelulla. Harjoittelu muutettiin nyt totaaliseksi ja tavoitteeksi asetettiin vuoden 1971 Helsingin EM-yleisurheilukilpailuiden 5 000 metrin juoksun voitto. Virén pettyi sijoituttuaan 5 000 metrillä seitsemänneksi ja 10 000 metrillä sijalle 17. Verrattuna Suomen kestävyysjuoksun tilaan 1970-luvun alussa nämäkin olisivat olleet jo ilahduttavia saavutuksia, mutta nyt ne jäivät täysin Juha Väätäisen Euroopan mestaruuksien varjoon. Eduskuntavaaleissa 2011 perussuomalaisten kansanedustajaksi valittu Väätäinen voitti kisoissa 5 000 metrin ja 10 000 metrin matkat.
Virén ei jäänyt murehtimaan tappiotaan, vaan aloitti entistäkin sisukkaamman valmentautumisen vuoden 1972 Münchenin olympialaisiin. Olympialaisnäytöillään hän vaiensi kritiikin: 5 000 metrin Suomen ennätys parani Helsingin yleisurheilukilpailuissa peräti 11 sekunnilla ja Tukholmasta tuli vieläkin kovempi saavutus: kahden mailin juoksun maailmanennätys. Erittäin kovatasoisessa kilpailussa Virénin taakse jäivät maailman kärkijuoksijat: Britannian David Bedford ja Belgian Emiel Puttemans.
Münchenin olympilaisissa Virén selviytyi 10 000 metrin loppukilpailuun voimiaan säästellen. Kilpailu alkoi, kuten odotettiin: David Bedford ryntäsi heti alussa kärkeen ja yritti väsyttää vastustajiaan irtiotoillaan. Kahdennentoista kierroksen takasuoralla, 4 500 metrin kohdalla, tapahtui valtavasti keskustelua herättänyt, mutta selvittämättömäksi jäänyt tapaus: Virén ja hänen perässään juossut Tunisian Mohamed Gammoudi kaatuivat. Gammoudi joutui keskeyttämään, mutta Virén nousi pystyyn välittömästi ja lähti tavoittamaan kärkeä. Virén siirtyi kärkeen Bedfordin väsyttyä kuuden kilometrin juoksun jälkeen. Kolme kierrosta ennen loppua Espanjan Mariano Haro hyökkäsi ja häntä seurasivat Virén, Etiopian Miruts Yifter ja Emiel Puttemans, joka oli Viréniä tarkasti seuratessaan kuluttanut voimiaan. Viimeisen kierroksen alettua Virén siirtyi kärkeen ja näytti irtoavan ainakin Yifteristä, mutta Puttemans kykeni vastaiskuun ja oli ohittaa Virénin viimeisessä kaarteessa. Virén iski kuitenkin juuri ennen loppua ja otti voiton – maailmanennätyksellä! 36 vuoden lamakausi suomalaisessa kestävyysjuoksussa loppui komealla tavalla kultamitaliin olympialaisissa.
Kansainvälisen politiikan jyrkät ristiriidat heijastuivat ikävällä tavalla olympialaisiin – kisat keskeytettiin palestiinalaisterroristien hyökkäyksen takia. Virén sai toisaalta lisää palautumisaikaa 5 000 metrin loppukilpailuun. Juoksijoiden lopulta startatessa Virén jäi heti kilpailun alussa pussiin yhdysvaltalaisen mailerin ja ennakkosuosikin, Steve Prefontainen, vetäessä uuvuttavaa vauhtia. Prefontaine kuitenkin väsyi itsekin vauhtiinsa viimeisellä kierroksella, ratkaisu jäi Gammoudin ja Virénin väliseksi. Suomalainen otti selvän voiton ja Meksikon olympialaisten 5 000 metrin voittaja jäi toiseksi. Britannian Ian Stewart sijoittui kolmanneksi. Huikean tuloksen täydensi vielä Pekka Vasalan kultamitali 1 500 metriltä puolta tuntia myöhemmin. Suomeen palattuaan Virén ja Vesala vietiin suoraan presidentti Urho Kekkosen onniteltaviksi.
Yleisurheilun EM-kilpailut Roomassa 1974 eivät saaneet Viréniä innostumaan. Nilkkavamma esti täysipainoisen harjoittelun, mutta siitä huolimatta Virén otti 5 000 metriltä pronssia ja 10 000 metriltä seitsemännen sijan. Virénin juoksut sujuivat niin ikään mollivoittoisesti 1975, joten urheiluyleisö Suomessa alkoi jälleen epäillä hänen mahdollisuuksiaan puolustaa voittojaan Montrealin olympialaisissa. 10 000 metrin finaali alkoi verkkaisesti, kunnes portugalilainen Carlos Sousa Lopes siirtyi johtoon ja alkoi kiristää vauhtiaan ankarasti – vain Virén ja Iso-Britannian Brendan Foster pystyivät vastaamaan vauhtiin. Foster väsyi seitsemän kilometrin jälkeen ja jäljelle jäivät vain Virén ja Sousa. Virén ratkaisi kisan voiton toiseksi viimeisen kierroksen etusuoralla. Kilpailun jälkeen Virén lähti kunniakierrokselle paljain jaloin ja heilutti juoksukenkiään näyttävästi. Virén kutsuttiin Kansainvälisen Olympiakomitean teknisen valiokunnan eteen vastaamaan syytöksiin amatöörisääntöjen loukkaamisesta. Tekninen valiokunta ei kuitenkaan löytänyt merkkejä tahallisesta mainostamisesta.
Heinäkuun 30. päivänä 1976 juostu 5 000 metrin finaali jää suomalaisen yleisurheilun historiaan yhtenä kovimmista voitoista. Monet juoksijat olivat keskittyneet juuri Virénin voittamiseen, eikä kotimaassakaan jaksettu uskoa myrskyläläisen juoksijan iskukykyyn ainakaan löysävauhtisessa taktiikkakilpailussa. Virén alkoi pitää vauhtia kisassa vasta kahden kilometrin jälkeen. Sisäradan edun kärkipaikallaan saavuttanut Virén veti perässään kovia kirimiehiä, mutta kukaan heistä ei huomannut, että suomalaisen taktiikkana oli kiihdyttää vaivihkaa vauhtinsa maksimiinsa ja juosta haastajilta kirikyky pois.
Seuraajista vain uusiseelantilainen Dick Quax pysyi Virénin kannoilla ja siirtyi muutamaksi sekunniksi johtoonkin, mutta hänen voimansa loppuivat Virénin kiristettyä vauhtiaan vielä maalisuoralla. Urheilun seuraajat jännittivät Suomessa keskellä yötä käytyä taistelua. Virénin päästyä uudelleen johtoon juuri ennen maalia selostaja Anssi Kukkonen huusi mieliinpainuvasti: ”Virénin kiri pitää. Hänestä tulee kaksoisvoittaja näissäkin kisoissa”. Pronssia nappasi maaliviivan yli heittäytynyt Itä-Saksan Klaus-Peter Hildenbrand.
Toiseksi sijoittunut Quax juoksi Tukholmassa 1977 maailmanennätyksen, jota hän kommentoi uransa päätavoitteeksi: Virén ei ollut olympialaisissa lyötävissä. Virén osallistui vielä vain päivä suurvoittonsa jälkeen uransa ensimmäistä kertaa maratonille, jossa hän sijoittui hienosti viidenneksi maratonin erikoismiesten jälkeen.
Virénin palattua Montrealista Helsinki-Vantaan lentokentälle, sai hän osakseen suurta sankarinpalvontaa. Tuhannet kansalaiset olivat vastassa ja lehdistö vertasi hänen saavutuksiaan Paavo Nurmeen. Ulkomaisissa tiedotusvälineissä Viréniä syyteltiin samaan aikaan ns. veritankkauksen käytöstä, mutta mitään dopingsyytöksistä ei voitu todistaa.
Polvivamma esti Virénin osallistumisen vuoden 1978 EM-kilpailuihin, mutta 1979 hän päätti valmentautua vielä kerran olympialaisiin Moskovaan. Ankarasta yrityksestä huolimatta Virén jäi 10 000 metrin kilpailussa viidenneksi ja keskeytti maratonilla.
Varsinaisen työuransa Lasse Virén suoritti poliisina, Suomen Yhdyspankin nuorisotyön projektipäällikkönä ja kuljetusalan yrittäjänä. Hän osallistui poliisikokelaskurssille 1971 ja valmistui poliisin virkaan 1975. Virén toimi poliisina Myrskylässä valmistumisensa jälkeen 1975─1979. Hän ryhtyi 1992 yrittäjäksi sukunsa kuljetusyritykseen.
Virén jatkoi urheiluvoittojensa jälkeen uraansa myös politiikassa. Aluksi hän asettui 1978 Liberaalisen kansanpuolueen ehdokkaaksi tasavallan presidentin valitsijamiesvaaliin, tosin tuloksetta. Virén pääsi 1980 kansallisen kokoomuksen listoilta Myrskylän kunnanvaltuustoon ja toimi presidentin valitsijamiehenä 1982 ja 1988. Kansanedustajaksi Virén valittiin Uudenmaan vaalipiiristä kausiksi 1999─2003 ja 2003─2007. Hän putosi eduskunnasta 2007, mutta sai kansanedustajan paikan takaisin 2010 ja uusi sen 2011 vaaleissa.
Liiteosio
Lasse Artturi Virén S 22.7.1949, Myrskylä. V autoilija Ilmari Virén ja Elvi Järvelä.
Ura. Poliisikokelaskurssi 1971; valmistui poliisin virkaan 1975. Poliisina Myrskylässä 1975─79; Tiger-juoksukenkien maahantuoja, Suomen Yhdyspankin nuorisotyön projektipäällikkö 1979─1992; Virén-Yhtiöt Ky kuljetusalan yrittäjä 1992─.
Luottamustoimet. Myrskylän kunnanvaltuuston jäsen 1981─85, 1992─ (pj.). Liberaalisen kansanpuolueen ehdokkaana tasavallan presidentin valitsijamiesvaalissa 1978; presidentin valitsijamies 1982 ja 1988; kansanedustajana (kok) 1999─2007 ja 2010─11. Eduskunnassa Liikenne- ja viestintävaliokunnassa (─ 28.2.2003 Liikennevaliokunta) 7.4.1999 ─ 20.3.2007; Sivistysvaliokunnassa (vj) 7.4.1999 ─ 18.3.2003, (vj) 9.11.2010 ─ 19.4.2011; Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (vj) 7.4.1999 ─ 3.5.2000; Lakivaliokunnassa 11.2.2000 ─ 17.6.2002, 9.11.2010 ─ 19.4.2011; Maa- ja metsätalousvaliokunnassa 18.6.2002 ─ 20.3.2007; Tulevaisuusvaliokunnassa (vj) 9.11.2010 ─ 19.4.2011; Valitsijamiehet (vj) 6.4.1999 ─ 29.2.2000. Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmässä 24.3.1999 ─ 20.3.2007, 19.10.2010 ─ 19.4.2011. Valtion liikuntaneuvostossa. Suomen Urheiluliiton hallituksessa 1990─1991 ja 1993─1994.
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 2010; Pro Urheilu palkinto 2005; Oslon Bislett stadionin Hall of Famen yhdeksäs jäsen 2000─; maailman paras yleisurheilija 1972; vuoden urheilija 1972 ja 1976; Suomen paras yleisurheilija 1972 ja 1976.
Tuotanto. Juoksuopas (Rolf Haikkolan kanssa). Helsingin sanomat / Sanomapaino, Helsinki 1973; Kullatut sekunnit, toimittanut Rolf Haikkola ja Pentti Vuorio. Weilin + Göös, Helsinki 1973; Kullatut piikkarit, toimittanut Antero Raevuori ja Pentti Vuorio. Weilin + Göös, Helsinki 1976.
Urheilusaavutukset. Olympialaiset: München 1972 kultaa 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa; Montreal 1976 kultaa 5 000 ja 10 000 metrin juoksuissa ja viides maratonilla; Moskova 1980 viides 10 000 metrillä; maratonilla keskeytys; ei osallistunut 5 000 m:lle, koska finaali oli samana päivänä kuin maraton.
Rooman EM-kisoissa 5 000 metrillä pronssia 1974.
Kolme maailmanennätystä: 2 mailia 8.14,0 (1972); 5 000 metriä 13.16,3 (1972); 10 000 27.38,4 (1972). Yksitoista Suomen ennätystä: 3 000 metriä 7.54,0 (1971), 7.43,2 (1972); 2 mailia 8.14,0 (1972); 3 mailia 12.51,6 (1972); 5 000 metriä 13.35,2 (1971), 13.29,8 (1971), 13.19,0 (1972), 13.16,3 (1972); 6 mailia 26.57,8 (1972); 10 000 metriä 27.52,4 (1972), 27.38,4 (1972).
Kaikkiaan 12 henkilökohtaista yleisen sarjan SM-mitalia, joista kultamitaleja viisi kappaletta: 1 500 metrillä kultaa 1972 ja 1974; 5 000 metrillä kultaa 1969 ja 1976, hopeaa 1971 ja 1975, pronssia 1979 ja 1980; 10 000 metrillä hopeaa 1974 ja 1979, pronssia 1973; 3 000 metrillä hallissa kultaa 1974.
Huippuvuosiensa jälkeen juossut kolme virallista maratonia: New Yorkissa 1983 aikaan 2.23.54, Los Angelesissa 1988 aikaan 2.27.31 ja Tukholmassa 1995 aikaan 2.42.37.
Ks. tarkemmin kaikki Lasse Virenin urheilutulokset. [Viitattu 8.5.2013]. www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=6279
Muistomerkit. Terho Sakin veistämät juoksijapatsaat Myrskylän kirkonkylään (1994) ja Helsingin olympiastadionin lähelle (1996); Eino Romppaisen veistämä ja Polar Electro Oy:n kustantama The Last Meter –veistos Kempeleellä (1996), lainassa Atlantassa 1996 olympialaisten aikana; näköisversio jälkimmäisestä Yhdysvaltoihin Atlantaan sponsoreina Power Bar Corporation, Asics Tiger Corporation ja The Finnish American Chamber of Commerce of Atlanta (1998).
Henkilön mukaan nimetty. Laulu ”Kulta-Lasse” (1976), säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Harri Vainio, esitt. Ranja Rasmussen; urheiluseura Myrskylän Myrsky ry on järjestänyt vuodesta 1974 vuosittain yleisöjuoksutapahtuman, ”Lassen hölkän”, Virén on itse osallistunut siihen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi; Lasse Virén -säätiö 1978; Helsingin yleisurheilun MM-kisojen 1983 maskottina oli ”Lasse-jänis”; postimerkki 1994; Vuoden taistelija/Lasse Virén -patsas (Lasse Virénin lahjoittama).
Lähteet. Hannus Matti. Flying Finns – lentävät suomalaiset. Tietosanoma Oy, Helsinki 1988; Soukola Timo. Lasse Virén. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. Julkaistu 4.5.2001. [Viitattu 8.5.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1789/
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 7981 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry