Törmänen, Jouko (1955–2015)
Mäkihyppääjä, olympiavoittaja, kansainvälinen mäkihyppyvaikuttaja, insinööri
Jouko Törmänen kuului jo 18-vuotiaana mäkihypyn kärkinimiin ja Ounasvaaran Hiihtoseuran valmennusryhmään Suomessa. Ennen olympiavoittoa Lake Placidissa (1980) Törmänen hyppäsi arvokisojen pistesijoja, mutta epävarmuus ja toisen hypyn epäonnistuminen estivät pääsyn mitaleille. Harjoitusmäärien lisääminen ja ammattimainen valmentautuminen varmistivat kuitenkin Törmäsen lopullisen läpimurron. Ansioistaan Törmäselle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2008.
Jouko ”Jokkeri” Törmänen syntyi 10. toukokuuta 1954 Rovaniemellä. Hän harrasti mäkihyppyä jo 10-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisessä Suomen mestaruuskilpailussaan Puijolla 1971 Törmänen sijoittui 51:nneksi. Törmäsen ensimmäinen kansainvälinen saavutus tuli jo 18-vuotiaana, kun hän sijoittui nuorten EM-kilpailuissa 1972 neljänneksi. Sapporon olympialaiset samana vuonna jäivät kuitenkin väliin, kun jalkavamma esti kotimaisten näyttöjen antamisen.
Sapporon kisoihin lähti Suomesta vain kolme mäkihyppääjää. Törmänen putosi kokemattomuutensa takia viimeisenä joukosta Olympiakomitean äänestyksen tuloksena. Valinta kummastutti mäkihypyn lajivalmentaja Eino Kirjosta sekä Törmäsen rovaniemeläistä valmentajaa, Esko Kähköstä (s. 1927), joka toimi Sapporon mäkikilpailun tuomarina. Törmänen valittiin 1973 Sveitsin mäkiviikolle ja hän hyppäsi St. Moritzissa seitsemänneksi. Mäkiviikon voitti suvereenisti 1970-luvun suurhyppääjä Tauno ”Tanu” Käyhkö.
Jouko Törmänen pääsi 1974 ensimmäisiin arvokisoihinsa Falunin maailmanmestaruushiihtoihin. Ennen kisoja hypättiin Garmisch-Partenkirchenin mäkikilpailu, jossa Törmänen oli 15. Itäsaksalaiset dominoivat kisaa. Falunin kisassa Törmänen, 19-vuotias abiturientti, aloitti suurmäessä kiitettävästi. Ensimmäinen kierros toi neljännen sijan, mutta toisella kierroksella sijoitus putosi viidenneksi. Törmänen kuului 1974 jo Suomen kolmen parhaan hyppääjän joukkoon. Suomen mäkihypyn tason kovuutta kuvaa, että Törmänen oli Rovaniemen suurmäen kisassa samana vuonna viides.
Japanin Sapporon kisoissa 1974 hän sijoittui 43 hyppääjän joukossa kuudenneksi, 12. ja 15. Falunin mäkikisassa hän oli 14. Sitä vastoin Garmisch-Partenkirchenissä 1976 Törmänen kaatui 103 metrin hyppynsä toisella kierroksella ja sijoittui 30:neksi. Olympiakatsauskilpailut pidettiin Jyväskylän Laajavuoressa, Törmänen sijoittui toiseksi ja kolmanneksi. Innsbruckin olympialaisissa 1976 Törmänen sijoittui pienmäen 14:nneksi, kilpailun voitti Itä-Saksan Hans-Georg Aschenbach. Suurmäen tapahtumarikkaassa kilpailussa Törmänen sijoittui 10:nneksi, kilpailun voitti itävallan Karl Schnabl, joka oli pienmäen kolmas. Törmänen hyppäsi 91.5 ja 87 metriä. Jälleen toinen kierros tuotti lyhyemmän hypyn, lisäksi harjoituksissa Törmänen oli hypännyt 97 metrin hyppyjä; sama olisi kilpailussa riittänyt mitaleille, sillä Schnabl voitti juuri kahdella 97 metrin hypyllä.
Eroa Törmäsen ja Schnablin välille tuli myös varusteissa: Itävallalla oli muun muassa 15 huoltomiestä ja kolme videokuvaajaa kisoissa, suomalaisilla oli kolmen miehen huoltotiimi ja yksi kamera, jota ei ehditty kilpailun aikana edes käyttää. Salpausselän kilpailussa 1976 Törmänen sijoittui 14:nneksi, Itävalta otti kaksoisvoiton Schnablin johdolla. Oberstdorfin mäkiviikolla Törmänen sai 105 ja 102 metrin hypyillään seitsemännen sijan, voiton vei Itä-Saksan Anton Innauer. Garmisch-Partenkirchenissä voiteluongelmista kärsinyt Törmänen jäi 19:nneksi. Innsbruckissa sijoitus oli vasta 30. ja Bischoshofenissa 16. Toisaalta hän sai suoritusvarmuutta ja pysyi parhaana suomalaisena kokonaistuloksissa.
Ennen olympialaisia Kähkönen vaihtui mäkihypyn lajivalmentajaan Niilo Haloseen ja harjoitusmäärät kasvoivat. Halonen totesi, että jokaisen oli valittava joko hyppääminen tai huvittelu. Törmänen hyppäsi Lake Placidia edeltävänä vuonna 900 hyppyä, mikä toi kovan rutiinitason hyppäämiseen. Harjoitushyppyjä tuli parhaimmillaan jopa parinkymmenen päivävauhtia. Törmäinen, kuten muutkin Suomen mäkihypyn huiput, keskittyivät vain olympialaisiin, eivätkä kiertäneet maailmancupin kilpailuja ennen olympialaisia.
Suomalainen mäkihyppy alkoi kehittyä 1977─1979 entistä ammattimaisemmaksi 1970-luvun alun suvanteen jälkeen. Hiihtoliitto oli puheenjohtajansa, vahvan mäkivaikuttajan Hannu Koskivuoren, johdolla panostanut totaaliseen valmennukseen ja lajiorganisaatioiden kehittämiseen. Ammattimaistumiseen vaikuttivat muun muassa kilpailuiden televisioiminen ja maailmancupin perustaminen mäkihyppyyn 1979 sekä Lake Placidin olympiakisat 1980. Törmänen voitti 1977 Liedon normaalimäen SM-kullan ja sijoittui Tshekkoslovakian Plavyssä neljänneksi. Rukan suurmäen kovatasoisessa kilpailussa Törmänen oli kolmas.
Törmänen oli 1978 Keski-Euroopan mäkiviikolla kymmenes hypäten Innsbruckin osakilpailussa kolmanneksi. Laajavuoren SM-kisan kolmas sija tammikuussa 1978 toi Törmäselle paikan MM-joukkueeseen. Saksan-Itävallan mäkiviikolla Törmänen oli 13. Suurmäen SM-kisassa 1979 Törmänen oli kolmas, voiton vei Pentti Kokkonen, Saksan-Itävallan mäkiviikon voittaja. Kokkonen oli Suomen paras mäkimies 1979, mutta Törmänen lähestyi häntä olympialaisiin tultaessa. Suomi oli tavoittanut kärkimaat juuri ennen olympialaisia.
Törmänen hyppäsi 20. tammikuuta 1980 Lahden normaalimäen SM-kilpailussa 87 ja 83.5 metriä. Ensimmäinen hyppy oli maailmanluokan tulos, mutta toinen lievä epäonnistuminen. Törmänen voitti kuitenkin kilpailun ennen Jari Puikkosta ja Pentti Kokkosta. Viimeinen olympialaisia edeltänyt kilpailu pidettiin Jyväskylän Laajavuoressa, missä Törmänen hyppäsi varakilpailun voittoon ennen Jari Pulkkista. Varsinaisessa kisassa Törmänen oli kolmas ennen yllätysvoittaja Jari Pulkkista ja toiseksi tullutta Jari Puikkosta. Törmänen valittiin näytöillään mukaan Lake Placidin olympialaisten mäkihyppyjoukkueeseen. Joukkue oli Pulkkista lukuun ottamatta varsin kokenut.
Törmänen oli siviilielämässä hyvin rauhallinen ja Lake Placidin olympialaisissa hermot kestivät kovan painetilanteen. Olympiakilpailut alkoivat helmikuun jälkipuolella 1980. Pienmäen harjoituksissa Törmänen hyppäsi heti tasaväkisesti kärkimiesten kanssa. Pienmäen kilpailusta tuli tuuliolojen ja itävaltalaisten uuden Fischerin suksimallin vuoksi osin tuuripeliä. Törmänen sijoittui ensimmäisellä kierroksella yhdeksänneksi, kilpailua johti itävallan Toni Innauer; seuraavina olivat japanin Hirokazu Yagi ja Pentti Kokkonen hyvien tyylipisteidensä ansiosta. Toisella kierroksella Innauer varmisti voittonsa selvällä erolla ennen Yagia, kolmanneksi nousi DDR:n vain 18-vuotias Manfred Deckert 88 metrin hypyllään. Kokkosen hypyn pilasi tuuli. Törmänen sen sijaan paransi tulostaan 88.5 metriin ja nousi kuudenneksi.
Jouko Törmäsen pitkä hyppääjänura huipentui olympialaisissa suurmäen kilpailun kultamitaliin 25-vuotiaana. Kilpailussa jotkut menettivät mahdollisuutensa tuulten vaihteluun, mutta Törmäsen mukaan ”se kuului lajin luonteeseen”. Törmänen hyppäsi kilpailussa ensimmäisellään 114 metriä, mutta nousi parempien tyylipisteidensä ansiosta vain 1.5 pisteen päähän Sveitsin Hansjörg Sumista. Ennen Törmäsen toisen kierroksen hyppyä urheiluselostaja Paavo Noponen ilmoitti kullan olevan tulossa, koska Lapin kullanhuuhtoja, ”Liikavainion Veikko”, oli kaivanut ”kaikkein salaisimman noitarumpunsa esiin”. Ennen Törmäsen hyppyä kilpailua johti Itävallan Hubert Neuper. Törmäsen hermot kestivät ja tuulikin oli suotuisa. Uusi mäkiennätyshyppy kantoi peräti 117 metriä ja tyylipisteiden keskiarvokin oli 18.75. Sveitsin Sumi odotti tuulia liian kauan ja epäonnistui vain 100 metriä kantaneessa hypyssään.
Olympiamenestyksen siivittämänä Törmänen valittiin vuoden 1980 toiseksi parhaaksi urheilijaksi kolminkertaisen olympiavoittajan, Pertti Karppisen, jälkeen. Olympialaisten jälkeen Törmänen hyppäsi vielä Liedon Parmaharjun talvikisoissa voiton. Maailmancupin lisäksi Suomen edustusjoukkueen miehet hyppäsivät vanhan tradition mukaisesti myös paikallisia kilpailuja. Normaalimäen kilpailussa, Salpausselällä, 8. maaliskuuta 1980 Törmänen pääsi kolmanneksi. Kilpailun voitti itävallan Armin Kogler ja Hubert Neuper oli toinen. Suurmäen kilpailussa hypättiin epävakaiden tuuliolojen takia vain yksi kierros. Kilpailun voitti Kanadan vain 15-vuotias Steve Collins ”liito-oravamaisella tyylillään”. Törmänen hyppäsi 114.5 metriä ja oli toinen. Falunin maailmancup kilpailussa Törmänen otti voiton ennen Jari Puikkosta. Puijon mäenlasku meni myös Törmäselle, mutta ulkomaisia hyppääjiä ei kisaan osallistunut.
Törmänen ei paradoksaalisesti pärjännyt kotimaan kilpailuissa; Ounasvaaran kilpailusta ja Rukalta tuloksena oli vain yhdeksäs ja kolmas sija. Lahden mäkileirillä 16. joulukuuta 1980 Törmänen hyppäsi yleisen sarjan kolmanneksi ennen Jari Puikkosta ja Pentti Kokkosta. Saksan-Itävallan mäkiviikko alkoi perinteisestä Oberstdorfista. Törmänen sijoittui seitsemänneksi, kilpailun voitti Hubert Neuper. Bischofshofenissa Törmänen sijoittui erikoisessa luonnonmäessä kahdeksanneksi. Sapporon mäenlaskussa Törmänen otti yhden voiton ja kakkossijan. Kilpailussa ei ollut kaikkia maailman parhaita hyppääjiä, koska se ei kuulunut maailmancupiin. Törmänen sijoittui 1981 Kouvolan SM-kisoissa toiseksi Jari Puikkosen jälkeen. Törmäsen huippu-ura loppui käytännössä olympiakultaan; hän oli jo saavuttanut tavoitteensa.
Törmäsen ura ansaitsi kruununsa, sillä hän oli ainoana mäkihyppääjänä MM-tasolla ollut kaikissa kisoissa 10 parhaan joukossa. Törmänen itse totesi, että henkinen puoli on yli 50 % mäkihypystä, lisäksi tarvitaan ”kauhea määrä onnea”. Uransa jälkeen Törmänen toimi muun muassa televisiokommentaattorina ja Kansainvälisen Hiihtoliiton mäkihyppykomitean puheenjohtajana. Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen vuonna 2015.
Liiteosio
Jouko Sihveri ”Jokkeri” Törmänen S 10.5.1954, Rovaniemi, K 3.1.2015 Rovaniemi. Vanhemmista ei tietoja.
Ura. Insinööri.
Luottamustoimet. Suomen Hiihtoliiton johtokunnan jäsen (1988─); Suomen Hiihtoliiton mäkihypyn ja yhdistetyn valiokunnan puheenjohtaja (1992─); Suomen Hiihtoliiton varapuheenjohtaja (1993─2002); FIS:n mäkihyppykomitean puheenjohtaja (2004─).
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2008; Pro Urheilu –tunnustus 2008.
Tuotanto: –
Urheilusaavutukset. Olympiakultaa Lake Placid 1980 (mäkihyppy, suurmäki), 8. (normaalimäki); Innsbruck 1976 kymmenes (suurmäki) ja 14. (normaalimäki); MM-kisoissa viides (suurmäki 1974), kuudes (suurmäki 1978), 15. (normaalimäki 1978) ja 22. (suurmäki 1982); normaalimäen (P70) Suomen mestari 1976, 1977, 1979 ja 1980.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Ojanen Eero. Kilpakenttien sankarit 3. Vastaava toimittaja Pekka Mäkelä. Tammi, Helsinki / Finnreklama Oy, Sulkava 1993; Olympiavoittaja Jokkeri Törmänen (uutiskatsaus). Teksti Jukka Lindfors. Yle, Elävä arkisto. [Viitattu 10.5.2013]. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/olympiavoittaja_jokkeri_tormanen_19274.html#media=19279; Siukkonen Markku. Pohjoismaiset hiihtolajit. Artikkeli teoksessa Suuri olympiateos 3. Oy Scandia kirjat Ab, Jyväskylä 1980; Vahtola Jouko. Suomen mäkihypyn historia, SKS 1340, Meedia Zone Oü, Viro 2012.
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017; Päivitetty 4.12.2020
Artikkelitekstin pituus: 9164 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry