Teivaala, Väinö (1894–1970)
Lehtori, voimistelunopettaja, urheilujohtaja
Voimistelunopettaja Väinö Teivaala oli suomalainen urheilujohtaja. Omalla urheilu-urallaan hän oli kansallisen tason pika- ja aitajuoksija. Teivaala oli ansiokkaasti mukana useiden vuosien ajan SVUL:n ja Olympiakomitean toiminnassa. Hän toimi muun muassa SVUL:n urheilujaoston puheenjohtajana 1924─1926. Kiitokseksi työstään suomalaisen urheiluelämän eteen, Väinö Teivaalalle on myönnetty SVUL:n aloitteesta Suomen urheilu ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi. Päivätöissä Teivaala toimi pääasiassa voimistelunopettajan tehtävissä. Työuransa loppupuolella hän siirtyi maanviljelijäksi synnyinseudulleen Ylöjärvelle.
Maailmansotien välisen ajan yksi merkittävimmistä urheiluvaikuttajista Suomessa oli Väinö Teivaala, joka syntyi Ylöjärvellä 29.1.1894. Nuoruudessaan Teivaala kilpaili menestyksellä yleisurheilussa, voimistelussa ja hiihdossa. Yleisurheilun puolella hän oli kansallisen tason pika- ja aitajuoksija. Hänen ennätyksensä 100 metrillä kirjataan lukemin 11,3 sekuntia. Teivaala niitti menestystä myös kehonrakennuspuolella, voittaen 1921 painin MM-kilpailuissa Helsingissä kansainvälisen vartalonkauneuskilpailun. Teivaala suoritti I luokan urheilumerkin, II luokan voimistelumerkin ja III luokan hiihtomerkin.
Oman aktiiviuransa ohella Teivaala oli mukana urheilun seuratoiminnassa. Hän toimi sihteerinä Tampereen Urheilijoissa 1913, Ylioppilasvoimistelijoissa 1916─1917 ja Helsingin Voimistelijoissa 1921─1922. Pari vuosikymmentä myöhemmin Teivaala toimi Tampereen Ilveksen puheenjohtajana 1940─1944.
Koulutukseltaan Teivaala oli voimistelunopettaja. Ylioppilastutkinnon hän suoritti 1914. Seuraavaksi hän valmistui voimistelunopettajaksi 1917. Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi Teivaala työskenteli Viipurin suomalaisessa lyseossa 1917─1918 lehtorina. Lisäksi hän suoritti kasvatusopintutkinnon 1924.
Keväällä 1918 Teivaala toimi sisällissodassa valkoisten Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonassa hiihto-osaston päällikkönä. Sen jälkeen hän työskenteli suojeluskunnan piiripäällikkönä Kajaanissa ja Kuopiossa 1919─1920. Tehtävät suojeluskunnissa saivat jatkoa, kun Teivaalasta tuli 1920 yliesikunnan urheilutarkastaja. Työtehtävä kesti aina vuoteen 1926, jolloin hän siirtyi Suomen Urheilulehden päätoimittajaksi. Seuraava työpaikka löytyi Hämeenlinnasta lyseon lehtorina 1927─1939. Monen työvuoden jälkeen Teivaala siirtyi Hämeenlinnasta Tampereelle lyseon lehtoriksi 1939─1945.
Väinö Teivaala oli aktiivisesti mukana SVUL:n toiminnassa heti 1920-luvun alusta lähtien. Liittojohtokunnan jäsenenä hän oli 1921─1922, 1928 ja 1931. Urheilujaoston jäsenenä hän oli seitsemän vuoden ajan 1923─1930 sekä samaisen jaoston varapuheenjohtajana 1923 ja 1928. Teivaalasta tuli lopulta Lars Hornborhin seuraaja jaoston puheenjohtajana 1924─1926. Uuden puheenjohtajan kaudella järjestettiin ensimmäinen Suomi-Ruotsi maaottelu 1925.
Teivaala johti SVUL:n 1930 asettamaa komiteaa, jonka tarkoituksena oli valmistella erikoisliittouudistus. SUL:n itsenäistyttyä Teivaala toimi johtokunnan jäsenenä 1932─1945. Hän oli pitkään mukana myös Suomen Olympiakomitean toiminnassa. Aluksi hallituksessa 1923─1928 ja 1937─1938, jonka jälkeen valtuuskunnassa 1938─1946 ja 1957─1961. Sotien jälkeen hän toimi myös SVUL:n Hämeen piirin puheenjohtajana 1953─1958.
Pitkän elämäntyön urheilun eteen tehnyt Teivaala vaikutti monella elämän osa-alueella. Kaiken edellä mainitun lisäksi Teivaala oli Suomen joukkueen johtotehtävissä olympialaisissa Pariisissa 1924, Amsterdamissa 1928 ja Berliinissä 1936. Teivaala ehti päivätöiden ja urheiluelämän ohella toimimaan Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä 1934─1936. Myöhemmin hän toimi Ylöjärven kunnanvaltuuston jäsenenä. Kaiken tämän lisäksi Teivaala on tuottanut kirjallisuutta urheilukenttien rakentamisesta. Työuransa jälkeen Teivaala työskenteli maanviljelijänä Ylöjärvellä.
Ansiokkaasta elämäntyöstään Väinö Teivaalalle on myönnetty kiitokseksi SVUL:n aloitteesta Suomen urheilu ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi 1955. Väinö Teivaala kuoli 13.1.1970 Ylöjärvellä.
Liiteosio
Väinö Teivaala S 29.1.1894 Ylöjärvi, K 13.1.1970 Ylöjärvi. V Maanviljelijä Kustaa Teivaala ja Aliina Wilhelmiina Salmi.
Ura. Ylioppilastutkinto 1913, voimistelunopettajatutkinto 1917, kasvatusopintutkinto 1924. Opintomatkoja ulkomaille.
Viipurin suomalaisen lyseon lehtori 1917─18; suojeluskunnan piiripäällikkö Kajaanissa ja Kuopiossa 1919─20; suojeluskuntien yliesikunnan urheilutarkastaja 1920─26; Suomen Urheilulehden päätoimittaja 1926─27; Hämeenlinnan lyseon lehtori 1927─39; Tampereen lyseon lehtori 1939─45; maanviljelijä Ylöjärvellä vuodesta 1940 alkaen.
Luottamustoimet. Tampereen Urheilijoiden sihteeri 1913; Ylioppilasvoimistelijoiden sihteeri 1916─17; Helsingin Voimistelijoiden sihteeri 1921─22; SVUL:n liittojohtokunnan jäsen 1921─22, 1928 ja 1931; SVUL:n urheilujaoston jäsen 1923─30, varapuheenjohtaja 1923 ja 1928, puheenjohtajaa 1924─26; Poikaurheilujaoston jäsen 1922─23, puheenjohtaja 1923; Suomen Urheiluliiton johtokunnan jäsen 1932─45; Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen 1934─36; Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen 1923─28 ja 1937─38; Suomen Olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1938─46 ja 1957─61; SVUL:n Hämeen piirin puheenjohtaja 1953─56; Metsäliiton hallintoneuvoston jäsen 1947; Pohjois-Hämeen metsälautakunnan puheenjohtaja 1952; Ylöjärven kunnanvaltuuston jäsen; Suomen joukkueen johtajana balttilaisissa kisoissa Göteborgissa 1923; Suomen joukkueen johtajana olympialaisissa Pariisissa 1924, Amsterdamissa 1928 ja Berliinissä 1936.
Ansiomerkit. Vapaudenristi II, III ja III miekan kera; Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta II; Suomen urheilu ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi.
Tuotanto. Urheilukenttiä rakentamaan! Suomen sotilas, Helsinki 1921.
Urheilusaavutukset. Kansallisen tason pika- ja aitajuoksija: 100 metriä aikaan 11,3; 200 metriä aikaan 23,8; 110 metrin aidat aikaan 16,9; 1921 Helsingissä kansainvälisen vartalonkauneuskilpailun voitto.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Martiskainen Seppo, Arponen Antti O., Björkman Ingmar, Hannus Markku, Salo Urho ja Vuorio Pentti. Suomi voittoon – kansa liikkumaan, SUL:n 100-vuotisjuhlajulkaisu. Yleisurheilun Tukisäätiö, Helsinki 2006.
Kirjoittaja(t): Ville Kallinen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 3417 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry