Salminen, Ilmari (1902–1986)
Olympiavoittaja, kestävyysjuoksija, ylivääpeli
Ilmari Salmisen juoksu-uran huippuhetki osui Berliinin olympialaisiin 1936, jossa hän voitti 10 000 metrin olympiakultaa. Vasta 24-vuotiaana kilpailu-uran aloittanut Salminen keskittyi uransa alussa 5 000 metrin juoksuun, mutta siirtyminen kaksi kertaa pitemmälle matkalle 1933 avasi tien kansainväliseen menestykseen. Olympiakullan lisäksi Salminen voitti kaksi Euroopan mestaruutta ja jatkoi kilpailemista aina 1940-luvun lopulle saakka. Kouvolassa hän oli tuttu näky lenkkipoluilla aina 80-vuotiaaksi saakka. Ansioistaan hänelle on myönnetty Kouvolan Urheilijoiden aloitteesta Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Elimäellä 21. syyskuuta 1902 maatalon pojaksi syntyneen Ilmari Salmisen lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat kansakoulu ja maatalon työt, mutta ei niinkään urheilu – saati kilpailu. Ensimmäisen kerran Salminen juoksi menestyksekkäästi suorittaessaan varusmiespalvelua. Hän voitti tuolloin komppanian juoksukilpailut Viipurissa 1922, mutta juoksuradalle astumista saatiin odottaa vielä pari vuotta. Kivenkovaan kestävyysjuoksijoiden kansalliseen kamppailuun Salminen tuli mukaan lopulta 1924. Hänen päämatkansa oli uran alkupuolelta aina 1930-luvun alkuun saakka 5000 metriä.
Salminen kuului eturivin juoksijoihin jo 1920-luvulla, mutta olympialaisiin portit avautuivat vasta 1936. Amsterdamin kisoihin 1928 Salmisen näytöt kyllä riittivät, sillä hän menestyi hyvin karsinnoissa, mutta häntä ei valittu joukkueeseen. Valintaprosessi katkeroitti Salmista niin paljon, että hän jätti huippu-urheilun kahdeksi vuodeksi. Los Angelesin olympiakesänä 1932 Salminen ei puolestaan ollut kunnossa, eikä hän menestynyt karsinnoissa.
Kesällä 1933 tapahtui ratkaiseva käänne Salmisen juoksu-uralla. Norjaa vastaan käydyssä maaottelussa hän voitti 10 000 metrin juoksun ja siirtyminen pitemmälle matkalle toi seuraavana vuonna kultaa Torinon Euroopan mestaruuskisoissa. Salminen ei suinkaan jättänyt viiden kilometrin juoksuja vaan kilpaili menestyksekkäästi myös sillä matkalla. Suuret voitot hän saavutti kuitenkin kymmenellä tuhannella metrillä. 1930-luvun puolivälissä Salmisen valmennus sai uuden piristysruiskeen Paavo Nurmen otettua vastuuta suomalaisten huippujuoksijoiden valmentamisesta.
Berliinin kymmenen tuhannen metrin finaali on toistaiseksi viimeinen suomalaisten kolmoisvoitto olympialaisissa. Vaikka suomalaisten menestys koko 1900-luvun alun oli ollut erinomainen pitkillä matkoilla, tällä kertaa menestysmahdollisuuksia pidettiin heikompina kuin edellisissä kisoissa – mutta toisin kävi. Suomalaiset ottivat ensimmäistä kertaa olympialaisissa kolmoisvoiton 10 000 metrin juoksussa järjestyksessä Ilmari Salminen, Arvo Askola ja Volmari Iso-Hollo.
Berliinin olympialaiset olivat ensimmäiset radioidut kesäkisat Suomessa ja ne jäivät historiaan Martti Jukolan selostuksen myötä. 10 000 metrin kilpailu oli äärimmäisen tiukka. Kulta ratkesi Salmisen hyväksi vasta loppusuoralla, jossa kukistui toinen kymenlaaksolainen Arvo Askola Kuusankoskelta. Menestys 10 000 metrillä nosti odotukset 5 000 metrin kisaan korkealle, mutta Salmisen osalta kisa kulki epäonnisten tähtien merkeissä. Salminen kompuroi japanilaisen Kohei Murakoson kanssa vajaat kaksi kierrosta ennen maalia eikä kiri riittänyt mitaleille saakka. Salmisen oli tyytyminen kuudenteen sijaan. Kotiinpalaajaa odotti kuitenkin suuri kansanjuhla. Olympiavoittajaa odotti tuhansien ihmisten joukko Kouvolan rautatieasemalla.
Seuraavana vuonna Salminen siirsi historiaan 10 000 metrin maailmaennätyksen juoksemalla ajan 30.05,06 ja hivutti ennätystä piirun verran kohti maagista puolen tunnin alitusta. Kesällä 1938 hän saavutti kolmannen ja viimeisen suuren arvokisavoittonsa Pariisin Euroopan mestaruuskisoissa. Kansallisella tasolla kilpailu jatkui vielä pitkään 1940-luvun lopulle. 40-vuotiaana Salminen ylsi kahteen Suomen mestaruuteen 1942, ja 1947 Suurkisoissa Salminen ylsi 10 000 metrin kilpailussa neljänneksi ajalla 31.45. Suomen mestaruuksia hän voitti kaikkiaan kuusi.
Urheilu-uran rinnalla Salminen kävi normaalisti töissä puolustusvoimissa aliupseerina käytyään Viipurin taistelukoulun 1928─29. Olympiavoitto teki Korian kersantiksi tituleeratusta Salmisesta kerralla kultavääpelin 1937. Tällä lempinimellä kansa alkoi arvostamaansa juoksijaa kutsua. Eläkkeelle Salminen jäi puolustusvoimista ylivääpelinä.
Siinä missä Salmisen kilpailu-ura jatkui poikkeuksellisen pitkään, myös juoksuharrastus jatkui lähes 80-vuotiaaksi asti. Suomalaisista suurjuoksijoista Salminen lienee vähiten tunnetuimpia. Toki suurjuoksijoita on paljon muisteltavaksi, mutta Salmisen vaatimaton, hieman syrjään vetäytyvä luonne, piti häntä poissa julkisuuden valokeilasta.
Salminen oli erittäin arvostettu ja pidetty työkaveri. Hän nautti myös laajaa kansansuosiota Kymenlaaksossa, jossa Salmisen sisukkuus, vaatimattomuus ja periksi antamattomuus tunnettiin hyvin. Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalo Säätiö käynnisti patsashankkeen Salmisen kuolinvuonna 1986. Projekti eteni nopeasti. Seuraavana vuonna pronssinen juoksijapatsas tilattiin Pauli Koskiselta ja se paljastettiin kesäkuussa 1988.
Liiteosio
Ilmari Salminen S 21.9 1902 Elimäellä, K 5.1.1986 Kouvolassa. V Mauno Salminen ja Miia Peltola.
Ura. Viipurin taistelukoulu 1928─29. Alikersantti Pioneeripataljoonassa 1926─29, Keski-Suomen Rykmentti 1929─ (yleneminen kersantista ylivääpeliksi).
Luottamustoimet. Kouvolan Urheilijoiden johtokunnan jäsen 1941─43.
Ansiomerkit. Suomen Valkoisen Ruusun mitali kunniaristein. Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) kultainen ansioristi; Suomen Urheiluliiton kultainen olympiamerkki, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Kymenlaakson kultainen ansiomerkki, Kouvolan Urheilijoiden kultainen ansiomerkki, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton Kymenlaakson piirin kunniajäsen 1952─.
Tuotanto: –
Urheilusaavutukset. Berliinin olympialaisissa 1936 kultaa 10 000 metrillä; yleisurheilun ensimmäisissä EM-kisoissa Torinossa, Italiassa, 1934 kultaa 10 000 metrillä ja pronssia 5 000 metrillä; Pariisissa EM-kisoissa kultaa 10 000 metrillä 1938.
Maailmanennätys 10 000 metrillä 30.05,6 (1937) sekä maailmanennätys myös kuuden mailin juoksussa.
Suomen mestari 10 000 metrillä 1934, 1935, 1937, 1942 sekä 5 000 metrillä 1932, 1942.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Koskinen Pauli. Pronssinen veistos Kouvolan Kuntotalo II:n edustalla (1988).
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Ilmari Salminen (2009, radio-ohjelma); Klemola Heikki. Salminen, Ilmari (1902─1986). Suomen kansallisbiografian verkkojulkaisu. Julkaistu 25.8.2000. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1796/; Siukonen Markku. Suuri olympiateos 12. Urheilukunniamme puolustajat. Suomen olympiaedustajat 1906─2000. Graface, Jyväskylä 2001; Teronen Arto, Vuolle Jouko. Kiveen hakatut. Urheilusankaruuden jäljillä. Kirjapaja, Helsinki 2009.
Kirjoittaja(t): Matti Rautiainen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4436 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry