Urheiluhistoriallinen seminaari

Ajankohta: La 7.9.2024 Jyväskylässä Paikka: Jyväskylän yliopiston kirjasto, B116 Tietoniekka (OK) Tervetuloa tunnelmoimaan urheiluhistorialliseen seminaariin ja kuuntelemaan sekä keskustelemaan urheiluhistoriasta […]

Lue lisää »

Call for paper / Special Issue ESSH ”Sport and Religion”

Sport and Religion. The historical development from the nineteenth century onwards Call for Papers European Studies in Sports History no […]

Lue lisää »

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN 2024

Suomen urheiluhistoriallinen seura ry Finlands idrottshistoriska förening r.f. KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN Suomen urheiluhistoriallisen seuran jäsenet kutsutaan vuosikokoukseen, joka pidetään maanantaina 10.6.2024 […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Ritola, Ville (1896–1982)

Suomen urheiluhistorian menestyneimpiä kestävyysjuoksijoita, kirvesmies

Suomalaisurheilijoista Ville Ritola on voittanut Paavo Nurmen jälkeen toiseksi eniten olympiamitaleita. Ritola juoksi Pariisin olympiakisoissa 1924 neljä kulta- ja kaksi hopeamitalia. Neljä vuotta myöhemmin Amsterdamissa hän otti kultaa ja hopeaa. Maailmanennätyksiä Peräseinäjoen Susi teki virallisilla matkoilla kaksitoista.


Ville Ritola kuului Peräseinäjoen talollisväestöön. Vuonna 1900 Juha Ritola osti veljeltään taloon kuuluneen Kirmalan torpan ja sen maat. Uusi talo valmistui 1901. Lapsia oli kahdesta avioliitosta viisitoista. Elämä ei ollut suurperheessä leveää.

Ritolan suurperhe ei elättänyt laiskoja. Lapset joutuivat töihin talon ulkopuolelle jo ennen ripille pääsyä. Ville aloitti ensin Kestikievarissa kyytipoikana. Seuraava työpaikka löytyi sahalta. Miesten työt toivat nopeasti myös miesten huvit. Ville käytti jo nuorena miehenä alkoholia, ja humalapäissään hän ajautui usein tappeluihin.

Ritolan lapsilla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia useamman vuoden koulunkäyntiin. Toisaalta Villellä oli haluja kuluttaa koulun penkkiä vain kaksi vuotta. Vähäinen kiinnostus näkyi suoraan todistuksessa, joka oli niin heikko, että hänen täytyi käydä ensimmäinen luokka uudelleen. Parhaan numeronsa tuleva kirvesmies sai käsitöistä, mutta sekin oli vain seitsemän. Uskonnosta, äidinkielestä, kaunokirjoituksesta ja maantiedosta tuli kaikista nelonen.

Ritolan vanhimman pojan saadessa talon muut joutuivat lähes maattoman asemaan. Pinta-alaltaan vähäisempiä Etelä-Pohjanmaan taloja ei enää 1900-luvulla pystytty jakamaan samalla tavoin kuin aiemmin. Nuorimmat sisarukset eivät lähtiessään saaneet juuri mitään mukaansa. Eteläpohjalaisilla oli kuitenkin yksi hyväksi koettu keino päästä lakeuksilta leveämmän leivän ääreen. Kun ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomesta lähti Yhdysvaltoihin runsaat 300 000 ihmistä, heistä 52 prosenttia oli Vaasan läänistä. Ritolan perhe ei ollut poikkeus. Viidestätoista lapsesta peräti yksitoista lähti Amerikkaan. Ville Ritola pakkasi vähäiset tavaransa elokuussa 1913, jolloin hän oli vasta 17-vuotias.

Ville Ritolan urheilu-ura ei alkanut vielä Peräseinäjoella. Toki hän liikkui lapsena ja nuorena ahkerasti jalan ja juosten paikasta toiseen, mutta mistään urheilusta ei tuolloin vielä ollut kyse. Yhdysvalloissa Ritola jatkoi työmiehenä. Ensimmäisen tienestinsä hän sai sähköyhtiön kaapelityömaalta. Sen jälkeen hän siirtyi rakentamaan patoa. Vähitellen Ville sai parempia töitä. Muiden suomalaismiesten tavoin hän oli tottunut käyttämään sahaa, vasaraa ja kirvestä. New Yorkin alue työllisti tuhansia suomalaissiirtolaisia, joilla oli hyvä maine ahkerina ja osaavina työntekijöinä. Ritolasta kehittyi 1910-luvun loppuun mennessä ammattinsa osaava kirvesmies.

Ensimmäiseen juoksukilpailuun Ville Ritola osallistui Philadelphiassa 1917. Menestystä ei tullut, mutta uskoa juoksijakykyihin oli kasvattanut kisailu työtovereiden kanssa. Varsinaisesti urheilu-ura pääsi alkuun 1918, jolloin Ville muutti New Yorkiin, jossa hän liittyi Finnish-American Athletic Clubiin. Ensimmäisen kilpailukauden tulokset olivat hyvät. Vuoden 1919 paras saavutus oli kolmas tila Yhdysvaltain maastojuoksumestaruuskisoissa. Kehitys jatkui seuraavana vuonna, jolloin Ritola harjoitteli yhdessä Viljam ja Hannes Kolehmaisen kanssa. Ville saavutti niin hyviä tuloksia, että hänet valittiin Hannes Kolehmaisen ja Juho Tuomikosken lisäksi Antwerpenin olympiakisoihin. Ritola ei kuitenkaan lähtenyt kisamatkalle, koska hän itse ei vielä uskonut menestymismahdollisuuksiinsa. Lisäksi hänellä oli kesällä 1920 hyvä kerrostalotyömaa. Kolmas syy oli kaunis nainen Selma Allonen.

Ville Ritola teki läpimurtonsa kansainväliseen tietoisuuteen hyvillä juoksuillaan 1923. Ritola saatiin Suomen vuoden 1924 Pariisin olympiakisajoukkueeseen. Insinööri ja tehtailija Yrjö Salminen järjesti Ritolan Tampereelle, jonne hän matkusti tammikuussa 1924 yhdessä vaimonsa Selman kanssa. Ritola edusti olympiavuoden Tampereen Pyrintöä. Työpaikkana hänellä oli nimellisesti Salmisen nahkatehdas. Ville sai muiden Pariisin valmistautuvien huippujen tavoin palkkaa tekemättömästä työstä. Päivät täyttyivät harjoittelusta; jopa kolme kertaa päivässä.

Paavo Nurmi ja Ville Ritola eivät kohdanneet ennen Pariisia. Ritola oli olympiakarsintojen tähti juoksemalla 10 000 metrillä uuden maailmanennätyksen 30.35,4. Pariisissakaan Nurmi ja Ritola eivät kohdanneet 10 000 metrillä, jolta Nurmi jäi vastentahtoisesti pois keskittyen noin kahden tunnin välein juostavien 5000 ja 1500 metrin voittamiseen. Nurmi oli Ritolaa vahvempi 5000 metrillä ja maastojuoksussa, miltä matkoilta Ritola varmisti Suomelle kaksoisvoitot. Toisen henkilökohtaisen kultamitalin Ritola voitti 3000 metrin esteistä. Lisäksi hän saavutti kultaa maastojuoksun ja 3000 metrin joukkuejuoksuista.

Ville Ritola matkusti Suomeen myös ennen Amsterdamin kisoja. Tällä kertaa hän asui ja harjoitteli Helsingissä edustaen Helsingin Tovereita. Nurmi ja Ritola eivät nytkään kilpailleet aidosti ennen olympiakisoja. He kohtasivat kerran Porvoon 5000 metrillä, mutta juoksu meni keskinäiseksi kyttäilyksi. Kumpikaan ei halunnut näyttää todellista kuntoaan. Amsterdamissa ei kilpailtu joukkuejuoksuissa. Näin mitalisaalis jäi vähäisemmäksi. Ritola voitti Nurmen 5000 metrillä. Osat vaihtuivat 10 000 metrillä. Paluumatkalla Suomeen Ritola juopotteli ja tappeli, mitä hän häpesi niin paljon, että lähti nopeasti takaisin Yhdysvaltoihin.

Ville Ritola aikoi vielä osallistua Los Angelesin olympiamaratonille, mutta kevään 1932 molemmat maratonit päättyivät keskeytykseen, mikä samalla tiesi koko urheilu-uran päättymistä. Samalla myös yhteydet Suomeen vähenivät. Ritola ei kutsusta huolimatta saapunut Helsingin olympiakisoihin 1952. Seuraavan kerran hän vieraili Suomessa 1970, jolloin hän lahjoitti palkintokokoelmansa synnyinkunnalleen Peräseinäjoelle. Matka oli niin onnistunut, että Ritola muutti seuraavana vuonna Suomeen asuen Helsingin Lauttasaaressa Paavo Nurmen rakentamassa talossa ja omistamassa huoneistossa vuokralla. Kaksi vanhaa sankaria ehtivät ystävystyä ennen Nurmen kuolemaa lokakuussa 1973. Ville Ritolan viimeinen kierros täyttyi 1982.


Liiteosio

Viljo Eino (Ville) Koukkari (vsta 1901 Ritola) S 18.1.1896 Peräseinäjoki K 24.4.1982 Helsinki. V Talollinen, mv. Johannes Samuelinpoika Ritola Serafia ja Juhantytär Gevär.

Ura. Kirvesmies Yhdysvalloissa, pääasiassa New Yorkissa, viimeksi työnjohtajana. Jätti työelämän 1960 sairastelun vuoksi.

Luottamustoimet: –

Ansiomerkit. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan ritariristi (1928), Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan ritarimerkki olympiasoljella (pitää palauttaa henkilön kuoltua), Itsenäisyyspäivän 50-vuotismitali, Suomen valtion ylimääräinen eläke 1972.

Suomen Olympialaisen 2. luokan ansiomerkki (1924); Suomen Urheiluliiton kultainen ansiomerkki 1934; Suomen urheilun kultainen ansioristi 1947; Ville Ritola-juoksun mitali 1970 (perustettu 1970); Tampereen Pyrinnön kultainen ansiomerkki 1970; Euroopan yleisurheilumestaruuskilpailujen EM-71 –mitali (1971); Helsingin Tovereiden 50-vuotismitali; Helsingin Tovereiden kultainen ansiomerkki 1972. Suomen Urheiluliiton myöntämä elinikäinen pääsylippu nro 2 kaikkiin Suomessa järjestettäviin kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin.

Tuotanto. Pantiin Ritolaksi. Toim. Jouko Lehtonen. Weilin + Göös, Helsinki 1974.

Urheilusaavutukset. Olympiamitalit. Pariisi (1924) kultaa 10 000 m, 3000 m estejuoksu, 10 km:n maastojuoksun joukkuekilpailu, 3000 metrin joukkuejuoksu ja hopeaa 5000 m, 10 km:n maastojuoksu; Amsterdam (1928) kultaa 5000 m ja 10 000 m.

Yhdysvaltojen mestaruusmitalit. Yhdysvaltain aikuisten mestaruusmitaleita 1919─27 yhteensä 22, joista 17 kultaa, neljä hopeaa ja yksi pronssi. Maastojuoksu kultaa (juniorisarjassa 1919─20, aikuisten sarjassa 1922─23, 1925─27), hopeaa (aikuisten sarjassa 1921) ja pronssia (aikuisten sarjassa 1919), diskattiin aikuisten kilpailussa kolmannelta tilalta 1920; maastojuoksun joukkuekilpailu kultaa (1922, 1925─26) ja hopeaa (1921, 1923); kahden mailin esteet kultaa (1923, 1926─27); viiden mailin ratajuoksu hopeaa (1922); kuuden mailin ratajuoksu kultaa (1927); kymmenen mailin ratajuoksu kultaa (1922─23, 1925─27).

Maailmanennätykset virallisilla matkoilla. Kaksi mailia: Helmikuu 1925, Buffalo, sisärata, 9.03,8. Kolme mailia: Maaliskuu 1923, New York, sisärata, 14.15,8; tammikuu 1925, New York, Brooklyn, sisärata, 14.11,6 (5000 metrin juoksun väliaika); tammikuu 1925, New York, Madison Square Garden, sisärata, 14.04; helmikuu 1925, New York, sisärata, 14.01,4; helmikuu 1925, New York, Madison Square Garden, sisärata, 13.56,2 (5000 metrin juoksun väliaika). 5000 metriä: Tammikuu 1925, New York, Brooklyn, sisärata, 14.39,4; helmikuu 1925, New York, sisärata, 14.31,0; helmikuu 1925, New York, Madison Square Garden, sisärata, 14.23,2. Jälkimmäinen säilyi sisäratojen ME-tuloksena 40 vuotta ja Suomen ennätyksenä 46 vuotta, vasta Pekka Vasala juoksi paremman ajan 1971. 10 000 metriä: Toukokuu 1924, Helsinki, Eläintarhan kenttä, 30.35,4, samalla karsintakilpailu olympialaisiin; heinäkuu 1924, Pariisi, Colombesin olympiastadion, 30.23,2, samalla uusi olympiaennätys. Viisi mailia: Tammikuu 1925, New York, sisärata, 24.21,8.

Tässä virallisiin matkoihin ei lasketa mailin eri osamatkoja, joista Ville Ritola useimmiten juoksi 2 ¼, 2 ½ ja 2 ¾ mailin matkoja. Mukaan ei lasketa myöskään jaardimatkoja. Näillä matkoilla Ville Ritola juoksi yhteensä seitsemäntoista maailmanennätystä, kun mukaan lasketaan vielä yksi kahden mailin esteiden ennätys.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Veistos Maija Nuotio, 1978, Peräseinäjoen urheilukenttä; muistolaatta syntymäkodin seinässä 1970, uusittu 1991.

Henkilön mukaan nimetty. Vuosittainen massajuoksutapahtuma Ville Ritola -juoksu, alkoi Kuortaneella 1970, siirtyi Peräseinäjoelle 1990; Ville Ritolan muistopalkinto 1979 (jaetaan vuosittain Suomen parhaalle maastojuoksijalle); ”Villen kamari” Peräseinäjoen kunnantalossa 1988 (esine- ja valokuvajäämistöä; mitalikokoelma, lahjoitettu Peräseinäjoen kunnalle 1970); Ritola-halli Peräseinäjoella 1999. Ville Ritolan koulu.

Lähteet. Autio Veli-Matti. Ritola, Ville (1896─1982). Suomen kansallisbiografia 8. von Qvanten-Sillanpää. Toimituskunta: Matti Klinge (päätoimittaja) et al. Toimituspäällikkö: Aulikki Litzen (1993–2002). Studia biographica 3:8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2006. Saatavana myös sähköisessä muodossa: www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1794/ ; Ritola Ville. Pantiin Ritolaksi. Toim. Jouko Lehtonen. Weilin + Göös, Helsinki 1974; Viita Ossi. Suden hetkiä. Amerikansuomalainen olympiavoittaja Ville Ritola. Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen julkaisu n:o 1. Siirtolaisinstituutti, Pohjanmaan aluekeskus, Peräseinäjoki 1997.

Kirjoittaja(t): Ossi Viita

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 5771 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry