Potinkara, Aulis (1934–2011)
Sosiaalineuvos, Turun Urheiluliiton kunniajäsen, HKV:n puheenjohtaja
Turun Urheiluliiton 1970-luvun yleisurheilumenestyksen luoja ja Helsingin Kisa-Veikkojen myöhempi puheenjohtaja Aulis Potinkara oli elämänsä aikana perustamassa kahta urheiluseuraa, Kaarinan Urheilijoita ja Espoon Voittajia. Potinkara ymmärsi kilpaurheilun lisäksi kuntoilun, erityisliikunnan ja kansanterveyden merkityksen jo varhaisessa vaiheessa. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten 10 000 metrin Euroopan mestari Martti Vainion ensimmäisenä valmentajana. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Sosiaalineuvos Aulis Potinkara syntyi toimeliaaseen Lauri ja Lempi Potinkaran maalaisperheeseen Kuolemajärvellä maaliskuun 21. päivän aurinkoisena aamuna 1934. Hän oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Aulis joutui 5-vuotiaana ensimmäiselle evakkomatkalleen talvisodan syttymisen vuoksi. Isä joutui rintamalle, ja Lempi-äiti oli kolmen lapsensa kanssa turvassa Urjalassa. He pääsivät muuttamaan takaisin kotikylään, Kuolemajärvelle, välirauhan aikana. Koti oli tuhottu, mutta Lempi-äidin vanhempien avulla perhe sai katon päänsä päälle. Jatkosodan aikana oli edessä uusi evakkomatka. Tässä vaiheessa Aulis oli puolitoista vuotta sotalapsena Ruotsissa, Arvidsjaurissa. Sotalapsiaikaansa hän muisteli aina mielellään ja kiitollisena.
Aulis Potinkaran urheiluinnostukseen vaikutti suuresti eno, Uuno Villa, joka yleisurheili hyvällä menestyksellä Kannaksella ja vaikutti myöhemmin Naantalin Löylyssä. Toinen eno, Lauri Villa, oli myös kannustajana yleisurheiluun. Kolmantena kannustajana toimi Huittisissa Suttilan isäntä Esko Mikola, jonka kanssa Auliksen täti Meeri Villa oli mennyt naimisiin. Potinkaran perhe kutsuttiinkin evakkoaikana asumaan Suttilan Mikolaan. Siellä Aulis kertoi saaneensa koulupoikana paljon positiivista kannustusta urheiluun ja liikuntaan, erityisesti hiihtoon. Aulis hiihti nuorena kilpaa, mutta selän nikamaepämuodostuma esti lajin jatkamisen.
Potinkara valmistui liikunnanohjaajaksi Vierumäeltä 1957 ja hän täydensi opintojaan Turun yliopistossa sekä opetti liikuntaa Raision yhteiskoulussa. Pitkän ja poikkeuksellisen aktiivisen urheiluseuratoimintansa Potinkara oli aloittanut jo koulupoikana: 17-vuotiaana, 1950-luvun alussa, hän oli perustamassa Kaarinan Urheilijoita. Potinkara toimi sittemmin Raision Kuulan sihteerinä ja valmentajana 1960─1968.
Seuraavan vuosikymmenen Aulis Potinkara pyöritti Turun Urheiluliiton yleisurheilutoimintaa. Hänet valittiin 1970 seuran johtokuntaan, seuraavana vuonna yleisurheilujaoston puheenjohtajaksi ja sitä seuraavana vuonna koko seuran varapuheenjohtajaksi. Potinkara nosti lähes hiipuneen Turun Urheiluliiton yleisurheilun takaisin Suomen huipulle. Hänen innostava ja mukaansatempaava esimerkkinsä houkutteli urheilijoiden lisäksi yhä uusia vapaaehtoisia mukaan seuratoimintaan. Tuolle jaksolle osui useita Turun Urheiluliiton ja samalla turkulaisen urheilun legendaarisia tapahtumia. Pekka Päivärinta juoksi maastojuoksun maailmanmestariksi 1973, kolme vuotta myöhemmin Turun Urheilupuistossa järjestettiin lähes ikimuistoiset Kalevan Kisat, joissa Potinkara toimi kilpailujen johtajana ja järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.
Potinkaran kausi Turun Urheiluliitossa päättyi juhlavasti 1979, jolloin maineikas seura voitti vasta toisen kerran historiansa aikana Kalevan Maljan pistekilpailun. Potinkaran oman valmennusuran huippuhetki koettiin 1978, kun Martti Vainio juoksi Prahassa 10 000 metrin Euroopan mestariksi. Potinkara toimi Vainion henkilökohtaisena valmentajana 1970─1981.
Potinkara vaikutti myös kansallisen tason urheilujärjestöissä. Ensimmäisiä luottamustehtäviä piiritasolla oli SVUL:n Varsinais-Suomen piirin pesäpallojaoston sihteerin toimet 1958. SVUL:n Varsinais-Suomen piirin johtokunnan jäseneksi Potinkara tuli 1964, ja toimi piirin varapuheenjohtajana koko 1970-luvun (1970─1979). SVUL:n Varsinais-Suomen piirin yleisurheilujaoston puheenjohtajana hän oli vielä pidempään (1964─1979). SVUL:n liittovaltuustossa Potinkara toimi 1968─1979. Lisäksi hän vaikutti Suomen Urheiluliiton johtokunnassa ja liittovaltuustossa useaan otteeseen. Turun Urheiluliiton kunniajäseneksi kutsuttu Potinkara oli järjestämässä Helsingissä 1983 pidettyjä yleisurheilun ensimmäisiä maailmanmestaruuskilpailuja kuuluen järjestely- ja kunniatoimikuntiin.
Potinkara ottikin pääkaupunkiseudun yleisurheilukentillä vahvan roolin. SVUL:n Helsingin piirissä hän oli johtokunnan jäsenenä 1987─1988. Potinkara oli ollut perustamassa Espooseen Voittajat-nimistä seuraa ja sen sulauduttua Espoon Tapioihin hän toimi Tapioissa yleisurheilujaoston puheenjohtajana 1988─1990. Vaikka yleisurheilu oli Potinkaran ominta aluetta, toiminta muidenkin urheilulajien parissa sujui: jääkiekkoseura Kiekko-Espoon (nyk. Espoon Blues) hallituksen jäsenenä vierähtivät vuodet 1994─1996. Paluu yleisurheiluun oli kuitenkin vakuuttava Potinkara ryhtyessä Helsingin Kisa-Veikkojen puheenjohtajaksi (2003─2009). Hänen liittyessään seuraan 2001 HKV:n yleisurheilumenestys oli hiipumassa, mutta lähinnä Potinkaran johdolla maineikas HKV nousi takaisin yleisurheilun ykkösseuraksi Suomessa – aivan kuten TuUL kolmisenkymmentä vuotta aiemmin.
Aulis Potinkaran varsinainen työura liittyi niin ikään urheilun, liikuntakasvatuksen ja kansanterveyden edistämiseen. Liikunnanopettajan toimen lisäksi energinen Potinkara toimi Turusta käsin koko Oy Wärtsilä Ab:n liikunnanohjaajana reilun vuosikymmenen ajan 1970-luvulla. Hän siirtyi Suomen Valtakunnan Urheiluliiton osastopäälliköksi 1979, tämän jälkeen hänestä tuli Suomen Urheiluliiton kenttäjohtaja 1981. Hän siirtyi Allergia- ja Astmaliiton toimitusjohtajaksi 1983, jossa tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti (1999). Tämän kauden merkittävin saavutus oli hienon Allergiatalon rakennuttaminen Helsingin Meilahteen.
Potinkara ymmärsi kuntourheilun ja erityisliikunnan merkityksen jo varhaisessa vaiheessa. Hän oli SVUL:n Varsinais-Suomen piirissä kuntourheilujaoston jäsenenä 1962─1967, Suomen Erityisliikunnan Yhdistyksen varapuheenjohtajana 1995─1996 ja Suomen Liikunnanohjaajat ry:n puheenjohtajana 1989─2002. Sosiaali- ja Terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n puheenjohtajana Potinkara toimi kahteenkin otteeseen. Hän toimi myös Allergiatutkimussäätiön ja Allergiasäätiön hallituksissa.
Potinkara toimi koko ikänsä monissa hyvinkin erilaisissa luottamustehtävissä, kuten Uudenmaan läänin liikuntalautakunnan puheenjohtajana 1988─1990. Hän toimi Raision, Turun ja Espoon urheilulautakuntien jäsenenä ja Espoossa lisäksi liikuntalautakunnan puheenjohtajana 1989─1990. Espoossa hän toimi myös kaupunginvaltuutettuna 1989─1992 ja kaupungin hallituksen jäsenenä 1991─1992. Lions-toimintakin oli Potinkaralle tärkeää.
Potinkara oli aktiivinen myös politiikassa. Hän toimi kahteen otteeseen Matinkylän Kokoomus ry:n puheenjohtajana. Kokoomuksen Uudenmaan piirin hallituksessa ja Kokoomuksen puoluevaltuustossa hän oli 1987─1990.
Potinkara vaikutti kenties yhteiskunnallisen elämänsä merkittävimmät vuosikymmenet pääkaupunkiseudulla, mutta yleisurheilun seuratoiminnassa hänen tärkein panoksensa osuu hänen elämänpolkunsa varhaisemmille vuosille Raisioon ja Turkuun. Kaikkiaan Pontinkaran yhteiskunnallisesti aktiivinen kausi kesti yli puolen vuosisadan ajan.
Lapin upeat maastot olivat Potinkaran suuri innoituksen lähde. Silti juuri lapin keväthangilla 2007 saatu vakava sydänkohtaus hillitsi menoa, vaikka hän toipuikin kohtalaiseen kuntoon. Aulis Potinkara menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana kesäkuussa 2011.
Liiteosio
Aulis Pentti Potinkara S 21.3.1934 Kuolemanjärvi, K 11.6.2011 Espoo. V maanviljelijät Lauri ja Lempi Potinkara.
Ura. Liikunnanohjaaja 1957 (Vierumäki), täydennysopintoja Turun yliopistossa. Liikunnanopettaja Raision yhteiskoulussa 1958─68; Oy Wärtsilä Ab:n liikunnanohjaajana 1968─79; Suomen Valtakunnan Urheiluliiton osastopäällikkö 1979─81; Suomen Urheiluliiton kenttäjohtaja 1981─83; Allergia- ja Astmaliiton toimitusjohtaja 1983─99.
Luottamustoimet. SVUL:n Nuoret johtokunnan jäsen 1965─71; SVUL:n liittovaltuustossa 1968─79; SVUL:n koulutusvaliokunnan puheenjohtaja 1969─79; SVUL:n Varsinais-Suomen pesäpallojaoston sihteeri 1958; SVUL:n Varsinais-Suomen piirin kuntourheilujaoston jäsen 1962─67; SVUL:n Varsinais-Suomen piirin johtokunnan jäsen 1964─69, varapuheenjohtaja 1970─79; SVUL:n Varsinais-Suomen piirin yleisurheilujaoston puheenjohtaja 1964─79; SVUL:n Helsingin piirin johtokunnan jäsen 1987─88; SVUL:n Helsingin piirin yleisurheilujaoston jäsen 1987─88.
Suomen Urheiluliiton liittovaltuustossa 1965─68, 1971─72, 1989─90; Suomen Urheiluliiton johtokunnassa 1969─70, 1975─80; Suomen Urheiluliiton kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja 1974, 2003─04; Suomen Urheiluliiton koulutusvaliokunnan puheenjohtaja 1981─83; Suomen Urheiluliiton hallituksessa 2003─04.
Yleisurheilun Tukisäätiön hallituksen jäsen 1976─98; Tanhuvaaran Urheiluopiston säätiön hallituksen jäsen 1985─; Suomen Liikunnanohjaajat ry hallituksen jäsen 1986, varapuheenjohtaja 1987─88, puheenjohtaja 1989─2002; Suomen Erityisliikunnan Yhdistyksen varapuheenjohtaja 1995─96; Helsy ry:n hallituksen jäsen 2004─05.
Yleisurheilun palkintotuomarikouluttaja 1970─79; Kalevan kisojen 1976 järjestelytoimikunnan puheenjohtaja ja kilpailujen johtaja; yleisurheilun MM-kisojen 1983 järjestelytoimikunnan jäsen ja juhlatoimikunnan puheenjohtaja 1981─83; Veteraanien EM-hallikisojen 2007 järjestelytoimikunnan puheenjohtaja 2004─07. Kilpailujohtaja, ylituomari ja palkintotuomari lukuisissa kilpailuissa.
Raison urheilulautakunnan jäsen 1967─78; Turun urheilulautakunnan jäsen 1977─79; Turun ja Porin läänin urheilulautakunnan jäsen 1978─79; Uudenmaan läänin liikuntalautakunnan puheenjohtaja 1988─90, I varapuheenjohtaja 1991─96; Espoon urheilulautakunnan jäsen 1981─84; Espoon liikuntalautakunnan puheenjohtaja 1989─90.
Kaarinan Urheilijoiden perustajia 1951, sihteeri 1955; Raision Kuulan sihteeri ja valmentaja 1960─68; Turun Urheiluliiton johtokunnan jäsen 1970, varapuheenjohtaja 1972─79; TuUL:n yleisurheilujaoston puheenjohtaja 1971─79; Espoon Voittajat ry:n perustajajäsen, johtokunnan jäsen ja yleisurheilujaoston puheenjohtaja 1983─86 (perustajana SUL:n silloisen puheenjohtajan Pertti Eräkaren kanssa, seura sulautui myöhemmin Espoon Tapioihin); Espoon Tapioiden yleisurheilujaoston puheenjohtaja 1986─90; Kiekko-Espoon (nyk. Blues) hallituksen jäsen 1994─96; Helsingin Kisa-Veikkojen johtokunnan jäsen 2001, varapuheenjohtaja 2002, puheenjohtaja 2003─09, Tahko Pihkala Seuran puheenjohtaja 1999─2004.
Kokoomuksen Uudenmaan piirin hallituksessa 1987─90; Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen 1987─90; Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1987─90; Espoon kaupunginvaltuutettu 1989─92; Espoon kaupungin hallituksen jäsen 1991─92; Raha-automaattiyhdistyksen toinen varapuheenjohtaja 1989─94; Sosiaaliturvan Keskusliiton hallituksessa 1994─97. Allergiatutkimussäätön ja Allergiasäätiön hallituksissa; Matinkylän Kokoomus ry:n puheenjohtaja; Sosiaali- ja Terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n puheenjohtajana kahteen otteeseen.
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1988; SUL:n kultainen ansiomerkki ruusukkeella 2004. Turun Urheiluliiton kultainen ansiomerkki ja kunniajäsen.
Sosiaalineuvos. Suomen Leijonan ritarimerkki 1995; Sosiaaliturvan kultainen kunniamitali 2001. Sosiaali- ja Terveysturvan Keskusliiton korkein kunniamerkki.
Tuotanto: –
Urheilusaavutukset. TuUL:n yleisurheilun nostaminen takaisin Suomen huipulle 1970-luvulla ja HKV:n nostaminen takaisin yleisurheilun kärkeen 2000-luvulla; Martti Vainion henkilökohtainen valmentaja 1970─81 (Euroopan mestaruus 1978). Useiden muiden maajoukkuetasolle nousseiden kestävyysjuoksijoiden henkilökohtainen valmentaja.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Laaksonen Leo. Aulis Potinkara. [Julkaistu 23.6.2011]. [Viit. 26.12.2013]. www.hs.fi/muistot/a1364357239619 ; Martiskainen Seppo. Aulis Potinkaran muistokirjoitus. [Viit. 26.12.2013]. www.sul.fi/uutiset/uutispalvelu/aulis-potinkaran-muistokirjoitus ; Martiskainen, Seppo. Voittoon kuin luotu, Helsingin Kisa-Veikot 100 vuotta. HKV, Helsinki 2009; Talonen Jyrki. Sydän sykkii sataa. Turun Urheiluliitto 1901─2001. TuUL, Turku 2001.
Kirjoittaja(t): Kalle Virtapohja
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 6920 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry