Paloheimo, Pertti (1930–2017)
Hallintotieteiden kunniatohtori, mediajohtaja
Pertti ”Pepsi” Paloheimo teki lyhyen ja näkyvän uran urheilujohtajana 1970-luvulla. Hän toimi olympiakomitean varapuheenjohtajana 1973─1980 ja johti Suomen olympiajoukkuetta sekä Montrealissa 1976 että Moskovassa 1980. Paloheimon asemaa urheiluelämässä tuki hänen tunnetusti hyvä suhteensa Urho Kekkoseen.
Tamperelaissyntyinen Paloheimo pelasi koripalloa Pispalan Tarmossa 1946─1954. Porvaristaustaisena hän oli harvinainen poikkeus perinteikkäässä työläisseurassa. Koripallouran huippu osui vuosiin 1952─1954, jolloin seura pelasi mestaruussarjassa.
Paloheimo opiskeli Helsingin yliopistossa oikeustiedettä ja suoritti loppututkinnon 1950-luvulla. Helsingin olympiakisojen alla hän kävi selostajakurssin, jolla Yleisradio koulutti lisävoimia vakituisten toimittajiensa avuksi. Paloheimo ei kuitenkaan päässyt avustajiksi valittujen joukkoon. Sen sijaan hänestä tuli kisojen ajaksi pikakurssitettu viinuri. Työssään hän pääsi tapaamaan kisaturisteja Adlonissa, Royalissa ja Kappelissa sekä arvovieraita Kaivohuoneella.
Paloheimon urheilujohtajaura alkoi Koripalloliiton varapuheenjohtajana 1968─1969. Olympiakomitean valtuuskuntaan hän kuului Koripalloliiton edustajana vuodesta 1969. Hän jätti luottamustehtävänsä Koripalloliitossa Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajan Atte Pakkasen (kesk.) suosituksesta tultuaan valituksi TV 1:n johtajaksi. Pakkanen katsoi, ettei sama mies voi toimia urheiluohjelmien ostajana ja myyjänä. Kansallisessa Olympiakomiteassa Paloheimo arvioi voivansa jatkaa.
Vuoden 1973 alussa Paloheimosta tuli komitean varapuheenjohtaja. Komitean johtajistoon nousi mies, jolla oli hyvät suhteet sekä tasavallan presidentti Urho Kekkoseen että komitean puheenjohtajaan Jukka Uunilaan. Paloheimo nautti Kekkosen luottamusta, koska hän oli tukenut Kekkosta jo 1956 ja osallistunut aktiivisesti presidentinvaalikampanjaan 1962. Kekkonen käytti hiihtoseurueeseensa kuulunutta Paloheimoa viestinviejänä muun muassa työväen urheiluliikkeen yhdentymisasiassa. Uunilaan Paloheimo oli tutustunut neuvotellessaan urheilukisojen televisioinnista 1960-luvun puolivälistä alkaen ja yhteisillä lenkeillä kuntoilun herraseurassa Marbella Sporting Clubissa.
Paloheimo toimi olympiajoukkueen johtajana Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980. Montrealin esikisat olivat Paloheimolle ”tuskalliset, sokki”. Kisapaikalla kävi ilmi, että yleisurheilussa järjestetään dopingtestit. Paloheimo sai tietää, että myös suomalaisurheilijoista osa oli käyttänyt anabolisia steroideja. Yhdessä joukkueen muun johdon kanssa hän huolehti, etteivät kiinnijäämisvaarassa olleet urheilijat kilpailleet. Paloheimon ihmetykseksi lehdistö ei kiinnittänyt huomiota runsaisiin poisjäänteihin.
Montrealin kisojen alla Paloheimo halusi oman kertomansa mukaan varmistaa, ettei vastaava näytelmä toistu. Hän sanoo tehneensä aloitteen olympiajoukkueelle lähetettävästä kirjeestä, jossa ”kerrottiin tosiasioita anaboleista”. Kirjeen laati joukkueen ylilääkäri Helmer Kvist ja sen allekirjoitti Kalevi Tuominen, joten se sai jälkikäteen nimen ”Kallun paimenkirje”. Lehdistö tulkitsi tekstin kisojen jälkeen dopingohjeistukseksi, mutta Paloheimon mukaan kyseessä oli varotoimi, jolla haluttiin välttää suomalaisurheilijoiden käryistä aiheutuva kielteinen julkisuus.
Montrealissa Paloheimo joutui puolustamaan Lasse Viréniä piilomainontasyytöksiä vastaan. Virén nosti 10 000 metrin loppukilpailun jälkeen Tiger-kenkänsä päänsä päälle, mikä silloisten amatöörisääntöjen mukaan johti epäilyyn ammattilaisuudesta. Kuultuaan Viréniä, Paloheimoa ja Erik von Frenckelliä KOK:n komissio vakuuttui, ettei kyseessä ollut mainostemppu. Paloheimo joutui torjumaan Montrealissa myös väitteitä Virénin veridopingista.
Moskovan kisoihin valmistauduttaessa Paloheimo piti Urho Kekkosen ajan tasalla kisojen boikottiuhasta, joka virisi jo 1978 ja toteutui varsin laajana Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin 1979. Kekkonen ja myös pääministeri Mauno Koivisto vierailivat Moskovassa kilpailuiden aikana. Kisojen jälkeen Paloheimo totesi Moskovan onnistuneen tehtävässään hyvin, mikä laukaisi kielteisen palauteryöpyn. Paloheimon oli vetäydyttävä viikoksi tavoittamattomiin. Paloheimo jäi Moskovan kisojen jälkeen pois Olympiakomiteasta.
Paloheimo on tunnettu eri paikkakuntien urheiluseurojen nimitietämyksestään, jota hän mielellään esittelee. Hän esittäytyy itse lyhyesti: P. Paloheimo, Pispalan Tarmo. Saatuaan tietää keskustelukumppaninsa kotipaikkakunnan, Paloheimo laukaisee tämän urheiluseuran nimen.
Paloheimo on kirjoittanut kirjasen virolaisesta painin kaksinkertaisesta olympiavoittajasta Kristjan Palusalusta. Jatkosodan aikana Palusalu karkasi Vienan Karjalassa Puna-armeijasta ja antautui suomalaisille. KGB kielsi Suomen joukkuetta kutsumasta olympiavoittajaa Tallinnan olympiaregatan aikana 1980 järjestetylle vastaanotolle. Paloheimo päätti jättää koko tilaisuuden pitämättä.
Liiteosio
Pertti Uolevi Paloheimo S 11.6.1930 Pispala, Pohjois-Pirkkala, K 5.2.2017 Tampere. V Insinööri Eino Elis Paloheimo (ent. Brander) ja Aino Alisa Fonsell.
Ura. Ylioppilas 1951; lainopin kandidaatti 1958, Helsingin yliopisto; varatuomari 1961; Asianajotoimisto Kyösti Ruuskasen apulaisena 1955─58; Tuottajain Lihakeskuskunnan lakimies 1958─64, hallinnollinen johtaja 1964─65; Oy Yleisradio Ab:n pääsihteeri 1965─69; TV 1:n johtaja 1970─74; TV 2:n johtaja 1975─76; Aura-yhtiöiden toimitusjohtaja 1976─82, hallituksen puheenjohtaja 1980─82; Tapiola-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja 1982─87; YIT-yhtymän hallituksen puheenjohtaja 1987─89; Postipankin hallituksen jäsen 1981─90. Keskisuomalaisen, Turun Sanomien ja Uuden Suomen kolumnisti.
Luottamustoimet. Osuusteurastamojärjestön työnantajayhdistyksen asiamies ja hallituksen jäsen 1958─65; Paasikivi-Seuran sihteeri 1964─66; Radioasetustoimikunnan jäsen 1965; Radiolakikomitean jäsen 1970; Julkisen Sanan Neuvoston valvoja 1969─72, valvojien puheenjohtaja 1973─76; Maatalouseläkelaitoksen 1. varapuheenjohtaja 1976─; Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hallituksen jäsen 1976─86; Suomen Henkivakuutusyhtiöiden yhdistyksen puheenjohtaja 1980─81; Perusyhtymä Oy:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1984─85, hallituksen puheenjohtaja 1986─87; Kirjayhtymän hallintoneuvoston puheenjohtaja 1985─87; Lasten Päivän Säätiön hallituksen puheenjohtaja 1988─96.
Koripallon EM-kisojen järjestelytoimikunnan jäsen 1967; Suomen Koripalloliiton varapuheenjohtaja 1968─1971; Suomen Ladun neuvottelukunnan jäsen 1970─; Suomen Olympiayhdistyksen valtuuskunnan jäsen 1969─72; Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtaja 1972─80; Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980.
Ansiomerkit. Suomen liikunnan ja urheilun kultainen ansioristi; Hallintotieteiden kunniatohtori, Tampereen Yliopisto 1992.
Tuotanto. Miten Yleisradiota hallitaan. Yleisradio, Helsinki 1969; P. Paloheimo, Pispalan Tarmo. WSOY, Porvoo / Helsinki / Juva, 1997; Matkani Marjan kanssa, lapsille ja heidän jälkeläisilleen. Tekijä, s.l., 2005; Naantali 11.6.1944. Warelia, Vammala 2008; Kristjan Palusalu, urheilusankari – spordisangar. S. n., Tallinn 2005 / Viro-säätiö, Helsinki 2010. Artikkeleita vakuutus- ja yleisradiotoiminnan alalta.
Urheilusaavutukset: –
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Paloheimo Pertti. P. Paloheimo – Pispalan Tarmo. WSOY, Porvoo / Helsinki / Juva, 1997; Kokkonen Jouko, Pyykkönen Teijo. Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi no. 24. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2011; Kuka kukin on 1990, henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Toim. Leena Tarkka et al. Otava, Helsinki 1990.
Kirjoittaja(t): Jouko Kokkonen
Julkaistu: 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4539 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry