Ormo, Kari (1945─)
Liikunnanohjaaja, uintivalmentaja, urheilujohtaja
Elämänsä urheilun parissa viettänyt Kari Ormo on aiheuttanut ihastusta ja vihastusta. Hänen panoksensa suomalaisen huippu-uinnin eteen 1990-luvun aikana oli merkittävä. Lisäksi hän on työskennellyt useiden muiden lajien parissa, kuten hiihtosuunnistuksen. Valmentajana Kari Ormo uskoo tinkimättömään työntekoon ja hyviin lajitekniikoihin. Hänen periaatteisiinsa kuuluu ennen kaikkea toimiminen huippu-urheilun näkökulmasta. Ura valmennuksen puolelle oman urheilu-uran jälkeen ei ollut luonnollinen jatkumo. Kädentaidoiltaan taitavaa nuorta miestä kiinnosti moni eri urapolku, mutta rakkaus urheilua kohtaan ohjasi sille polulle. Kari Ormo palkittiin vuoden valmentajana 1993, ja kiitokseksi ansiokkaasta työstään hänet palkittiin 2005 Suomen Valmentajat ry:n aloitteesta Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisella ansioristillä.
Kari Ormo syntyi Helsingissä 4.3.1945. Ormon vanhemmat olivat Lauri Valdemar Ormo ja Rakel Alisa Viitanen. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän eli pääkaupunkiseudulla. Ormo on ollut nuoruudestaan saakka aktiivisesti mukana urheilun maailmassa. Lapsuudessa häntä urheilun maailmaan ohjasi oma isä. Hänen isänsä oli myös aktiiviurheilija, joka saavutti menestystä suunnistuksessa. Kansakoulussa Ormoa urheilun pariin, etenkin voimisteluun, kannusti voimistelunopettaja Eero Manninen. Henkilökohtaisella urheilu-urallaan Ormo saavutti useita piirin mestaruuksia eri lajeissa. Lajirepertuaariin kuului muun muassa suunnistus, hiihto, mäkihyppy ja nykyaikainen viisiottelu.
Koulutukseltaan Ormo on liikunnanohjaaja. Kyseisen tutkinnon hän suoritti Pajulahden urheiluopistossa 1973. Lisäksi opintoja on kertynyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta 1970-luvun alussa ja Moskovasta eri valmentajakoulutuksista. Ennen valmistumistaan hän työskenteli TUK:n oto-uintivalmentajana ja valmistumisen jälkeen päävalmentajana. Helsingin Työväen Uimareissa Ormo valmensi 1970-luvulla uimareita aina Suomen mestaruuksiin saakka. Tämän lisäksi hän toimi Laaksolahden Virissä päävalmentajana 1975─1978. Toiminta ei rajoittunut pelkästään uintimaailmaan, sillä valmennustehtävät kutsuivat myös hiihtosuunnistuksen pariin. Urheilutehtävien lisäksi hän työskenteli 1960-luvulla Helsingissä Kivelä-Hesperian sairaalassa kuntouttajana ja rakennustyömailla muurarina.
Uimaliitto alkoi kiinnittää myös huomiota nousevaan valmentajaan. Ormo valittiin Uimaliiton uudeksi valmennuspäälliköksi 1976. Virkaa Ormolle ajoivat Pertti Ojala ja Yrjö M. Lehtonen. Ehtona tehtävässä oli, että sivutoimia ei saisi olla. Tästä syystä sopimus purettiin, koska Ormo halusi panostaa edelleen yksityisvalmennukseen. Uimaliitossa tehtävät eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä 1970-luvun loppupuolella hän kuului hallitukseen ja oli johtoryhmässä aina 1990-luvulle asti.
TUK:n ja TUL:n sulauduttua yhteen 1979, lupaavasta valmentajasta tuli myöhemmin uuden TUL:n päävalmentaja ja uintijaoksen puheenjohtaja. Pääasiassa uintipuolella työskennellyt Ormo ehti olemaan monien lajien kanssa tekemisissä. Liittotasolla hän oli Suomen Triathlonliiton hallituksessa 1984─1985. Muita liittotason tehtäviä olivat muun muassa Suomen Olympiakomitean valiokunnan jäsenyys ja Suomen Valmentajat ry. hallituksen jäsenyys.
Valmennuksen ohella Ormo on mielellään jakanut tietouttaan muiden käyttöön. Intohimoinen valmentaja piti esitelmän Suomen uinnin tilasta jo 1960-luvun loppupuolella Helsingin uimastadionilla. Myöhemmin hän on toiminut Suomessa valtakunnallisena valmentajien kouluttajana, etenkin kestävyyslajien parissa. Lajitekniikoiden tietouttaan Ormo jakoi eteenpäin tekemällä tekniikkakuvauksia ja analyyseja aina 1970-luvulta eteenpäin. Näiden lisäksi Ormo on julkaissut uinnin lajitekniikkakirjallisuutta runsaasti 1980-luvun alusta alkaen.
Oikeat lajitekniikat ovat olleet Ormolle aina lähellä sydäntä. Julkaisemissaan uinnin tekniikkakirjoissa hän kuvailee tekniikoiden suoritustapoja todella yksityiskohtaisesti. Avuksi tekniikoiden hahmottamiseen Ormo käyttää kirjallisuudessaan mielikuvia ja pisteytysmenetelmää, jossa annetaan arvosanoja eri tekniikan osa-alueille. Lisäksi kirjallisuus kattaa laajan kokoelman hyödyllisiä kuivaharjoitteita.
Kari Ormo on ollut huippu-urheilun mies. Hänelle Suomen huippu-uinnin edistäminen ja sen nostaminen maailman kärkeen oli merkittävässä roolissa. Laaja kontaktien verkosto yhteiskuntaan, joka oli luotu aikaisempina vuosikymmeninä eri liittojen tehtävissä, osoittautui erittäin hyödylliseksi apuvälineeksi. Verkostosta hyötyi ennen kaikkea suomalainen huippu-uinti. Ormo oli merkittävä taustavaikuttaja suomalaisen huippu-uinnin noustessa huipulle 1990-luvun alkupuolella. Hän järjesti silloisille kärkiuimareillemme asioita kuntoon siten, että huipulle nouseminen oli mahdollista. Hyvä esimerkki on leiritysten järjestäminen asianmukaisiksi. Yksi merkittävimmistä yhteistyötovereista oli tuolloin Esa ja Jani Sievinen. Sievisten kanssa Ormo oli ensi kerran tekemisissä 1980-luvulla TUL:n leireillä, joilla Ormo toimi valmentajana. Hedelmällinen yhteistyö sai kruununsa viimeistään vuoden 1994 pitkän radan MM-kisoissa, joissa Jani Sievinen voitti maailmanmestaruuden 200 metrin sekauinnissa maailmanennätys ajalla.
Palkinnoksi työstään Kari Ormo valittiin 1993 Suomen Urheilutoimittajain Liiton toimesta vuoden valmentajaksi. Vaikka Ormo toimikin 1990-luvun arvokisoissa joukkueen johtajana ja päävalmentajana, niin valmentaja-nimike on tietyllä tapaa harhaanjohtava. Pääasiallisena tehtävänä hänellä oli huippu-urheilun vaativan taustatyön tekeminen. Uimareiden valmennustehtävistä vastasivat silloin lähinnä henkilökohtaiset valmentajat.
Sosiaaliset taidot ovat olleet Kari Ormon vahvuuksia. Kalevi Tuomiseen (Suomen Olympiakomitean valmennuspäällikkö 1969─1992) muodostui hyvin läheiset välit. Uinti sai hyvän maineen olympiakomitean silmissä. Hyvän maineen ja vahvan tuloskehityksen myötä Barcelonan olympialaisiin 1992 valittiin sensaatiomaisesti 12 uimaria. Olympiakomitean lisäksi Ormolla oli jo tuolloin lämpimät välit mediaan. Napakoista lausunnoista ja vahvoista mielipiteistä tunnettu Ormo oli medialle todellinen kultakaivos. Ormon värikkäiden juttujen ansiosta ja uinnin huikean menestyksen myötä kilpauinnista oli tullut valtavirran laji ja iltapäivälehtien etusivujen uutisaihe. Joidenkin tahojen mielestä Ormo oli liiankin suora puheissaan. Hän sai osakseen kritiikkiä toiminnastaan arvokisoissa, kun hän oli työskennellyt tv-kommentaattorina päävalmentajan tehtävien ohella; sivutoimesta uinnin johtoryhmä ei ollut mielissään.
Pitkällä urallaan Ormo on saanut rinnalleen monia tärkeitä yhteistyökumppaneita. Rein Haljandin kanssa hän tekee edelleen runsaasti yhteistyötä uinnin tekniikka-analyysien parissa. Yleisurheilun maailman puolelta hyviä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Kari Sinkkonen ja Seppo ”Nitti” Nuuttila. Lisäksi merkittävää tukea valmennusurallaan hän on saanut Ahti Juhani ”Jukka” Uunilalta ja Heikki Kantolalta. Kaikkein tärkeimmässä roolissa hänen elämässään on kuitenkin ollut perhe, joka on jaksanut tukea maailmalla paljon matkustavaa isää ja puolisoa.
Vielä vuosikymmenien jälkeen Ormo jatkaa intohimoisesti urheilun parissa. Hän toimii edelleen valmennustehtävissä eri lajien parissa. Mielenkiinto kilpauintiin on myös säilynyt. Tilastoihmisenä hän pitää edelleen tarkkaa kirjaa kuinka lujaa Suomessa, ja ennen kaikkea maailmalla, mennään kilpa-altaassa. Median ja Ormon välit ovat vuosien jälkeen vieläkin lämpimät. Teräväkielinen ja kriittinen Ormo antaa edelleen medialle värikkäitä lausuntojaan, etenkin uinnin arvokisojen yhteydessä. Pitkästä työstään suomalaisen urheilun eteen Ormo sai ison kiitoksen, kun hänelle myönnettiin 2005 Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Liiteosio
Kari Pentti Ormo S 4.3.1945 Helsinki. V Työnjohtaja Lauri Valdemar Ormo ja Rakel Alisa Viitanen.
Ura. Liikunnanohjaaja 1973, Pajulahden Urheiluopisto; opintoja Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1970-luvun alussa; Moskovassa valmentajakoulutuksia 1976─89; muurari 1960-luvun lopulla; Kivelä-Hesperia sairaalassa kuntouttajana 1968─72; Työväen Urheiluseurojen Keskusliitossa OTO-valmentajana 1970─72, päävalmentajana 1973─78, kouluttajana 1974─78; Työväen Urheiluliitossa valmentajana 1978─93; Laaksolahden Viri ry:n päävalmentajana 1975─78.
Luottamustoimet. Helsingin Työväen Uimarit ry. puheenjohtaja 1977─79; Suomen Olympiakomitean valmennusvaliokunnan jäsen 1985─96; Suomen Uimaliiton hallituksessa 1977─79; Suomen Uimaliiton johtoryhmän jäsen 1974─90; Suomen Uimaliiton johtoryhmän asiantuntijana 1990─98; Suomen Valmentajat ry. hallituksen jäsen 1984─95.
Ansiomerkit. Vuoden valmentaja 1993 (Urheilutoimittajain Liitto, Suomen Valmentajat); Vuoden uintivalmentaja 1993 (Suomen Uimaliitto); Vuoden liikunnanohjaaja 1993 (Suomen Liikunnanohjaajat); Tahko Pihkalan valmentaja mitali 1994; Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2005.
Tuotanto. Perhosuinnin tekniikka. Työväen Urheiluliitto, Helsinki 1985; Suomen uintitilastot kautta aikojen. 1991, Miehet, naiset, 25 m rata. Tekijä, Helsinki 1991; Suomen uintitilastot kautta aikojen. 1991, Miehet, naiset, 50 m rata. Tekijä, Helsinki 1991. Pienpainatteet tai vastaava tuotanto: Uinnin tekniikka 1980, 2002; Uimarin notkeusvalmennus 1981; Vapaauinnin tekniikka 1982, 1998, 2003; Perhosuinnin tekniikka 1982, 1998, 2003; Selkäuinnin tekniikka 1983, 1998, 2003; Rintauinnin tekniikka 1983, 1998, 2003; Uintivalmennus 1996.
Urheilusaavutukset. Nykyaikaisen viisiottelun olympiavalmennettava; useita Helsingin piirin mestaruuksia hiihdossa, suunnistuksessa ja mäkihypyssä; valmentanut lukuisia SM-mitalisteja uinnissa, hiihtosuunnistuksessa, hiihdossa ja triathlonissa; päävalmentajakaudellaan Suomen Uimaliitossa uimarit voittivat useita olympia-, MM- ja EM-mitaleita.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Mustonen Pertti, Sata altaassa. Suomen Uimaliitto 1906─2006. Edita, Helsinki 2006; puhelinkeskustelu Kari Ormon kanssa 13.5.2011, 12.9.2011.
Kirjoittaja(t): Ville Kallinen
Julkaistu: 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 6854 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry