Numminen, Kalevi (1940–)
Jääkiekkovaikuttaja, kiekkoilija, Suomen A-maajoukkueen valmentaja, mailatehtailija ja Tampereen Tapparan seurajohtaja
Kalevi Nummista voidaan pitää Suomen jääkiekkoilun uudisraivaajana, jonka ura liittyy jääkiekon ammattimaistumiseen. Hänen menestyksellinen uransa jakautuu neljään eri sektoriin. Numminen toimi pelaajana, välinevalmistajana, valmentajana sekä seurajohtajana. Hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2005.
Kalevi Numminen syntyi perheen ainokaisena 31. tammikuuta 1940 Mouhijärvellä, Pirkanmaan lounaisosassa sahurin ja autokuljettajan apumiehen, Arvo Nummisen ja Olga (o.s.) Vainion perheeseen. Hänen isänsä oli piiritason yleisurheilija ja äiti kuului vapaakirkkolaisiin, joten kristilliset arvot ja kurinalaisuus sävyttivät Nummisen elämää. Samaan aikaan Suomessa elettiin myös ankaria pulavuosia. Kalevi Numminen alkoi harrastaa urheilua jo lapsena ja jääkiekko vei voiton nopeasti.
Numminen siirtyi 1952 TBK:n C-junioreihin. Joukkue oli alkujaan ruotsinkielisen Yhteiskoulun seura, mutta sodan jälkeen se otti riveihinsä myös suomenkielisiä pelaajia. Joukkueen nimi muuttui Tapparaksi samana vuonna. Ahkerasti treenannut Numminen pääsi Tapparan edustusjoukkueeseen vain 17-vuotiaana ja voitti ensimmäisellä kaudellaan hopeaa. Vuoden kruunasi Suomen mestaruus ja Ruotsin U19 maajoukkueen voittaminen kaksi kertaa peräkkäin Porissa ja Raumalla 2.3─3.3.1958. Numminen oli tähtipelaaja jo 19-vuotiaana. MM-kisoissa 1959 Nummista verrattiin jopa ruotsalaiseen huippupuolustajaan, Lasse Björniin.
Jääkiekkoilijana Nummisen vahvuus oli pelinlukukyky, syöttötaito ja sijoittuminen. Hän pelasi kovaa, mutta puhtaasti. Tappara putosi 1964 ykkösdivisioonaan, mutta Numminen jäi heikentyneeseen seuraan, nosti sen SM-sarjaan ja lopetti uransa 1969 vaatimattomin seremonioin. Suomalainen jääkiekko alkoi modernisoitua ja ammattimaistua hitaasti 1960-luvulta lähtien, mutta sen arvostus oli heikkoa; muun muassa Lauri ”Tahko” Pihkala piti sitä ”urheilun kuolemana”.
Numminen oli aloittanut uransa, peliväline pulan takia, itse tehdyllä OTM-mailalla. Vähitellen syntyi ajatus omasta mailafirmasta. Apua toiminnan aloittamiseen tuli tamperelaiselta tilitoimistoalan yrittäjältä, Mikko J. Westerbergiltä. Mailoja alettiin valmistaa puusepänverstaissa tilaustöinä, joten taloudellinen riski oli pieni. Nimeksi tuli 1963 Montreal-urheilu Oy ja oma mailatehdas perustettiin. Numminen mainosti mailoja peliurallaan.
Tehdas oli riski-investointi, mutta tuotanto ja myynti alkoivat kannattaa. Mailoja myytiin varsinkin Ruotsiin, jossa Brynäsin huippujoukkue alkoi pelata Montrealin mailoilla. Tampereen jääkiekon MM-kisojen 1965 jälkeen mailoja myytiin Itävaltaan, Sveitsiin ja jopa Neuvostoliiton huippumaalivahti Vladislav Tretjakille. 1970-luvun alussa mailoja valmistettiin 400 000 kpl, joista 70 % meni myyntiin ympäri maailmaa. Jääkiekkouransa jälkeen Numminen itse toimi Montreal-mailatehtaan myyntipäällikkönä. Vuonna 1973 Numminen möi mailoja, valmensi Tapparan SM-sarjajoukkuetta ja Suomen A-maajoukkuetta. Kalevi Nummisen poika, Teppo Numminen, asettui firman johtoon 1996. Firman omistus siirtyi 2008 lähtien Nummisen kolmelle lapselle.
Tapparan menestys oli 1960-luvulla sekä urheilullisesti että taloudellisesti hyvin alavireistä. Kalevi Nummisen Montreal-Urheilu Oy vuokrasi seuran kolmeksi vuodeksi 1969, Numminen ryhtyi seuran valmentajaksi ja Mikko J. Westerberg taloudenhoitajaksi. Pelaajille tehtiin henkilökohtaiset, tuloskohtaiset sopimukset, mutta amatöörin määritelmä täyttyi muodollisesti, kun pelaajat saivat palkkansa Montreal-Urheilun tuotekehittelijöinä yhtiön mainosbudjetista.
Numminen oli toiminut pelaaja-apuvalmentajana kaudella 1966─1967, joten hänellä oli jo otetta valmennusmaailmaan. Nummisen puutteet olivat lähinnä valmennustietouden saralla, sillä hänellä ei ollut liikuntatieteellistä koulutusta. Numminen kuitenkin hankki kaiken mahdollisen jääkiekkoaiheisen kirjallisuuden, ja käännätti venäjän ja tshekinkielisiä valmennusoppaita suomeksi. Numminen teki matkoja Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon, jossa hän vieraili kuukauden huippuvalmentaja Anatoli Tarasovin luona Moskovassa. Nummisen palattua Tampereelle Tapparan avuksi saatiin vielä yleisurheiluvalmentaja Tapani Ilkka, henkiseen valmennukseen professori Matti Suoperä ja markkinointiin mainostoimistojohtaja Paavo Mäkilä.
Numminen asetti Tapparan tavoitteeksi Suomen mestaruuden 1975. Pelaajahankintoja ei tehty. Aluksi pelaajat hankkivat vastustajia kovemman peruskunnon, jota kohotettiin kauden mittaan. Kaudella 1972─1973 joukkue voitti jo pronssia. Mukaan tuli 1973 apulaisvalmentajaksi ja mentoriksi Rauno Korpi ja sijoitus parani toiseksi. Myöhemmin kilpailun kiristyttyä Numminen painotti enemmän henkilökohtaisen taidon kehittämistä kovilla toistomäärillä.
Tavoite Suomen mestaruudesta täyttyi 1975 ylivoimaisesti. Nummisen valmennuksellinen etumatka säilyi 1979 saakka. Lahden mukaan Nummisen intohimo ja lahjakkuus valmennustyöhön mahdollistivat Tapparan nousun 1970-luvun keskeisimmäksi suomalaisjoukkueeksi. Numminen itse korosti fysiikan merkitystä, hänen joukkueensa oli yksinkertaisesti muita kovakuntoisempi.
Vuonna 1973 vain 33-vuotias Numminen valittiin A-maajoukkueen päävalmentajaksi kanadalaisen Len Lunden tilalle. Maajoukkueessa Numminen valmensi viidet MM-kilpailut, yhdet olympialaiset ja yhden Kanada Cupin. Mailatehtailijan, perheen isän ja Tapparan valmentajan tuli valmentaa joukkue kohti 1974 kotikisoja. Vaikka pelaajat olivat saman ikäisiä kuin Numminen, auktoriteettiongelmaa ei syntynyt. Numminen toimi maajoukkueessa samalla tavalla kuin Tapparassakin; aluksi hän laati strategian kuinka neljä em. osa-aluetta elämässään (seuravalmentaja, maajoukkuevalmentaja, perheen isä ja mailatehtailija) hoidetaan ryhdikkäästi mitään syrjimättä, sitten hän valitsi alaisensa ja etsi sopivat pelaajat. Numminen painotti valintakriteereissään kuntoa, tekniikkaa, voimaa, taistelutahtoa, terveitä elämäntapoja ja kykyä noudattaa sovittua taktiikkaa. Pelaajien motivaatio kasvoi, kun heillä oli jo 1970-luvulla mahdollisuudet ammattilaisuraan.
Vuoden 1974 joukkuetta pidettiin 1990-luvulle saakka Suomen kaikkien aikojen joukkueena. Joukkue haastoikin tosissaan lajin huippumaat; Tshekkoslovakia voitettiin 5-2, mutta kaikki toiveet kaatuivat maalivahti Stig Wetzellin ilmeisesti tahattomaan dopingkäryyn. Käryn jälkeen Numminen erosi päävalmentajan tehtävistä protestiksi liiton kyvyttömyydelle puolustaa Wetzellia julkisuudessa.
Numminen palasi päävalmentajaksi syksyllä 1977 tamperelaisen Seppo Liitsolan riitauduttua pelaajistonsa kanssa. MM-kisat 1978 Prahassa epäonnistuivat – Suomi jäi karsintasarjaan komeasta Kanada voitosta huolimatta. Moskovassa 1979 Suomi oli jo viides. Lake Placidin olympialaisiin Numminen lähti päätoimisena maajoukkuevalmentajana tavoitteenaan olympiamitali ja pääsi neljänneksi. Suomen maajoukkueen kuntopohjaa alettiin testata 1978 Jyväskylän yliopistolla liikuntatieteen professorin, Heikki Ruskon, johdolla. Seuraavana vuonna Numminen oli maajoukkueen valmentajana seuraamassa Neuvostoliiton ja NHL:n tähtien välistä Challenge Cup ottelusarjaa New Yorkissa. Numminen laati ottelusta peräti 34 sivun raportin jääkiekkoliitolle.
Kanada Cupissa 1981 Nummisen joukot pelasivat tasan Yhdysvaltoja vastaan; mukana joukkueessa oli jo neljä NHL-pelaajaa. Kotikisat 1982 päättyivät viidenteen tilaan. Numminen tiukensi kuria ja kavensi 1977─1982 laadullisia ja määrällisiä harjoittelueroja Suomen ja huippumaiden välillä. Hän myös yritti estää pelaajien ja joukkueenjohdon alkoholin käyttöä kisamatkan aikana 1970-luvulla; muun muassa joukkueen lääkäri erotettiin alkoholin nauttimisen takia.
Numminen otti 1982─1986 etäisyyttä jääkiekkoon, kunnes hänet nimitettiin Tapparan toimitusjohtajaksi 1986. Roolissaan toimitusjohtajana Numminen hankki tietämystä markkinoinnista ja taloudenpidosta sekä nosti katsojakeskiarvoa yli tuhannella katsojalla. Numminen osoitti liikemiestaitonsa 1992 neuvottelemalla Fazerin kanssa sponsorisopimuksen. Sopimusta jatkettiin lamasta ja joukkueen huonosta menestyksestä huolimatta. Tapparan menestys huipentui kolmeen perättäiseen Suomen mestaruuteen 1986─1988, mutta joukkue romahti liigakarsintaan 1992. Numminen vetäytyi seuraavana vuonna Tapparan toiminnasta.
Janne Lahden mukaan Kalevi Nummisen uran keskeisin piirre on uusien avauksien ja innovaatioiden tekeminen, kokeilun ja kilpailun halu. Hän pyrki jokaisella alalla saavuttamaan maksimaalisen potentiaalinsa. Konservatiivina pidetty Numminen olikin innovatiivinen uudistaja, joka halusi aina parantaa suomalaisen jääkiekon toimintaa. Nummisen uran kehittymisen rinnalla kulkee suomalaisen jääkiekon kehitys kohti täysammattilaisuutta, NHL-pelaajia ja olympia- sekä MM-kisa mitaleja.
Liiteosio
Kalevi Numminen 31.1.1940 Mouhijärvi. V sahuri ja autokuljettajan apumies Arvo Numminen ja Olga (o.s.) Vainio.
Poika, Teppo Numminen, on päässyt urallaan NHL:n huippupuolustajaksi ja olympiamitalistiksi asti. Toinen poika, Teemu Numminen, pelasi parhaimmillaan SM-liigassa.
Ura. Mailatehtaan perustaja 1963; (mailatehdas) Montreal Oy:n myyntipäällikkö; Tapparan päävalmentaja 1970─79 (kolme kultamitalia, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia); Tapparan toimitusjohtaja 1986─93 (kaksi Suomen mestaruutta ja yksi pronssi); maajoukkueen päävalmentaja 1973─74 ja 1977─82. Yhteensä kuudet MM-kisat, yhdet olympialaiset (1980) ja yksi Kanada cup (1981).
Luottamustoimet: –
Ansiomerkit. IIHF:n Hall of Fameen 2011; Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 26.2.2005; Suomen Jääkiekkoliiton suuri ansioristi nro 12 (2005); Suomen jääkiekkoleijona nro 44; Tampereen Tapparan seurahistorian ensimmäinen jäädytetty pelinumero nro 2 (1996); Suomen Valmentajat ry:n kunniajäsenyys 2001; Suomen Jääkiekkoliiton kultainen ansiomerkki nro 172; Suomen Jääkiekkoliiton hopeinen ansiomerkki nro 319; SM-liigan hopeinen ansiomerkki nro 30; Vuoden jääkiekkovalmentaja 1975, 1977 ja 1979; SM-sarjan All-Star -pelaaja 1964 ja 1967; Tampere Cupin perustaja 1989.
Tuotanto. Pelikirja. Omakustanne, Helsinki 1966; Kallun kiekkokoulu. Semic, Tampere 1979.
Urheilusaavutukset. Maajoukkueessa 1959─67; 143 maaottelua (155:stä tuolloin pelatusta), 32 tehopistettä (18+14); Tampereen Tapparan riveissä 1957─69; 215 ottelua, 81 tehopistettä (41+40) ja 211 jäähyminuuttia; kolme Suomen mestaruutta pelaajana (1959, 1961, 1964), kolme SM-hopeaa ja yksi pronssi pelaajana. Kolme Suomen mestaruutta valmentajana (1975, 1977, 1979). Suomen päävalmentajana viisi kertaa MM-kilpailussa ja kerran olympialaisissa (Lake Placid) sekä Kanada Cupissa.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty. Jääkiekon SM-liigan vuosittain jakama parhaan valmentajan palkinto (1995).
Lähteet. Kalevi Numminen valittiin jääkiekon kansainväliseen kunniagalleriaan. Julkaistu 16.12.2010. [Viitattu 13.5.2013]. www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-1288356583946.html ; Lahti Janne. Kalevi Numminen – Suomalaisen jääkiekon uudisraivaaja ja moniottelija. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto 2008. Saatavana myös internetistä: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03014.pdf
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 8304 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry