Lahtinen, Hugo (1891–1972)
Yleisurheiluvalmentaja, voimistelunopettaja, lehtori
Hugo (Jalmari) Lahtinen oli yleisurheilussa maailmanluokan viisiottelija, valmentaja, lehtori ja voimistelunopettaja. Hän voitti pronssia viisiottelussa Antwerpenin olympialaisista 1920. Myöhemmin Lahtinen toimi yleisurheilujoukkueen menestyksekkäänä valmentajana sekä Amsterdamin (1928) että Los Angelesin olympiakisoissa (1932). Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi Lahtiselle myönnettiin 1958.
Hugo Lahtinen syntyi 29. marraskuuta 1891 Pirkkalassa. Hän aloitti urheilu-uransa pikaluistelulla ja nousi maan pikaluistelijoiden parhaimmistoon 1908. Pikaluistelun Lahtinen vaihtoi keskimatkojen ja lopuksi 400 metrin juoksuun. Juoksusta hän siirtyi pituushyppyyn, jossa paransi kolmesti Suomen ennätystä. Lahtinen kilpaili myös hiihdossa, jalkapalloilussa, painissa ja pyöräilyssä sekä etenkin lukuisissa yleisurheilulajeissa: pika- ja keskimatkojen juoksuissa, aitajuoksussa (110m, 400m), korkeushypyssä, seiväshypyssä, kolmiloikassa, kuulantyönnössä sekä keihään- ja kiekonheitossa. Retkeilyä Lahtinen harrasti vanhuuden päiviinsä saakka.
Varsinaisesti Hugo Lahtinen keskittyi yleisurheilun viisiotteluun, jossa hän saavutti pronssia Antwerpenin olympialaisissa 1920 omalla ennätyksellään – 3262 pisteellä. Kilpailun voitti Eero Lehtonen ja Yhdysvaltain Everett Bradley sijoittui toiseksi. Lahtinen voitti 1910─1920 -lukujen taitteessa yleisurheilun viisiottelussa neljä Suomen mestaruutta ja yhden pronssin; pituushypyn Suomen mestaruuden hän voitti kahdesti. Antwerpenissa Lahtinen osallistui myös pituushyppykilpailuun, jossa hän jäi sijalle 18. tuloksella 6,19 m. Tulos ei vastannut Lahtisen potentiaalia; hän oli 1914 hypännyt Tampereella ensimmäisenä suomalaisena 7,00 m. Tosin kaksi kovaa kilpailua kahteen päivään saattoi verottaa urheilijan voimia. Olympialaisten kymmenottelussa Lahtisen urakka päättyi keskeytykseen 21.8.1920. Ns. Baltian kisoissa 1920 hän oli viisiottelun toinen ja pituuden kolmas. Keskityttyään välillä jalkapalloiluun Lahtinen palasi viisiottelijaksi vielä Pariisin olympialaisissa 1924, sijoittuen kilpailussa kuudenneksi. Yleisurheilun viisiottelu oli Lahtiselle selvä valinta hänen monipuolisen lajiharjoittelunsa ansiosta.
Urheilu-uransa jälkeen keväällä 1927 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton urheilujaosto palkkasi Lahtisen yleisurheilijoiden olympiavalmentajaksi Jaakko Mikkolan kieltäydyttyä toimesta. Tehtävään kuului Suomi-Ruotsi -maaottelu ja Amsterdamin olympialaiset (1928). Kierrettyään ahkerasti Suomea Lahtinen valitsi 70 urheilijaa olympiavalmennukseen, joista kisoihin otettiin 35 urheilijaa. Amsterdamista Suomi voitti Lahtisen alaisuudessa 14 mitalia, joista viisi oli kultaista. Los Angelesin olympialaisten (1932) lähestyessä Lahtinen palkattiin uudelleen yleisurheilujoukkueen valmentajaksi kesäkuussa 1931. Hän piti 40 olympiaurheilijaehdokkaalle yhteensä kuusi viikon mittaista koulutustilaisuutta eri puolilla Suomea sekä valmennusleirin. Kisajoukkueeseen valittiin 22 urheilijaa. Määrä pienentyi edellisestä kerrasta, koska matka Yhdysvaltoihin oli kallis ja pitkä. Los Angelesista Suomi sai 11 yleisurheilumitalia, joista kolme oli kultaisia. Valmentajana Lahtisen periaatteena oli olla koko ajan urheilijoiden käytettävissä, mutta hän ei kuitenkaan tyrkyttänyt neuvojaan kenellekään. Vain hyvin pieni vähemmistö urheilijoista jätti käyttämättä Lahtisen valmennusneuvoja.
Lahtinen kirjoitti ”Urheilutaito” teoksen (1927), jota myytiin viisi painosta. Tämän jälkeen hän teki Alfred Kordelinin säätiön apurahan turvin teoksen ”Urheilukenttä ja välineet” (1930). Apurahan Lahtinen käytti matkoihin Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaihin, joissa hän tutki urheilukenttiä ja niiden rakennetta. Suomen urheilukenttien rakenne, mukaan lukien Helsingin olympiastadion, standardisoitiin teoksen ohjeiden avulla ennen vuoden 1952 olympialaisia. Lahtinen kirjoitti 1937 kolmannen opaskirjansa ”Urheilu- ja pallokenttien sekä luistin- ja jääkiekkoratojen rakentaminen ja hoito”.
Lahtinen aloitti järjestöuransa Tampereen Pyrinnön johtokunnassa, johon hän kuului 1912─1914, 1924─1925 ja 1946─1947, Pyrinnön edustajistoon vuodesta 1946 ja Tampereen kaupungin urheilulautakuntaan vuodesta 1945. SVUL:n yleisurheiluliiton johtokuntaan Lahtinen valittiin vuosiksi 1927─1928, samoihin aikoihin hänet valittiin SVUL:n Hämeen piirin johtokuntaan.
Lahtinen oli urallaan mukana aktiivisesti kaikessa urheilua edistävässä toiminnassa. Tunnustukseksi monipuolisesta työstään urheilun hyväksi hän sai Suomen liikunnan ja urheilun kultaisen ansioristin, Suomen Urheilun hopeisen ansioristin (1928), SUL:n kultaisen ansiomerkin, SVUL:n ansiomerkin, SVUL:n Hämeen piirin ja Suomen Poika- ja Tyttö Urheiluliiton ansiomerkit. Hän edusti koko urheilu-uransa ajan Tampereen Pyrintöä.
Liiteosio
Hugo (Jalmari) Lahtinen S 29.11.1891 Pirkkala, K 29.12.1977. Ei tietoa vanhemmista.
Ura. Voimistelunopettaja, lehtori ja yleisurheiluvalmentaja. SVUL:n urheilujaoston yleisurheiluvalmentajana Suomi-Ruotsi –maaottelua ja Amsterdamin olympialaisia varten keväästä 1927 olympiakisojen päättymiseen 1928 (yleisurheilijat saavuttivat olympialaisissa 14 mitalia, viisi kultaa); uudelleen yleisurheilujoukkueen valmentajaksi kesäkuussa 1931 Los Angelesin olympialaisten (1932) päättymiseen (yleisurheilijat saavuttivat olympialaisissa 11 mitalia, kolme kultaa).
Luottamustoimet. SVUL:n yleisurheiluliiton johtokunnassa 1927─28; SVUL:n Hämeen piirin johtokunnassa; Tampereen Pyrinnön johtokunnassa 1912─14, 1924─25 ja 1946─47, edustajistossa 1946─; Tampereen kaupungin urheilulautakunnassa 1945─.
Ansiomerkit. Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) kultainen ansioristi; Suomen Urheilun hopeinen ansioristi 1928; SUL:n kultainen ansiomerkki; SVUL:n ansiomerkki; SVUL:n Hämeen piirin ja Suomen Poika- ja Tyttö Urheiluliiton ansiomerkit.
Tuotanto. Urheilutaito. WSOY, Porvoo 1927 (uusintapainokset 1929, 1932, 1937 ja 1950); Urheilukenttä ja välineet. Urheiluopiston julkaisusarja. Urheiluopisto, Tampere 1930 (toinen painos 1938); Urheilu- ja pallokenttien sekä luistin- ja jääkiekkoratojen rakentaminen ja hoito. Omakustanne, Tampere 1937.
Urheilusaavutukset. Suomen pikaluistelijoiden parhaimmistoon 1908; kilpaillut keskimatkojen ja 400 metrin juoksussa; voitti pituushypyn Suomen mestaruuden kahdesti (1915 ja 1917), ja paransi kolmasti Suomen ennätystä; kilpaillut myös hiihdossa, jalkapalloilussa, painissa ja pyöräilyssä sekä etenkin lukuisissa yleisurheilulajeissa: pika- ja keskimatkojen juoksuissa, aitajuoksussa (110m, 400m), korkeushypyssä, seiväshypyssä, kolmiloikassa, kuulantyönnössä sekä keihään- ja kiekonheitossa. Harrastuksena retkeily.
Päälajina yleisurheilun viisiottelu: Antwerpenin olympiakisoissa (1920) pronssia omalla ennätyksellä (3262 p.); pituushypyssä sijoitus 18. (6,19 m.), kymmenottelussa keskeytys; Pariisin olympiakisoissa (1924) viisiottelun kuudes.
Ns. Baltian kisoissa 1920 viisiottelun toinen ja pituuden kolmas.
Henkilökohtaiset ennätykset yleisurheilussa: 100 m 11,6 (1916), 150 m 18,0 (1916), 200 m 23,3 (1920), 400 m 51,7 (1913, SE), 800 m 2.05,2 (1913), 1500 m 4.22,5 (1910), 110 m aj. 17,5 (─1923), 400 m aj 62,4 (1919), korkeus 165 (─1923), seiväs 320 (-1923), pituus 700 (Tampere 1914, SE, ensimmäisenä suomalaisena seitsemän metriä), 3-loikka 13,67 (1915), kuula 11,40 (─1923), kiekko 36,84 (─1923), keihäs 54,25 (1920), 5-ottelu 3270 (1920, pituus 659 – keihäs 54,25 – 200 m 23,6 – kiekko 31,12 – 1500 m 4.36,0).
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Jalava Mirko. Hugo Lahtinen. [Viitattu 18.3.2013]. www.tilastopaja.org/db/fi/atm.php?ID=2488; Karasmaa Risto. SUL 100 vuotta – Hugo Lahtinen. [Viitattu 18.3.2013]. www.sul.fi/uutiset/jarjestotoiminta/sul-100-vuotta-hugo-lahtinen
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4308 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry