Kaihari, Kaarle (1899–1989)
Olympiatason urheilija, urheilupaikkarakentaja, urheilua tukevien säätiöiden perustaja, SVUL:n, TUL:n ja SUL:n johtotehtävissä, kauppaneuvos, kauppatieteiden kunniatohtori
Kaarle Kaihari (vuoteen 1935 Kaarle Flinck) oli tamperelainen liikemies, joka loi omaisuutensa paita ja solmioliikkeillä. Hänet tunnettiin presidentti Urho Kekkosen läheisenä ystävänä. Kaihari oli olympiatason urheilija, joka vaikutti myöhemmin SVUL:n, TUL:n ja SUL:n johtotehtävissä. Hän ansioitui lisäksi urheilupaikkarakentamisen ja perustamiensa säätiöiden välityksellä urheilijoiden tukijana ja palkitsijana. Yhteyksiensä ja suhdeverkostonsa avulla Kaihari vaikutti merkittävästi myös kotikaupunkinsa Tampereen kehittämiseen ja urheiluelämään. Ansioistaan Kalle Kaiharille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suurristi 1980.
Kalle Kaihari syntyi 1899 sahatyömies Kaarle Flinckin ja Hanna Aallon perheeseen. Hän oli vanhin lapsista ja auttoi perheen elatuksessa jo kansakoulua käydessään, työskennellen Aamulehden ja Kansan lehden lehtimyyjänä. Kansakoulusta päästyään hän oli aluksi töissä leipomon pullakuskina ja sen jälkeen Hämeen pussitehtaalla nimilappujen ja kutsukorttien painajana. Vuoden 1915 tienoilla Kalle pääsi töihin Särkän sahalle, jossa myös hänen isänsä kävi työssä. Vapaa-aikansa Kalle vietti työväentalolla tutustuen siellä muun muassa biljardinpeluuseen.
Kalle Kaihari taisteli sisällissodassa punaisten riveissä Tampereella. Hän haavoittui Tampereen taistelussa molempiin jalkoihin. Sodan jälkeen hän oli punavankina Tourulan vankileirissä Jyväskylässä, mutta pääsi vapaaksi syksyllä 1918. Kaihari tapasi tulevan vaimonsa Aunen samana vuonna. Aune Leppänen oli porvarillinen junanlähettäjän tytär, joka oli saanut ehdonalaisen tuomion sillä perusteella, että joku oli nähnyt hänet miestenhousuihin pukeutuneena punaisten vartiossa. Kun Kalle Kaihari vapautui punavankien leiriltä, hän sai töitä suojeluskunnan perustajajäseniin kuuluneelta Rafael Haarlalta. Tämän kuullessa, että työntekijöiden joukossa on entinen punakaartilainen, Kaihari sai potkut ja kolmen kuukauden palkkakin jäi saamatta. Vuodesta 1919 alkaen Kaihari oli kesäisin purkamassa proomujen lasteja Tampereen Mustanlahden satamassa ja talvisin hän hankki elantonsa ammattimaisena biljardinpelaajana. Kaihari menestyi pelaajana hyvin niin, että hän saattoi 1924 voittaa yhdessä illassa jopa 50 000 markkaa (vuoden 2012 ostovoimaksi muutettuna 16 225 euroa) ansaiten näin varsin mukavan pääoman tulevia liiketoimiaan ajatellen.
Nuorena Kaihari oli olympiatason urheilija ja kunnostautui monessa lajissa. Hän aloitti urheilun parikymmentävuotiaana. Ensimmäisissä suuremmissa kisoissaan TUL:n urheilu- ja laulujuhlilla 1922 Kaihari sijoittui 800 metrillä kolmanneksi. Hän siirtyi juoksuista ja moniotteluista seiväshypyn pariin 1924 ottaen Tampereen Yrityksen nimiin kaksi TUL:n mestaruutta ennätyksenään 371. Kolme vuotta myöhemmin (1927) Kaihari hyppäsi TUL:n ennätyksen ja mestaruuden tuloksella 355. Seuraavana vuonna hän korjaili numerot 361:een ja 1929 Latvia-ottelussa 371:een. Kaihari kunnostautui 1930 TUL:n jalkapallo- ja urheilujoukkueen Saksan matkalla. Hän oli yleisurheilujoukkueen johtaja ja voitti samalla kaikki viisi seiväskilpailuaan samalla tuloksella 360.
Mürzuschlagin työväenolympialaisten talvikisoihin ryhdyttiin valmentamaan joukkuetta 1930. Kaihari innostui luistelusta sillä seurauksella, että hän kuului ennen pitkää TUL:n parhaimmistoon. Valintakilpailuissa Kaihari luisteli 500 m 50,5, 1 000 m 2.43,4, 5 000 m 10.21,9 ja 10 000 m 19.57,5, mutta häntä ei valittu kuitenkaan joukkueeseen. Sisuuntuneena Kaihari matkusti kisoihin omalla kustannuksellaan ja otti olympiapronssit kolmella lyhimmällä matkalla. Visan kansallisissa 1931 hän luisteli 500 m (49,0), 1 000 m (2.35,7), 5 000 m (9.26,5) ja kympin 19.30,6.
Kaihari oli mukana myös Suomen ensimmäisissä pujottelu- ja syöksylaskukisoissa Sallassa 1937 sijoittuen neljänneksi. Talvella 1939 hän vielä lähes 40-vuotiaana voitti Pallaksella Taivaskeron suuret syöksylaskukilpailut.
Urheilun johtotehtävät olivat Kaiharille tuttuja jo aktiiviurheilu-uralta: hän aloitti Tampereen Yrityksen johtokunnassa (1925–1931) ja toimi myös seuran puheenjohtajana (1927–1928). Tampereen Hiihtoseuran johtokunnassa Kaihari vaikutti 1937.
Liiketoimetkin sujuivat urheilu-uran ohella hyvin. Kaihari tutustui 1920-luvulla paitatehtailija Emil Eloon ja solmiotehtailija Karl A. Ebbiin. Näiden ehdotuksesta hän päätti perustaa 1926 Tampereelle paitoja ja solmioita myyvän liikkeen. Kun hän meni pyytämään liikkeen perustamista varten pankista lainaa, pankinjohtajan vastaus oli tyly: punakaartilaisille ja kommunisteille lainaa ei anneta. Kaihari joutuikin käyttämään omia säästöjään, ja sai myytävät paidat ja solmiot luotolla Elolta ja Ebbiltä. Kuninkaankadulla sijainnut liike myi vaatteiden ohella aluksi myös gramofonilevyjä. Vuonna 1929 Kaihari perusti yhdessä Vilho Niemen kanssa nimenomaan äänilevyjä ja soittimia myyneen Gramofoniliike K. Flink & Kumppanit.
Kaihari sai ostettua 1932 edullisesti konkurssiin menneen tamperelaisen paitatehtaan varaston ja samoihin aikoihin hän perusti toisen myymälän Tammelan kaupunginosaan. Sen jälkeen hän alkoi nousta yhä merkittävämpää asemaan yhteiskunnassa. 1930-luvun alun lamavuodet pakottivat Kaiharin myymään 1934 tämän jälkimmäisen liikkeen, sen sijaan paitojen ja solmioiden myynti sujui lamavuosinakin hyvin. Kaarle Flinck vaihtoi sukunimensä Kaihariksi 13. syyskuuta 1935. Nimen hän otti hankkimansa kesäpaikan mukaan, joka sijaitsi Näsijärven rannassa Ylöjärven Kaiharinniemessä. Talvet hän asui Tampereen Pyynikintorilla. Kaihari luopui liiketoiminnastaan vasta 54 vuotta yritystensä perustamisen jälkeen (1980).
Talvisodan syttyminen 1939 keskeytti Kaiharin urheiluharrastukset ja liikeyrityksetkin pyörivät enemmän omalla painollaan omistajan keskittyessä maanpuolustukseen. Talvisodassa hän toimi Tampereen väestönsuojelukeskuksessa. Jatkosodan puhjettua Kaihari lähti 42-vuotiaana vapaaehtoisena rintamajoukkoihin. Vuoksen ylityksestä hän sai kenraali Aaro Pajarin päiväkäskyllä alikersantin arvon ja toisen luokan vapaudenmitalin. Myöhemmin Kaihari toimi useita vuosia Kansanavun Tampereen paikallisjohtajana. Rahaa kerättiin tuolloin hänen johdollaan markkamääräisesti enemmän kuin Helsingissä. Tampereen asevelikylää alettiin rakentaa talkoohengen vallassa välirauhan vuotena 1941. Kaihari lahjoitti ensimmäisen talon, teki työmaalla itse 2600 talkootuntia ja johti keräystä, jonka avulla aseveljille ja heidän perheilleen nousi kaikkiaan 23 omakotitaloa. Töissä oli vapaa-aikanaan 100–150 miestä eri yrityksistä. Kylä valmistui 80 000 tunnin talkootyöllä syyskuussa 1943. Sotien jälkeen perustetun sotainvalidien kannatusyhdistyksen johtokuntaan Kaihari kuului alusta alkaen.
Urheilua Kaihari ei kuitenkaan jättänyt vaan palasi sotien jälkeen mukaan järjestötoimintaan. Oslon yleisurheilun EM-kisoissa 1946 ja Lontoon kesäolympiakisoissa 1948 Kaihari kuului Suomen joukkueen johtoon. Helsingin olympiakisoissa hän oli mukana toimitsijana. Kaihari toimi myös SVUL:n liittovaltuuston ja talousvaliokunnan puheenjohtajana sekä SUL:n johtokunnan jäsenyyden lisäksi järjestön liittovaltuuston ja talousvaliokunnan puheenjohtajana. Hän oli mukana monissa kunnallisten rakennushankkeiden rakennustoimikunnissa: Tampereen urheilutalosäätiössä, Saunasäätiössä ja Ratinan stadionhankkeessa. TUL:n joukkueenjohtajana Kaihari toimi useilla kilpailumatkoilla Itävallassa, Latviassa ja Saksassa. Tampereen Pyrinnön puheenjohtajana Kaihari vaikutti 1945–1953. Tänä aikana Pyrintö voitti Kalevan maljan kuusi kertaa. Sotien jälkeen Kaihari harrasti vielä keilailua kymmenisen vuotta ja selviytyi muun muassa Ruotsi-maaotteluun.
Kalle Kaihari oli noussut varsin vaatimattomista oloista merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan eikä hän elämänsä aikana unohtanut myöskään muiden auttamista. 1984 perustettu Kalle Kaihari kulttuurisäätiö tukee ja kannustaa taiteiden, tieteiden ja muun henkisen kulttuurin harrastamista. Kalle Kaiharin kulttuuripalkinto myönnetään vuosittain tamperelaisesta kulttuuriteosta, ja se on suuruudeltaan 5 000 euroa.
Kauppaneuvos Kalle Kaiharin tukisäätiö puolestaan syntyi 2007 tehdystä kombinaatiosulautumisesta, jossa yhdistettiin 1971 perustettu Tampere 60 -tukisäätiö ja 1979 perustettu Kauppaneuvos Kalle Kaiharin säätiö. Tukisäätiön tarkoituksena on tukea pääasiassa nuoria, Tampereen kaupungissa tai sen lähikunnissa asuvia, yleisurheilijoita ja jalkapalloilijoita sekä myös muita nuoria urheilijoita, joiden harjoittamalla urheilulajilla on huomattava kansainvälinen merkitys. Tämä tuki toteutetaan jakamalla apurahoja, stipendejä ja muita avustuksia. Tukisäätiön toimenkuvaan kuuluu myös Tampereen kaupungissa asuvien 60 vuotta täyttäneiden henkilöiden huoltotoimintaa ja heidän harrastus-, virkistys, kunto- ja ohjelmatoimintansa edistämistä. Säätiö omistaa lähes kokonaan 45 huoneiston kiinteistön Tampereen Kaukajärvellä. Lisäksi säätiö palkitsee yhdessä urheilutoimittajien kanssa Suomen vuoden urheilijan presidentti Urho Kekkosen ja Kalle Kaiharin lahjoittamalla kultaisella kiekolla. Lisäksi säätiö palkitsee paikallisesti Tampereen ja Ylöjärven vuoden urheilijat.
Muita Kaiharin rahastoja ja säätiöitä ovat Tampereen yliopiston opiskelijoiden stipendirahastot, Kalle Kaiharin sydäntutkimuksen rahasto sekä Aune ja Kalle Kaiharin rahasto. Kaikki jakavat vuosittain tuntuvia avustuksia.
Liiteosio
Kalle Vihtori Flinck (vsta 1935 Kaihari) S 1899, K 1989. Vanhemmista ei tietoja.
Ura. Kansakoulu; Aamulehden ja Kansan lehden lehtimyyjä; leipomon pullakuski; Hämeen pussitehtaalla nimilappujen ja kutsukorttien painaja; Särkän sahalla 1915–16; proomujen purkajana Tampereen Mustalahden satamassa 1919–25; ammattimainen biljardin pelaaja 1919–25; yrittäjä 1926–80 (äänilevyjä, paitoja, solmioita).
Luottamustoimet. Suomen joukkueenjohtaja Oslon EM-kisoissa 1946 ja Lontoon kesäolympiakisoissa 1948; Helsingin olympiakisoissa 1952 toimitsijana; SVUL:n liittovaltuuston puheenjohtaja 1953–57; SVUL:n talousvaliokunnan puheenjohtaja 1949–58; SUL:n johtokunnassa 1948, 1951–52; SUL:n liittovaltuuston puheenjohtaja 1951–58 ja talousvaliokunnan puheenjohtaja 1951–55; TUL:n joukkueenjohtajana Kaihari toimi monilla kilpailumatkoilla Saksassa, Latviassa ja Itävallassa; Tampereen Yrityksen johtokunnassa 1925–31, puheenjohtajana 1927–28; Tampereen Hiihtoseuran johtokunnassa 1937; Tampereen Pyrinnön puheenjohtajana 1945–53 (tänä aikana Pyrintö voitti Kalevan maljan kuusi kertaa).
Kansanavun Tampereen paikallisjohtajana; Sotainvalidien kannatusyhdistyksen johtokunnassa alusta lähtien; Tampereen asevelikylän keräyksen johtaja ja puuhamies. Mukana monissa kunnallisten rakennushankkeiden rakennustoimikunnissa Tampereen urheilutalosäätiössä, Saunasäätiössä ja Ratinan stadionhankkeessa 1986.
Ansiomerkit. Vapaudenmitali 2 lk.; Suomen leijonan ritarikunnan Komentajamerkki 1956; kauppaneuvos 1948; kauppatieteiden kunniatohtori 1980.
Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) suurristi 1980; Suomen Urheilun hopeinen ansioristi 1951; Suomen Olympialainen ansioristi, II lk.; Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton kultainen ansiomerkki; Suomen Urheiluliiton kultainen ansiomerkki; SVUL:n Hämeen piirin kultainen ansiomerkki. Tampereen Yrityksen kunniajäsen 1929; Tampereen Pyrinnön kunniapuheenjohtaja 1986.
Tuotanto. Ratkaiseva ääni (149–151). Jännitysvaalit 1956. Toimittaja Raimo Seppälä. Weilin+Göös, Helsinki 1981; Kun keinot loppuu niin konstit jää (muistelmateos). Otava, Helsinki 1984.
Urheilusaavutukset. Työväen talviolympiakisoissa Itävallan Mürzzuschlagissa 1931 kolme luistelupronssia 500 m (50,4) – 1000 m (2.41,0) – 1500 m (9.43,4); TUL:n jalkapallo- ja urheilujoukkueen Saksan matkalla 1930 yleisurheilujoukkueen johtaja voittaen samalla kaikki viisi seiväskilpailuaan (samalla tuloksella 360); TUL:n urheilu- ja laulujuhlilla 1922 800 metrin juoksussa 3. sija; kaksi seiväshypyn TUL:n mestaruutta (1927, 1928), ennätys 371 Suomi-Latvia ottelussa 1939.
Mukana Suomen ensimmäisissä pujottelu- ja syöksylaskukisoissa Sallassa 1937 (sijoitus 4.); Pallaksen Taivaskeron suurten syöksylaskukilpailujen voitto 1939.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty. Kauppaneuvos Kalle Kaiharin säätiö (1979–2007); Kalle Kaiharin kulttuurisäätiö (per. 1984); Kalle Kaiharin kulttuuripalkinto (5 000 euroa) myönnetään vuosittain tamperelaisesta kulttuuriteosta; Kauppaneuvos Kalle Kaiharin tukisäätiö (per. 2007; yhdistetty Kauppaneuvos Kalle Kaiharin säätiöstä ja Tampere 60 –tukisäätiöstä [1971–-2007]). Muita Kaiharin rahastoja ja säätiöitä ovat Tampereen yliopiston opiskelijoiden stipendirahastot, Kalle Kaiharin sydäntutkimuksen rahasto sekä Aune ja Kalle Kaiharin rahasto.
Lähteet. Sukutarinat: Sodan pitkä muisti. Aamulehti 31.3.2008; Mitä urheilu on minulle merkinnyt – mukana Kalle Kaihari – YLE Arkisto. [Viit. 28.2.2013]. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Kaihari
Kirjoittaja(t): Jari Kanerva
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 8589 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry