Iso-Hollo, Volmari (1907–1969)
Olympiavoittaja, kestävyysjuoksija, liikuntaneuvoja
Volmari Iso-Hollo oli keskeisin suomalaisjuoksija 1930-luvulla. Hän teki monta maailmanennätystä ja loi urheilu-uransa jälkeen ammattiuraa järjestötoiminnassa, erityisesti Keravan Urheilijoissa. Ansiostaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Volmari Iso-Hollo syntyi 1. toukokuuta 1907 Ylöjärvellä. Volmar Hollo, joka muutti nimensä myöhemmin Volmari Iso-Holloksi oli vanhempiensa toiseksi vanhin lapsi ja ainoa poika viiden lapsen pesueesta. Perhe muutti Ylöjärveltä Helsinkiin ja lopulta Keravan Saviolle, jossa Iso-Hollo aloitti urheiluharjoittelun. Aluksi kimmoisaa ja vastentahtoisesti ”Hollolan raju” lempinimen kantanutta Iso-Holloa kiinnostivat juoksu, korkeus- ja pituushyppy, voimistelu, uinti ja nyrkkeily sekä hiihto.
Iso-Hollo juoksi kilpaa 1 000 metriä aikaan 3,20,0, mikä ei ollut kovinkaan kummoinen aika edes 1921. Juoksuun Iso-Hollo alkoi keskittyä vakavasti 18-vuotiaana menestyttyään Työväen Urheiluliiton kilpailuissa Keravan Tovereiden riveissä. Kilpailu juoksussa oli kovaa, kun Paavo Nurmen, Ville Ritolan (kahta em. Iso-Hollo kutsui kaksoispyörremyrskyksi) ja Hannes Kolehmaisen esimerkki siivitti nuoria lupauksia.
Iso-Hollo siirtyi 1929 Keravan Urheilijoihin päästäkseen useammin ja kovempiin kilpailuihin. Käytännössä tämä siirto tarkoitti vaihtamista TUL:n puolelta SVUL:n seuraan ja oli siten isompi asia kuin vain urheiluseuran vaihto. Yhä kovemmat kilpailut kehittivät Iso-Holloa, joka alkoi juosta keskipitkiä matkoja (800 ─ 1 500 metriä), esteitä sekä pitkiä ja ylipitkiä matkoja. Iso-Hollo toimi urallaan Alkoholiliike Ab:n varastomiehenä, vahtimestarina ja liikuntaneuvojana vuodesta 1932. Samana vuonna Iso-Hollo juoksi olympiakarsinnoissa Eläintarhan kentällä Helsingissä 5 000 metrin matkalla ajan 14.18,4; samassa kilpailussa Lauri Lehtinen juoksi uudeksi maailmanennätykseksi 14.17,0.
Iso-Hollon suuri läpimurto tapahtui 1932 Los Angelesin olympialaisissa, joissa hän voitti maailmanennätysajalla estejuoksun ja otti hopeaa 10 000 metriltä ajalla 30.12,6 häviten loppukirin niukasti Puolan Janusz Kusocinskille. Kilpailujen järjestämisongelmista kertoi, että estekisassa oli juostu vahingossa kierros liikaa. Iso-Hollo kilpaili 1933 sanojensa mukaan ”nurmimaisella kilpailuohjelmalla” ja tulosta syntyi. Seuraava vuosi meni ehkä liian kovan treenauksen takia osin sairastellessa, mutta olympiavuonna 1936 Iso-Hollo voitti Berliinissä estejuoksun – ylivoimaisesti ja maailmanennätysajalla (9.03,8), ottaen vielä 10 000 metriltä pronssia.
Legendaarisessa 10 000 metrin kilpailussa voiton vei Ilmari Salminen ja Ilmari Askola sijoittui toiseksi. Kilpailun alussa johtoon siirtyi pienikokoinen maailmanennätysvauhtia juossut Japanin Kohei Murakoso, suomalaiset alkoivat nousta keskivaiheilta kohti kärkeä vauhdinpidon tasaannuttua. Lopulta mukana olivat vain Paavo Nurmen valmentamat suomalaiset ja Murakoso, joka putosi viimeisellä kierroksella kolmikon kyydistä vauhdin kiristyttyä äärimmilleen. Kilpailu oli niin jännittävä, ettei radioselostaja Martti Jukola muistanut ottaa aikaakaan viimeisellä kierroksella. ”Kaikkia sorttia” mitaleja oli ”tallella ensimmäisen juoksun jälkeen”.
Syksyllä 1936 Iso-Hollo juoksi Viipurissa argentiinalaisen Juan Zabalan kanssa ja teki useita maailmanennätyksiä maileissa mitatuilla matkoilla. Iso-Hollon motivaatio heikkeni suurvoittojen jälkeen, mutta lähestyvät Helsingin olympialaiset motivoivat hänet jälleen. Paraatilajissaan 3 000 metrin estejuoksussa Iso-Hollo oli ajalla 9.08,8 maailmantilaston kolmas. Hänen urheilu-uransa katkesi käytännössä talvisodan sytyttyä. Iso-Hollo palveli talvi- ja jatkosodassa ylikersanttina puolustusvoimien viestijoukoissa. Varsinaisesti hän lopetti huippu-uransa 38-vuotiaana (1945) estejuoksun neljänteen sijaan.
Volmari Iso-Hollon työura puolestaan päättyi 1960-luvulla pahentuneeseen reumaan. Sairauden alkuperä lienee Brasilian kilpailumatkalla 1934 sairastetusta lievästä malariasta ja nivelreumasta. Berliinin voittojuoksun arvo nousee tätä taustaa vasten entisestään. Keravan Urheilijoiden kunniajäsenyyden saanut Iso-Hollo toimi johtokunnan jäsenenä ja jakoi neuvoja nuorille urheilijoille – varsinaista valmentajaa hänestä ei kuitenkaan tullut. Iso-Hollo juoksi 43-vuotiaana (1950) 3 000 metrin esteet aikaan 9.50,2. Suomen juoksu ei enää koskaan noussut 1930-luvun tasolle. Nuoren maan juoksumenestystä voidaankin verrata 1963 itsenäistyneen Kenian suureen juoksumenestykseen 1990─2000 -luvuilla.
Iso-Hollon vahvuus juoksijana oli monipuolisuus. Esimerkiksi myöhempi estejuoksuspesialisti ja 3000 metrin estejuoksun olympivoittaja (1928), Toivo Loukola, ei saavuttanut mainittavaa menestystä sileillä matkoilla. Myöhemmistä juoksijoista maastojuoksun maailmanmestaria, ”Lätsä” Pekka Päivärintaa, on verrattu Iso-Holloon, vaikka hän meriiteiltään jääkin Iso-Hollon varjoon.
Iso-Hollo julkaisi aktiiviurallaan teoksen ”Mailista maratoniin: miten suurjuoksijaksi kehitytään” (1937). Teos on kansallisen ja ideologisen korostuksen myötä aikansa tuotos, mutta sen nykypäivänäkin huomattavat ansiot ovat urheilijan elämänasenteen ja persoonan kehittämisen pohdiskelussa. Uusintapainoksen 1993 saanut kirja antaa Iso-Hollosta kuvan määrätietoisena ja oppivaisena harjoittelijana, taktisesti kovana kilpailijana sekä lempeänä kasvattajana. Hänen tyttärensä kirjoitti myöhemmin isästään kirjan Vastatuuleen (2007).
Myöhempi televisioaikakausi antoi Iso-Hollolle ja tämän maineteoille myönteistä huomiota. Kerava muisti häntä aseman lähelle pystytetyllä, Erkki Kannoston 1993 veistämällä, ”Vomman” patsaalla.
Liiteosio
Volmari Fritijof ”Vomma” Iso-Hollo (alk. Volmar Hollo) S 1.5.1907 Ylöjärvi, K 23.6.1969 Heinola. V työmies Fritiof Isohollo ja Aina Vilhelmiina Kallentytär.
Ura. Kansakoulu. Sanomalehti Keski-Uusimaassa kirjaltajana (lempinimi ”Lentävä kirjanpainaja”); Oy Alkoholiliike Ab:n varastomies ja konttoristi; vahtimestari; liikuntaneuvojana 1932─61 (sairaseläkkeelle reuman vuoksi).
Luottamustoimet. Muun muassa toiminta Keravan Urheilijoissa.
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansiomerkki.
Tuotanto. Mailista maratoniin, Miten suurjuoksijaksi kehitytään. Gummerus, Jyväskylä 1937, 1993 (näköispainos).
Urheilusaavutukset. Olympiakisat: Kaksi kultamitalia (3000 m estejuoksu 1932 ja 1936); hopeamitali (10000 m 1932); pronssimitali (10000 m 1936).
Spartakiadit: Kaksi kultamitalia (3000 m ja 5000 m 1928); kaksi hopeamitalia (1500 m ja 10000 m 1928). Englannin mestaruudet: 2 mailin estejuoksu (1933).
Maailmanennätykset (8 kpl; ajoista ks. myöh.): 4 mailia 1933; 7 mailia 1936; 8 mailia 1936; 9 mailia 1936; 15000 m 1936; 3000 m ej. kahdesti 1933 ja 1936; 2 mailin estejuoksu 1932. Suomen ennätykset samat kuin maailmanennätykset.
Kuusinkertainen Suomen mestari: 5 000 metrillä (1933), 3 000 metrin esteissä (1936), maastojuoksussa (1932 ja 1936) sekä maastojuoksun joukkuekisassa (1930 ja 1933). Iso-Hollo otti osaa 11 maaotteluun.
Omat ennätykset oman aikansa valossa: 400 m 51,6 1933 (ME 46,2); 800 m 1.58,2 1935 (ME 1.49,1); 1000 m 2.28,7 1933 (ME 2.23,6); 1500 m 3.54,3 1936 (ME 3.47,8); maili 4.18,2 1935 (ME 4.06,8); 2000 m 5.23,8hcp 1933 (ME 5.21,8); 3000 m 8.19,6 1933 (ME 8.18,8); 2 mailia 9.06,6 1931 (ME 8.59,6); 3 mailia 13.50,7+ 1932 (ME 13.50,6); 5000 m 14.18,3 1932 (ME 14.16,9); 4 mailia 19.01,0 1933 (ME); 5 mailia 24.17+ 1932 (ME 24.06,1); 10000 m 30.12,6 1932 (ME 30.06,1); 7 mailia 34.46,8+ 1936 (ME); 8 mailia 40.00,2+ 1936 (ME); 9 mailia 45.13,0+ 1936 (ME); 15000 m 46.45,4 1936 (ME); 20 km 1.06.14+ 1933 (ME 1.04.38,4); 25 km 1.23.56 1933 (ME 1.22,28,8); 25 mailia (40,2 km) 2.39.40 1948 (ME 2.18.53+); maraton 2.53.32 1946 (ME 2.26.42); 3000 m ej 9.03,8 1936 (ME); 2 mailin ej 9.51,0+ 1932 (ME).
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Patsas (Kerava, veistänyt Erkki Kannosto, 1994); nimilaatta (Kerava, 2004).
Henkilön mukaan nimetty. Iso-Hollon kuja Keravalla; yleisurheilukilpailut Iso-Hollon muistoksi.
Lähteet. Arponen Antti O. Mailista maratoniin. Artikkeli teoksessa Urheilu 2000, 1, toimittanut Antti O Arponen, Matti Hannus ja Antero Raevuori. WSOY, Helsinki 1994; Autio Veli-Matti. Volmari Iso-Hollo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. [www]. [Julkaistu 22.4.1998]. [Viitattu 9.8.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/726/ ; Iso-Hollo Virpi. SUL 100 vuotta – Volmari Iso-Hollo. [www]. [Viitattu 12.11.2013]. www.sul.fi/uutiset/jarjestotoiminta/sul-100-vuotta-volmari-iso-hollo ; Siukonen Markku. Berliini 1936, artikkeli teoksessa Suuri Olympiateos 1, toimittanut Jukka Uunila. Scandia kirjat Oy, Jyväskylä 1978; Siukonen Markku. Itsenäisen Suomen urheilusankareita. Kariston kirjapaino, Hämeenlinna 2007.
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 5272 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry