Grahn, Arne (1902–1989)
Tennispelaaja ja -valmentaja, lääketieteen lisensiaatti, kartanonomistaja
Urheilun kultaisen ansioristin hakemuksen perusteluissa todetaan Grahnin ansioista seuraavaa: ”Ei kukaan Suomen kansalainen ole tehnyt niin paljon eikä uhrannut niin paljon varoja, aikaa ja omaa työtä tennisurheilun hyväksi kuin Arne Grahn”. Sen lisäksi, että hän voitti 1920-luvulta lähtien kymmeniä Suomen mestaruuksia tenniksessä ja edusti lajissa Suomea maaotteluissa (kapteeni), Pariisin olympialaisissa ja Davis Cup-joukkueessa, hän toimi tennisurheilun järjestötehtävissä (Westend Tennisstadionklub), valmentajana sekä perusti omilla varoillaan Westendin tennisstadionin. Hän oli Suomen ensimmäisiä kykyjen etsijöitä, tennisvalmennettavien ehtymätön sponsori ja tenniksen taloudellinen tukija. Hän toimi myös pitkään Suomen Verkkopalloliiton hallituksessa ja puheenjohtajana.
Arne Grahn syntyi 22. tammikuuta 1902 Helsingissä. Hän kävi koulunsa Nya Svenska Samskolanissa ja pääsi ylioppilaaksi 1919, minkä jälkeen Grahn opiskeli lääketiedettä saaden 1929 lääketieteen lisensiaatin arvon. Tennis oli kuitenkin hänen todellinen intohimonsa. Voidaan sanoa, että Grahnin toiminnan ansiosta Suomen tennis alkoi 1920-luvun puolessa välissä päästä kansainväliselle tasolle. Pariisissa 1924 Grahn oli yksi Suomen neljästä edustajasta pudoten britti Hunteria vastaan erin 3─0. Ensimmäinen Davis Cup-voitto tuli Jugoslaviaa vastaan 1928. Kolmestatoista Davis Cup -ottelustaan Grahn voitti viisi. Grahn kuului Pohjoismaiden tennisparhaimmistoon ja hänellä oli 1936 kunnia pelata nelinpeliä muun muassa Ruotsin kuninkaan Gustaf V:n kanssa tämän vieraillessa Suomessa. Pelityyliltään Grahnin sanotaan olleen sitkeä, harkitseva ja karttaneen verkolle nousua sekä luottaneen kovaan yläkierteiseen lyöntiinsä. Vasta 1930-luvun lopulla hänen haastajikseen Suomessa nousivat Sakari Salo ja Pentti Forsman.
Grahn perusti Westendiin kansainväliset vaatimukset täyttävän tennisopiston 1935 nykyisen Espoon alueelle. Westend-nimen keksijäksi mainitaan ”aikansa snobi”, 1930-luvulla Yhdysvalloista palannut helsinkiläinen autoliikkeen omistaja Erik H. Broman, joka oli Grahnin hyvä ystävä ja tennistoveri. Ennen Espoon kauppalan perustamista oletettiin, että alue liitettäisiin Helsinkiin, sen länsilaidalle. Tennisopistoon kuului kaksi sisäkenttää ja kahdeksan ulkokenttää sekä muita toiminta-, ruokailu- ja asuintiloja. Opistolla Grahn kunnostautui erityisesti tenniskouluttajana ja hän valmensi Suomeen uuden tenniksen pelaajien sukupolven. Hän myös kutsui maahamme ensimmäisen ulkomaisen huippuvalmentajan, Artem Martinsonin Virosta.
Sota-aikana Grahn toimi sotilaslääkärinä ja hänet ylennettiin lääkintäkapteeniksi 15.2.1940. Rauhan palattua Grahn luopui lääkärintoimesta ja siirtyi liikealalle sekä hevosjalostuksen pariin. Grahn oli perinyt 1922 tädiltään, kauppaneuvos Paul Sinebrychoffin leskeltä, Fanny Sinebrychoffilta Hagalundin kartanon, jonka maat hän myi 1951 Väestöliitolle. Alueelle rakennettiin myöhemmin Tapiolan puutarhakaupunki. Kova isku Grahnille oli tennisopiston tuhoutuminen tulipalossa viitisentoista vuotta (1967) myöhemmin.
Arne Grahnin voidaan sanoa eläneen tennikselle, uhraten sekä aikaansa että varojaan lajin hyväksi. Tennispiireissä Grahn oli aikansa kiistaton auktoriteetti, jota kunnioitettiin, ihailtiin ja johon luotettiin. Toisaalta hän oli vahvatahtoinen ja piti joskus itsepäisen kiukkuisestikin omasta näkökannastaan kiinni. Grahn saattoi usein myös vetäytyä hieman sivummalle joukosta tarkkailijan ja pohtijan rooliin. Pitkän päivätyön tenniksen parissa tehnyt puurtaja kuoli 1989 – lähes 90-vuotiaana.
Liiteosio
Arne Wilhelm Grahn S 22.1.1902 Helsinki, K 21.11.1989 Espoo. V arkkitehti Gustaf Grahn ja Ella Ahlfors.
Ura. Ylioppilas Nya svenska samskolanista 1919; Lääketieteen lisensiaatti, Helsingin yliopisto 1929, sotilaslääkäri talvi- ja jatkosodan-aikana; Hagalundin kartanon omistaja 1922─51; Vihdin Niemenkylän kartanon omistaja 1950─.
Luottamustoimet. Suomen Tennisliiton puheenjohtajana 1933─35 ja 1953─56 ja kuului vuosia liiton johtokuntaan (kunniajäsen 1951); seuratasolla johtotehtävissä; järjesti useita kansainvälisiä kilpailuja.
Ansiomerkit. Suomen Urheilun kultainen ansioristi 1952; AK:n kultainen ansiomerkki; Verkkopalloliiton kultainen ansiomerkki; Westend Tennisstadionklubin kultainen ansiomerkki; Westend Tennisstadionklubin kunniajäsen; Suomen Verkkopalloliiton kunniajäsen.
Tuotanto. Grahnin puheenjohtajakaudella alkoi 1934 ilmestyä Suomen Tennisliiton jäsenlehti (Tennislehti).
Urheilusaavutukset. 57 Suomen mestaruutta tenniksen kaksin- ja nelinpelissä, osallistuminen Pariisin olympialaisiin ja 13 Davis Cup -ottelua. Perusti omilla varoillaan Westendin tennisopiston nykyisen Espoon alueelle 1935, opisto tuhoutui tulipalossa 1967.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Grahn Arne. Om tennis. Tennislehti 4/1986; Hietapaikka Olavi, Rantala Risto, Siukonen Markku ja Haarala, Tarmo et al. Urheilumme kasvot 3, palloilu. Scandia kirjat, Jyväskylä; Otava, Keuruu 1973; Jukola Martti. Urheilun pikkujättiläinen. Viides uusittu painos. Toimittanut Reino Hirviseppä. WSOY, Porvoo 1958; Karviala Raimo. STL:n puheenjohtajat ja kunniajäsenet 1911─1986. Tennislehti 4/1986; Klemola Heikki. Grahn, Arne. Suomen kansallisbiografia 3. Forsblom-Hirn. Päätoimittaja Matti Klinge, toimituspäällikkö Aulikki Litzen (1993─2002). Studia biographica 3:3. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki; Karisto, Helsinki 2004; Suomen Tennisliitto – Finlands Tennisförbund ry. 1911─1981. Tennislehti 3─4/1981; Westend – Huvilakaupunki. Espoon kaupungin kotiseutusarja 1. Espoon kaupunginmuseo, Espoo 1990.
Kirjoittaja(t): Anssi Halmesvirta
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 2744 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry