Jouko Salomäen tarina: Jouko Salmelan esikoisteos on painia ja painijaa kunnioittava biografia
7.12.2024 – Jan Westerberg, SM, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Jouko Salmelan teos ”Jouko Salomäki – Olympiavoittaja, maailmanmestari” on painija Jouko Salomäestä kertova, perinteisellä tavalla kirjoitettu ja koottu kuvaus periksiantamattomuudesta ja noususta painimaailman huipulle.
Salmela, Jouko. Jouko Salomäki – Olympiavoittaja, maailmanmestari. Nurmon Jymyn painijaosto, Nurmo 2024. 330 s. ISBN 978-952-94-9784-3
Elämäkerrat ovat nykyään lukijoiden suosiossa; luetuimpien kirjojen listoilla elämäkerroilla on säännöllinen edustus. Vuosittain eri kustantamot julkaisevat useita elämäkertateoksia ja media on kiinnostunut kategoriasta. Tuoreiden julkaisujen sisältöosuudet löytävät tiensä esimerkiksi ajankohtaisohjelmiin ja iltapäivälehtien sivuille. Juuri näkyvyyttä voidaan pitää yhtenä syynä elämäkertateosten määrän kasvulle.
Kuten kirjoittaja saatesanoissaan toteaa, arvokisamenestystä niittäneistä suomalaisurheilijoista on kirjoitettu elämäkertoja varsin kattavasti, osasta jopa useampia teoksia. Monet yhä uraa tekevät urheilijat ovat saaneet oman muistelmateoksensa, ja uransa alkuvaiheessa olevista menestyjistäkin on julkaistu kirjoja. Painin saralla elämäkertateokset on julkaistu aiemmin esimerkiksi Marko Yli-Hannukselasta, Petra Ollista, Lauri Koskelasta, Tapio Sipilästä ja Pertti Ukkolasta. On jokseenkin erikoista, että Jouko Salomäestä, viimeisimmästä suomalaisesta painin olympiavoittajasta, kertovaa kirjaa on saatu odottaa näin pitkään. Kyseessä on kirjailija Jouko Salmelan esikoisteos, jonka julkaisutilaisuus pidetään 30.11.2024 Nurmossa ja jonka tuotto käytetään Nurmon Jymyn nuorten painijoiden tukemiseen. Salomäen olympiakullasta kreikkalais-roomalaisen painin 74-kiloisten sarjassa on kulunut 40 vuotta, joten tasakymmenluvunkin myötä julkaisuajankohta on otollinen.
Pääosin kirja etenee kronologisesti, joskin heti alussa tehdään poikkeus. Kirjan saatesanojen jälkeen on vuorossa prologi, jossa hyökätään heti Jouko Salomäen uran kohokohtaan ja täyttymykseen: vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisten ratkaisuotteluihin. Kuvaus on niin vahva ja verevä, että hyppy loppuratkaisulta tuntuvaan kokonaisuuteen heti kirjan aluksi näyttäytyy onnistuneena valintana. Lukijalle syntyy Los Angelesin tapahtumista luettuaan kiusaus selvittää, mitkä taustatekijät johtivat tähän täyttymykseen. Minkälainen matka on kuljettu tähän pisteeseen? Tätä tehokeinoa on käytetty ajoittain elämäkertateoksissa ennenkin, ja tässäkin tapauksessa se tuo lukijalle kaivattua perspektiiviä, kun seuraavaksi aletaan tarkastella päähenkilön elämää syntymästä alkaen.
Jouko Salomäen matka kohti urheilumaailman huippua alkaa Kauhajoen Filppulasta, jonne sijoittuvaa lapsuutta ja nuoruutta kuvataan kirjassa vivahteikkaasti. Urheilu-urankin kannalta merkittävä ajanjakso sisältää lukijaa huvittavia ja liikuttaviakin muisteluita. Tämä tuo teokseen syvyyttä; vaikka kirja keskittyy urheiluun, se ei ole mielestäni pelkästään urheilijan muistelmateos. Paini ja lajin parissa läpikäytävä kehityskulku on kaiken keskiössä, mutta elämä painin ympärillä kulkee tarinassa mukana. Vaikka kirjailijan mukaan Salomäen elämästä painin ulkopuolella kirjoitetaan teoksessa vain valikoidusti, niin monipuolisen elämäkerran määreet täyttyvät kirkkaasti. Tehdyt rajaukset näkyvät esimerkiksi työuran ja perhe-elämän osalta selvästi, eikä niitä toisaalta koeteta peitellä tai silotella. Tässä lienee osuutta pohjalaisella suoruudella; Jouko Salomäen yksityisasioita ruoditaan vain siltä osin, kuin ne liittyvät itse asiaan – painiin. Paljastuksia julkisuudessa esiintyneistä asioista on kirjasta turha etsiä. Tästä huolimatta yli 300-sivuiseen teokseen on sisällytetty mielenkiintoisia ja värikkäitä tapahtumakuvauksia ja henkilökuvia, eikä lukijalle todellakaan jää mielikuvaa, että tarina jäisi vajavaiseksi. Painia kirjassa on luonnollisesti paljon, mutta kokonaisuus ei ole kuitenkaan pelkkää urheilua.
Käytetty lähdeaineisto on monipuolinen ja pohjautuu henkilöhaastatteluihin, lehtiartikkeleihin, arkisto-, verkko- ja muihin painettuihin lähteisiin. Salmela on haastatellut ja kerännyt tietoa yli 60 henkilöltä, mikä on paljon. Vaikka kirja edustaa perinteisten, urheiluun ja urheilijaan keskittyvien elämäkertojen joukkoa, se on virkistävä yhdistelmä haastateltujen muisteluita, kirjoittajan ja päähenkilön vuoropuhelua, anekdootteja ja kannanottoja. Kirja sisältää esimerkiksi kirjeitä Jouko Salomäen painiuraan vaikuttaneilta henkilöiltä, mainittakoon vaikkapa olympiafinaalin vastustaja Roger Tallroth. Kirjeet ovat elävöittävä lisä tarinaan, ja ne ovat osoitus kirjailijan laadukkaasta työstä aineistonhankinnassa. Yleisesti elämäkerran kirjoitusprosessin on sanottu olevan työläs, ja haasteena on tarinan pitäminen ristiriidattomana ja loogisena. Salmela onnistuu selättämään tämän haasteen ja pitämään kirjansa tekstin ehyenä. Elämäkerta koostuu aina tarinoista, eli valikoiduista ja tulkituista otteista oikeasta elämästä. Nämä tulkitut otteet Salmela on asetellut hallittavaksi, luotettavaksi kokonaisuudeksi.
Teksti ei sisällä lähdeviitteitä. Koottu lähdeluettelo löytyy kirjan lopusta. Esimerkiksi käytettyjä lehtiartikkeleita ei ole erikseen lueteltu, vaan lähdeluettelo on tehty lehden tarkkuudella. Lehtiartikkelien suuren kappalemäärän (yli 1000 lehtiartikkelia) myötä tarkemman lähdeluettelon laatiminen ei ehkäpä olisi edes mielekästä. Tutkimuksellisesta näkökulmasta on kuitenkin todettava, että mikäli haluaisi tarkistaa kirjan henkilöhaastatteluihin tai lehtiartikkeleihin perustuvia tietoja, olisi tiedon lähteelle pääsy lähdeluettelon avulla haasteellista.
Yhteiskunnallista vaikuttavuutta edustaa kirjan loppupuolella osio, jossa esitetään Salomäen näkemyksiä suomalaisesta painista ja sen nykytilasta. Salomäki kertaa osiossa omia kokemuksiaan painista; mitä se hänen urallaan otti ja mitä se antoi. Lisäksi käydään läpi Suomen painin vahvuuksia, kehittämiskohteita ja tulevaisuuden näkymiä. Kantaa otetaan paitsi painiin, myös suomalaiseen liikuntaan, urheiluun ja huippu-urheiluun. Tämä osio lisää kirjan arvokkuutta paitsi tuomalla yhden urheilijatarinan näkyväksi, myös asettumalla osaksi liikunnasta ja urheilusta käytävää keskustelua. Urheiluhistorian näkökulmasta päähenkilön omat kokemukset ja näkemykset sekä monipuolinen lähdeaineisto lisäävät teoksen käytettävyyttä myös aihepiiriin liittyvässä tutkimuksessa.
Yhtenä urheiluhistorian aspektina ovat kuvaukset niin Kauhajoen Karhun kuin Nurmon Jymyn viime vuosituhannen toiminnasta ja olosuhteista. Kauhajoen Karhun painijaostossa keskityttiin 1970-luvulla kasvattamaan uutta painijapolvea ja painitoiminta oli nosteessa vuosikymmenen alusta lähtien. Kauhajoki tarjosi hyvän kasvualustan nuorelle urheilijalle ja nuorten painijoiden ohjaus ja tuki loi edellytykset menestyksekkäälle painiuralle. Salomäen siirtyminen Nurmon Jymyyn 1970-luvun lopulla oli perinteikkään yleisseuran painijaostolle iso asia. Jymyssä varsinaisesti alkaneet Salomäen arvokisavuodet muodostivat tunnetusti uuden luvun seuran mahtaville painiperinteille. Edellä mainituille seuroille Jouko Salmelan teos muodostaa arvokkaan lisän ja lähdeaineiston niiden historiassa ja tulevissa historiikeissa.
Jouko Salmelan teos ”Jouko Salomäki – Olympiavoittaja, maailmanmestari” on perinteinen, ajaton, painia ja painijaa kunnioittava biografia, jota voi suositella erityisesti kaikille painista, urheilusta ja urheiluhistoriasta kiinnostuneille henkilöille. Teos kokoaa ensi kertaa Jouko Salomäen tarinan yksiin kansiin, saavuttaen kirjoittajan itselleen asettamat tavoitteet.