Voimistelunopettaja, miekkailutaidon opettaja, lehtori
Oskari Väänänen on suomalaisen miekkailun merkittävimpiä vaikuttajia. Hän kirjoitti lajista kaksi ensimmäistä suomenkielistä kokonaisesitystä (1923 ja 1930) ja laati oppaan myös käsipallosta, jonka hän ”toi” Suomeen Saksasta 1922. Väänäsestä tuli Suomen Miekkailuliiton ensimmäinen puheenjohtaja sen perustamisvuonna 1931. Hän toimi tämän lisäksi Suomen Voimisteluliiton puheenjohtajana ja Suomen Olympialaisen komitean jäsenenä 1935─1937 sekä Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteerinä 1939─1945.
Oskari Väänänen syntyi nimekkään Väänästen suvun vesaksi Kuopiossa 1890. Väänäset ovat sekä levinneisyytensä että jäsenmääränsä puolesta suurimpia savolaisia talonpoikaissukuja ja asiaankuuluvaa onkin, että myös heidän marraskuussa 1937 perustettu sukuseuransa on lajissaan Suomen vanhimpia ja aktiivisimpia. Oskari Väänänen oli itse perustavassa kokouksessa läsnä ja hänet valittiin sukuseuran ensimmäiseksi esimieheksi (l. puheenjohtajaksi).
Väänänen oli pikkupoikana erityisen kiinnostunut jalkapallosta ja ylsi kolmannella luokalla koulun joukkueeseen, johon yleensä otettiin vain yläluokkien poikia. Sittemmin hän pelasi HJK:n edustusjoukkueessa. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta 1910 aloitti Väänänen opiskelunsa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella. Voimistelunopettajan tutkinnossaan hänellä oli laudaturin arvosanat muun muassa anatomiasta, kasvatusopillisesta voimistelusta ja miekkailusta.
Valmistuttuaan 1913 Väänänen harjoitti Viipurissa voimistelun sekä terveysopin opettajan tointa useissa eri oppilaitoksissa. Hän osallistui aktiivisesti myös paikkakunnan suojeluskuntatoimintaan ja järjesti viipurilaisista koululaisista komppanian, jonka päällikkönä hän niin ikään toimi. Sisällissodan aikana hän joutui talvella 1918 punaisten vangiksi. Vilho Torniainen, punaisten komentaja sekä Väänäsen lyseotoveri, kuitenkin huomasi hänet sattumalta ja toimitti vaivihkaa kotiin kolmen viikon vankeuden jälkeen.
Ensimmäisen ulkomaille suuntautuneen opintomatkansa Väänänen teki kesäkuussa 1922 Berliiniin, jossa hän harjoitti niin miekkailua, jalka- ja käsipalloa kuin voimisteluakin. Myöhemmin Helsingissä, Viipurissa ja Savonlinnassa pelattiin Väänäsen järjestämänä käsipalloa, joka oli siihen asti ollut käytännössä tuntematon laji maassamme. Voimistelun saralla hän osallistui Suomen joukkueen edustajana Tukholman olympialaisiin 1912. Ilmeisesti samoihin aikoihin hän esitteli Suomessa myös kehonrakennuksen pioneerin, Eugen Sandowin, luoman harjoitusmenetelmän ylävartalon kehittämiseksi.
”Lempilapsensa” miekkailun harjoittelun Väänänen aloitti 17-vuotiaana. Ensimmäisen suomenkielisen miekkailuoppaan hän sai valmiiksi 1923, mitä seurasi toinen, pisto- eli florettimiekkailua käsittelevä osa seitsemän vuotta myöhemmin. Kirjoitusprosessin aikana Väänänen vaikutti omakohtaisesti suomalaisen miekkailusanaston luomiseen. Kun kansallinen miekkailuliitto 1931 perustettiin, oli Väänänen itseoikeutettu valinta sen historian ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän ahersi sekä päivätyössään voimistelunopettajana että sen ulkopuolella herkeämättä miekkailuharrastuksen hyväksi, ja jopa kustansi opettamilleen oppikoulujen yläluokkalaisille aseet ja varusteet omista varoistaan. Yliopistossa Väänänen opetti miekkailua viimeisenä virassaan aina vuoteen 1941 asti ja perehdytti upseereita lajin saloihin myös Sotakorkeakoulussa, kunnes se sotien jälkeen jätettiin kummankin laitoksen ohjelmasta pois. Hän antoi miekkailuopetusta vielä vanhoilla päivillään, ja sai 1956 valmiiksi kolmannen miekkailuoppaansa. Väänänen toimi luennoitsijana ja harjoitusten ohjaajana useilla suojeluskuntien, partiojärjestöjen, Voimisteluliiton ja Voimistelunopettajainliiton järjestämillä kursseilla sekä jalka- ja jääpallotuomarina.
Lajioppaiden laatimisen lisäksi Väänänen suomensi 1920- ja 30-luvuilla jonkin verran norjan-, ruotsin- ja saksankielistä kertomakirjallisuutta. Hän sai 1941 valmiiksi teoksen ”Nuoriso aseissa”, joka kuvasi nuorison fyysis-sotilaallista kasvatusta eri Euroopan maissa. Teos oli useiden opintomatkojen ja vuosia kestäneen omakohtaisen tutkimustyön tulos, ja Opetusministeriö myönsi siitä hänelle 3 000 markan palkkion. Arkaluontoisen aiheensa vuoksi se joutui 1945 liittoutuneiden valvontakomission kieltämien kirjojen listalle.
Yhteiskunnallisessa mielessä Väänästä voi luonnehtia hyvinkin aktiiviseksi ja tuotteliaaksi henkilöksi. Hän urheili, opetti ja tuomaroi useita eri lajeja sekä toimi lukuisissa luottamustehtävissä niin kansallisen liikunta- ja urheilukulttuurin ytimessä kuin sen ulkopuolellakin. Aikansa hengen mukaisesti Väänäsellä oli voimistelunopettajana myös tiiviit yhteydet partio- sekä suojeluskuntaliikkeeseen. Paitsi että hän edisti omalla opetystyöllään ja kirjoituksillaan miekkailun ja voimistelun tapaisten lajien harrastusta maassamme, hänellä oli myös näkyviä rooleja kyseisten lajiliittojen johdossa. Hänen työnsä ja aikaansaannoksensa eri muodoissaan kuvastavat vankkaa laji- ja kasvatusopillista asiantuntemusta. Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) yhtenä perustajajäsenenä ja pääsihteerinä hän on ollut luomassa pohjaa liikuntatieteelliselle asiantuntijaorganisaatiolle, näkökulmalle sekä liikuntatieteelliselle keskustelulle yhteiskunnassa.
Liiteosio
Oskari Gabriel Väänänen. S 24.3.1890 Kuopio, K 28.1.1962 Lahti. V vanh. konstaapeli Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen.
Ura. Ylioppilas Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta 1910; voimistelunopettajatutkinto 1913; voimistelunopettaja Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1913─22, Viipurin reaalikoulussa ja Karjalan maanviljelyslyseossa 1913─21 sekä Viipurin yhteiskoulussa 1921─22; terveysopin opettaja Viipurin kaupungin ammatteihin valmistavassa koulussa 1917─22; voimistelun ja terveysopin nuor. lehtori Oulun lyseossa 1922─23, Savonlinnan lyseossa 1923─29 sekä Helsingin Suomalaisessa Lyseossa 1931─45; voimistelun ja terveysopin opettaja Helsingin Suomalaisessa Lyseossa 1929─31; miekkailutaidon opettaja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella 1929─42 (myös palloilu opetusvelvollisuuteen kuuluvana vsta 1933); voimistelun tarkastajan viransijainen Kouluhallituksessa helmikuu 1938 sekä 14.11. ─ 15.12.1938; terveysopin opettaja Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa 1943─45; voimistelun ja terveysopin nuor. lehtori Mikkelin lyseossa 1946─53.
Luottamustoimet. Savonlinnan Säästöpankin hallituksen puheenjohtaja 1926─29; Suomen Voimisteluliiton voimistelujaoston johtokunnan jäsen 1930─37; Voimisteluliiton johtokunnan puheenjohtaja 1935─37; Suomen Miekkailuliiton ensimmäinen puheenjohtaja 1931; Opetusministeriön edustaja kv. nuorison kasvatuskongressissa Budapestissä 1934; Suomen Olympiakomitean jäsen 1935─37; Suomen Kansallisen Partioliiton perustajajäsen ja hallituksen jäsen 1936─42, saman liiton poikajärjestön johtaja 1938─42; Liikuntatieteellisen Seuran perustajajäsen ja sen pääsihteeri 1939─45.
Viipurin suojeluskunnan perustajajäsen 1917; suojeluskunnan koululaiskomppanian päällikkö 1917─19; suojeluskunnan 6. komppanian päällikkö 1919─22 ja Savonlinnan suojeluskunnan esikunnan jäsen 1925─29; Viipurin vartiopataljoonan päällikkö huhti-toukokuussa 1918; Vallilan Is-lohkon talouspäällikkö kesäkuussa 1941; Itä-Karjalan sotilashallinnon esikunnan valistusosaston toimistoupseeri heinäkuussa 1941; kotiutettu 18.10.1941.
Ansiomerkit. Ansiomerkit Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki 1949; Suomen liikunnan ja urheilun kultainen ansioristi 1957; Deutsche Olympia-Erinnerungsmedaille 1936; Italian Voimisteluliiton (Reale Federazione Gimnastica) mitali 1938; talonpoikaismarssin mitali; Väänästen sukuseuran ensimmäinen esimies seuran perustamisesta alkaen 1937.
Tuotanto. Miekkailun käsikirja 1, Lyömämiekkailu kevyellä aseella. Gummerus, Jyväskylä 1923; Pistomiekkailun käsikirja, florettimiekkailu. WSOY, Porvoo 1930; Käsipallo. Kirja, Helsinki 1931; Nuoriso aseissa, maanpuolustuskasvatus Euroopan eri maissa. Gummerus Jyväskylä 1941; Miekkailun käsikirja 3, Kalpamiekkailu. Kuopion Kansallinen Kirjapaino, Kuopio 1956.
Suomennoksia: Ring Barbra. Neito. Gummerus, Jyväskylä 1923; Londen Ax. Fr. Kuvauksia ja kokemuksia eräretkiltä pohjolasta, II osa. Gummerus, Jyväskylä 1924; Ring Barbra, Miesten mies. Gummerus, Jyväskylä 1925; May Karl, Aavikon halki. Lyhentäen suom. Toim. ja suomennoksen tark. Raimo Salminen. WSOY, Porvoo / Helsinki / Juva, 1956, 1986, 1991; May Karl, Linnoituksen vanki. Suom. yhdessä Werner Anttilan kanssa. WSOY, Porvoo 1956, 1986, (toim. ja suomennoksen tark. Raimo Salminen, 1986).
Toimittanut: Väänästen sukupuu 1. Toimituskunta: Oskari Väänänen et al. Väänästen sukuseura, Kuopio 1945; Väänästen sukupuu 2. Toimituskunta: Oskari Väänänen et al. Väänästen sukuseura, Kuopio 1945; Väänästen sukupuu 3-4. Toimituskunta: Oskari Väänänen et al. Väänästen sukuseura, Kuopio 1946.
Urheilusaavutukset. Suomen voimistelujoukkueen edustaja Tukholman olympiakisoissa 1912; voimistelujoukkueen johtaja Budapestin MM-kisoissa 1934 sekä Berliinin olympiakisoissa 1936; toi käsipallon Suomeen opintomatkaltaan Saksasta 1922; pelasi jalkapalloa edustustasolla HJK:ssa 1906─13, Viipurin Susissa 1913─16 sekä Oulun Pyrinnössä 1922─23; Viipurin Reippaan voimistelun valiojoukkueen johtaja 1913─18; mukana useissa Ylioppilasvoimistelijoiden näytöksissä esimerkiksi Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kotkassa ja Lappeenrannassa; pistooliammunnan I luokan ja kiväärin II luokan merkki 1928.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet.
Kirjoittaja(t): Mikko Mäkinen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4727 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry