Vartia, Arvo (1881–1963)
Urheilujohtaja, voimistelunopettaja, professori, kouluhallituksen tarkastaja, aktiivinen suojeluskuntalainen
Arvo Vartia oli yksi merkittävimmistä Suomen miesvoimistelun kehittäjistä. Hänen luonnehditaan kehittäneen miesvoimistelua esteettiseen suuntaan. Vartia piti urheilun päätarkoituksena ihmisen ja kansan kehittämistä, ja koki Pihkalan tavoin urheilun sodan kaltaisena. Vartian julkaisutoiminta oli laajaa. Hän toimi muun muassa Suomen Urheilulehden päätoimittajana sekä kirjoitti ja toimitti yli 20 teosta 1910─1960. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.
Arvo Vartia syntyi maanviljelysperheeseen Harjavallassa 13. toukokuuta 1881. Hänen sukunimensä muuttui 1892 Kytästä Vartiaksi. Arvo Vartia valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1902, Helsingistä voimistelunopettajaksi 1906 ja maisteriksi 1910.
Vartia vaikutti 1910-luvulla muun muassa SVUL:n sihteerinä, voimistelunopettajana Lähetysseuran koulussa 1905─1909, sokeainkoulussa 1906─1913 ja yliopiston voimistelulaitoksella 1909─1912. Suomen Urheilulehden päätoimittajana hän oli 1908─1913. Lehti sai sotilaallista sävyä, kun yhtenä toimittajana oli Lauri Pihkala. Vartia johti samoihin aikoihin Suomen Ylioppilasvoimistelijoita. Hän johti myös Suomen voimistelujoukkuetta Lontoon (1908) ja Tukholman (1912) olympialaisissa.
Suomen Urheilulehdestä Vartia siirtyi Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtoriksi 1913─1926. Hän toimi samaan aikaan myös SVUL:n Keski-Suomen voimistelu- ja urheilupiirin puheenjohtajana. SVUL:n liittohallituksen jäsenenä Vartia vaikutti 1911─1926. Seuraavaksi hänet nimitettiin kouluhallituksen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajaksi yli 25 vuoden ajaksi (1926─1951). Tässä virassaan hän teki useita opintomatkoja Euroopan maihin ja jäi eläkkeelle lopulta 70-vuotiaana 1951.
Vartia piti urheilun päätarkoituksena ihmisen ja kansan kehittämistä. Urheilun avulla ihminen pystyisi täyttämään parhaalla mahdollisella tavalla vaativatkin tehtävät ja velvollisuudet omalla työsarallaan. Lopulta Suomen kansan selviäminen olisi kiinni urheilumenestyksen kasvattamasta ”voittaja- ja yrittäjätahdosta”. Vartia puhui urheilun merkityksestä Jyväskylän suojeluskunnan järjestämien hiihtokilpailujen jälkeisessä illanvietossa 1923. Puheessaan hän totesi, että urheilun arvo, vapaa kilpailu, oli myös modernin yhteiskunnan arvo; kilpailu taloudessa ja kulttuurin saralla olisi samankaltaista kuin kilpailu urheilussa. Urheilun käytännön vaikutus olisi etenkin nuorten suojeluskuntalaisten kehittämisessä. Urheilun avulla nuoret oppisivat sotilaallisia taitoja ja ulkoilmassa selviämistä kirjaviisauden asemesta.
Toisaalta Vartia piti urheilua sodan kaltaisena. Sota oli hänelle vain ankarampaa ja kovakouraisempaa urheilua. Urheiluharjoituksissa opitut tiedot ja taidot hyödyttäisivät Suomea myös maanpuolustustoiminnassa ja turvaisivat näin maata pahimman varalle. Myös ajan keskeisin urheiluvaikuttaja, Lauri ”Tahko” Pihkala jakoi Vartian näkemyksen urheilun suhteesta sotaan. Urheilun ja sodan aatteellinen yhdistäminen nousi sisällissodan kokemuksista ja Vartialla siihen liittyi monien aikalaistensa tavoin myös rotupohdiskelua. Vartia suhtautui SVUL:ssa ollessaan punaisiin hyvin kriittisesti. Harrastusten ja työelämän tarkoitusperät oli liitettävä toisiinsa. Vartia piti kaupunkilaisväestöä istuma- ja seisomatyön, ja liian vähäisen liikunnan rappioittamana. Rappiota vastaan Vartia asetti maaseutukulttuurin. Kaupungit tarvitsivat uutta maaseutuväestöä, jota liiallinen kulttuurielämä, sen heikkous ja yksipuolisuus eivät olleet pilanneet. Vartia kannatti ratkaisuna tähän koululiikunnan ja sen opetuksen tuntuvaa lisäämistä. Hän kannatti myös suojeluskuntaupseerin, Kouvolan yhteiskoulun voimisteluopettajan, Santeri Hirvosen ja ”Tahko” Pihkalan 1920-luvun alussa esittämää ajatusta koulujen hiihtolomasta.
Vartian toimintaa urheilun virkamiehenä leimasi myöhemmin urheilun ja opiskelun yhdistäminen. Nuoruuden ja aikakauden poliittisen kulttuurin muovaamat jyrkät mielipiteet tasoittuivat sodan jälkeen. Hänen johtamistaan useista projekteista tärkeimpänä pidetään urheilulautakunnan kirjaston perustamista. Urheilulautakunnan kirjasto perustettiin urheilun keskuskirjaston asemesta. Nykyisin Stadionilla sijatseva urheilukirjasto puolestaan perustettiin vasta 1938 urheilumuseosäätiön perustamisen jälkeen.
Vartian urheiluvaikuttajan uralle mahtui useita luottamustehtäviä. Hän toimi muun muassa valtion urheilulautakunnan puheenjohtajana lähes koko uransa. Lisäksi Vartia vaikutti Stadion säätiössä, urheilumuseosäätiön hallituksessa ja Liikuntatieteellisen seuran puheenjohtajana. Tärkein Vartian luottamustehtävistä oli Vierumäellä sijaitsevan Suomen Urheiluopiston johtokunnan puheenjohtajuus 1924─1949. Arvo Vartia nimitettiin 1941 kouluneuvokseksi ja 1951 professoriksi. Hän oli kunniajäsenenä SVUL:ssa ja monissa lajiliitoissa sekä niiden piireissä.
Liiteosio
Arvo Antero Kyttä (vsta 1892 Vartia) S 13.5.1881 Harjavalta, K 11.5.1963 Helsinki. V maanviljelijä Juho Kustaa Kyttä ja Vilhelmiina Krekula.
Ura. Ylioppilas Hämeenlinnan lyseosta 1902; voimistelunopettaja 1906; filosofian kandidaatti 1908, maisteri 1910.
Voimistelunopettaja Suomen Lähetysseuran koulussa 1905─09, Helsingin sokeainkoulussa 1906─13; yliopiston voimistelulaitoksen opettaja 1909─12; Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtori 1913─26; Jyväskylän yhteiskoulun opettaja 1915─19; kouluhallituksen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastaja 1926─51. Suomen Urheilulehden päätoimittaja 1908─13. Opinto-, edustus- ja kokousmatkoja moniin Euroopan maihin.
Luottamustoimet. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) sihteeri 1908─13, liittohallituksen jäsen 1911─26; Keski-Suomen piirin puheenjohtaja 1914─26; Suomen voimistelujoukkueen varajohtaja Lontoon olympiakisoissa 1908, johtajana Tukholman olympiakisoissa 1912; Suomen Urheiluopiston (Vierumäki) johtokunnan puheenjohtaja 1924─49; valtion urheilulautakunnan puheenjohtaja 1927─51; Suomen Luistinliiton puheenjohtaja 1929─31; Liikuntatieteellisen seuran puheenjohtaja 1929─55; Urheilumuseosäätiön hallituksen puheenjohtaja 1938─53; Stadion-säätiön edustajiston jäsen.
Ansiomerkit. Kouluneuvos 1941; professori 1951. Suomen Leijonan K; Vapaudenristi 4; Suomen Valkoisen Ruusun R I; Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) suuri ansioristi; Vapaussodan muistomitali; Talvisodan muistomitali; Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton sekä monien lajiliittojen ja piirien kunniajäsen.
Tuotanto. Miksi voimistelen ja urheilen? Karisto, Hämeenlinna 1910, 1920; Voimisteluohjelmia 1, Sauvaliikkeitä, Urheilijain Kustannus, Helsinki 1912, 1920, 1927; Voimisteluohjelmia 2, Vapaa-, seura- ja permantoliikkeitä. Urheilijain Kustannus, Helsinki 1913, 1918, 1921, 1930; Voimisteluopas, Urheilijain Kustannusosakeyhtiö, Helsinki 1916, 1921; Kansakouluvoimistelun käsikirja, Valistus, Helsinki 1920, 1928; Riemun maille, tarmon tanterille, kesäurheilukirja nuorille ja vanhoille. Gummerus, Jyväskylä 1920; Kouluhygienia, Otava, Helsinki 1926, 1931, 1945, 1952; Koulu ja ruumiillinen kasvatus, Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisuja 23, Otava, Helsinki 1929; Terveys ja tarmo, ilo ja kauneus, iskulauseita ruumiillisesta kasvatuksesta, Otava, Helsinki 1929; Terve elämä, terveyden, työkunnon ja elämänilon ohjeita nuorisolle, (Artturi Salokanteleen kanssa), WSOY, Porvoo 1931, 1936, 1948, 1954, 1960; Koulu ja ruumiillinen kasvatus, Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton julkaisuja 23, Otava, Helsinki 1929; Kouluhallituksen toistaiseksi käytettäväksi hyväksymä voimistelusanasto (Anni Collanin kanssa), Otava, Helsinki 1932; Terveysoppi, WSOY, Porvoo 1933, 1941; Terveysoppi, oppikouluja varten (Artturi Salokanteleen kanssa), WSOY, Helsinki 1942, 1952, 1956; Esteettinen liikunta. Otava, Helsinki 1938; Liikunnan opas 1, Liikunnanopettajille ja ohjaajille. Otava, Helsinki 1941; Kasva raittiiksi: lyhyt raittiusasiain oppikirja kansakouluja varten (Frans Nurmen ja Pekka Tiilikaisen kanssa), Otava Helsinki 1941, 1945, 1949, 1957; Reippaiden poikien ja tyttöjen käteen, Otava, Helsinki 1943; Urheilun aateluus. Valistus, Helsinki 1947.
Toimittanut: Talvikirja, Gummerus, Jyväskylä 1921; Suomen lippu ja sen käyttö. Otava, Helsinki 1945.
På svenska: Skolan och elevernas fysiska fostran, Publikationer utg. Av General Mannerheims barnskyddsförbund 16, General Mannerheims barnskyddsförbund, Helsingfors 1930; Skolhygien, Söderström, Helsingfors 1932.
Urheilusaavutukset: –
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Kaikkonen Kari, Suomen urheiluopisto 80 vuotta. Liikunnan edelläkävijänä. Suomen Urheiluopisto, Vierumäki 2007; Kulha Keijo K. Vartia, Arvo (1881─1963). Julkaistu 30.7.2007. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. SKS. [Viitattu 24.4.2013.] www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/7473/; Vasara Erkki, Valkoisen Suomen urheilevat soturit, suojeluskuntajärjestön urheilu- ja kasvatustoiminta vuosina 1918─1939, Bibliotheca historica 23, Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1997.
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4302 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry