Valste (Wahlstedt), Armas (1905–1991)
Ylivalmentaja, radioteknikko
Armas Valste teki ainutlaatuista työtä suomalaisen yleisurheilun eteen. Oman aikansa todellinen monilahjakkuus saavutti urallaan aina kansainvälisen eliitin sijoittuen hienosti kuulantyönnössä viidenneksi Amsterdamin olympialaisissa 1928. Henkilökohtaisen urheilu-uran päätyttyä Valste teki komean uran Suomen Urheiluliiton ensimmäisenä päätoimisena valmentajana. Huikea valmennusura jatkui aina 1960-luvun taitteeseen. Virkakautensa aikana Valste kehitti monia uudistuksia, joista osa elää vielä tänä päivänä. Hyviä esimerkkejä ovat Suomen Urheiluliiton aluejärjestelmä ja urheilijoiden luokittelujärjestelmä. Voimakastahtoisena miehenä tunnettu Valste menestyi hyvin harrastuksensa radiosähkötyksen parissa. Kiitokseksi työstään tällä elämänalueella hänet kutsuttiin Suomen Radioamatööriliiton kunniapuheenjohtajaksi 1985. Palkkioksi työstään Valsteelle on myönnetty Suomen Urheiluliiton aloitteesta Suomen urheilu ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi.
Armas Valste syntyi Turussa 7.8.1905. Lapsuudessaan Valste harrasti aktiivisesti urheilua. Kipinä urheiluun syttyi Turun kentillä Eero Sorjosen urheilukoulussa. Sorjosen lisäksi tärkeä innoittaja oli opettaja Viljami Sippola. Vain 7-vuotiaana Valsteesta tuli urheiluseura Turun Riennon jäsen. Myöhemmin Valsteen perhe muutti Helsinkiin, jolloin edustustehtävät siirtyivät luonnollisesti paikallisiin seuroihin. Helsingissä hän edusti Helsingin Kisa-Veikkoja ja Viipurin Urheilijoita. Nuoruudessaan hän ehti harrastamaan koko urheilun kirjon läpi. Yleisurheilun maailma vei kuitenkin miehen sydämen. Nuoren Valsteen harrastuksiin kuului myös partiotoiminta. Partiossa hän otti ensimmäisiä askeleita kohti menestyksekästä radiosähköttäjän uraa, opettelemalla siellä morsemerkit ja sähkötyksen alkeet.
Nuoresta ujosta miehen alusta kehittyi todellinen huippu-urheilija. Lahdessa järjestetyissä ensimmäisissä valtakunnallisissa nuorten mestaruuskilpailuissa, poikaurheilupäivillä, 1922 Armas Valste loisti kirkkaimpana tähtenä. Hän voitti kisoissa kuulantyönnön, keihäänheiton ja 3-ottelun mestaruuden. Samana vuonna hän astui vapaaehtoisesti palvelukseen armeijan harmaisiin.
Ensimmäinen Suomen mestaruus tuli 1924 Helsingin Kisa-Veikkojen riveissä 4×100 m:n viestissä. Henkilökohtaisella tasolla ensimmäinen Suomen mestaruus tuli vuotta myöhemmin korkeushypyssä. Suomen mestaruuden lisäksi hän hyppäsi 1925 uuden Suomen ennätyksen korkeushyppyyn lukemin 190 cm.
Korkeushypyn ohella Valste hallitsi myös kuulantyönnön salat varsin hyvin. Heittolajien mestariksi hän oli 178 cm pitkänä ja 80 kg painavana pienikokoinen, etenkin jos verrataan nykyajan huippumiehiin. Puuttuvaa voimaa hän kompensoi nopeudella ja tekniikalla. Tekniikkaa hän sai rauhassa hioa nuoruudessaan työpaikalla, jossa hänellä oli mahdollisuus harrastaa työn ohessa kuulantyöntöä niin paljon kuin halusi. Ensimmäinen kuulantyönnön Suomen mestaruusmitali ripustettiin Valsteen kaulaan 1927. Seuraavana vuonna hän edusti Suomea Amsterdamin olympialaisissa, sijoittuen siellä hienosti kuulafinaalin viidennelle sijalle. Kuulantyönnössä hän jätti nimensä ennätysten kirjoihin työntämällä uuden Suomen ennätyksen 15,66 m 1929.
Kilpakentillä Armas Valste opittiin tuntemaan nimellä Wahlstedt. Vasta 1934 hän vaihtoi nimensä suomalaisuuden korostamiseksi Valsteeksi. Mitalia kansainvälisistä arvokilpailuista Valste ei saavuttanut omalla urheilu-urallaan, mutta tästä huolimatta hänen saavutuksensa ovat huikeat. Tämän puolesta puhuu muun muassa hänen pituushypyn SM-hopea, neljä korkeushypyn SM-kultaa ja kuusi kuulantyönnön SM-kultaa. Armas Valste oli todellinen monitaitaja urheilussa, joka näkyi myös hänen valmentajaurallaan. Hänen henkilökohtainen urheilu-uransa päättyi heinäkuussa 1934 Helsingin piirin mestaruuskisoissa eläintarhan kentällä.
Valsteesta kehittyi suomalaisen yleisurheilun johtohahmo pitkällä työurallaan. Oppeja valmentamiseen Valste sai oman urheilu-uransa lisäksi ulkomailta, jonne hän suoritti useita opintomatkoja. Alkuun Valste toimi Suomen Urheiluliitossa kouluttajana ja valmentajana 1930-luvun vaihteessa. Armas Valste aloitti 1935 ensimmäisenä päätoimisena valmentajana Suomen Urheiluliitossa. Ylivalmentajan virassa Valste toimi 1935─1960. Jukka Uunilan sanoin Valste säväytti Urheiluliiton toimintaa uransa aikana.
Ideanikkarina tunnettu Valste kehitti Suomen yleisurheilua eteenpäin monilla tavoin. Runsaan koulutustoiminnan ohella Valste kirjoitti lukuisia valmennusoppaita. Valste ideoi ja toteutti runsaasti uudistuksia Suomen Urheiluliitolle. Hänen kädenjälkeään ovat muun muassa aluejärjestelmä, liittovaltuusto ja urheilijoiden luokittelujärjestelmä. Lisäksi Valsteella on ilmeisesti ollut osuutensa yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailuiden Kalevan kisojen nimen kanssa.
Monet arvokilpailut valmentajana nähnyt Valste koki aikakaudellaan Suomen yleisurheilun tason laskun. Arvokilpailuista ei enää tullut mitaleita samaan tahtiin kuin vaikkapa 1920-luvulla. Kovaa kritiikkiä osakseen Valste sai vanhanaikaisista harjoitusmetodeista. Monien mielestä oli aika siirtyä spesifiin lajiharjoitteluun yleisvalmennuksen sijaan ja ottaa voimaharjoittelu, jota Valste karsasti, ohjelmaan. Valsteen lopetettua virassaan ylivalmentajana, uudistukset alkoivat tehdä tuloaan.
Ylivalmentajan viran jälkeen Valste toimi Urheiluliitossa koulutuspäällikkönä ja toiminnanjohtajana. Muita toimia Valsteella olivat yleisurheilulehden päätoimittaja 1954─1958, Urheiluliiton propagandavaliokunnan johtaja 1964 ja Suomen urheiluopiston kannatusosakeyhtiön hallituksessa toimiminen 1964─1970. Kansainvälisissä tehtävissä Valste toimi Helsingin EM-kilpailuiden (1971) pääsihteerinä ja Euroopan Yleisurheiluliiton hallituksessa kymmenen vuoden ajan.
Ennen valmentajaksi ryhtymistä Valste toimi radioteknikkona. Nuorena miehenä armeijassa Santahaminassa 1922 hän palveli vapaaehtoisena radiopataljoonan kenttäradiokomppaniassa. Valste suoritti ensimmäisen luokan kansainvälisen radiosähköttäjätutkinnon 1924. Koulutuksen saatuaan Valste toimi Viipurin radioyhdistyksen yleisradioaseman hoitajana 1927─1929. Lisätutkintona hän suoritti toisen luokan kansainvälisen radiosähköttäjätutkinnon 1933. Talvisodan aikaan Valste palveli sotilasvirkailijana, radiojoukkueen johtajana ja viestilottien radiokurssin johtajana. Sotien aikaan Valsteella oli tärkeä rooli radiosähköttäjien kouluttajana. Ansiokkaasta työstä Valste sai paljon kiitosta. Suomen Radioamatööriliiton puheenjohtajana Valste toimi 1968─1970. Kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin 1985.
Eläkepäivillään Armas Valste muutti asumaan suomalaisille yleisurheilijoille tuttuun paikkaan Portugaliin. Yksi syy muutolle oli, että Portugalissa on Euroopan paras radiokuuluvuus, joka takasi koodinimellä OH2NB esiintyvälle Valsteelle oivat puitteet rakkaalle harrastukselle. Urheilun seuraaminen ei loppunut myöskään, vaikka valmennustehtävät Suomen Urheiluliitossa päättyivätkin vuosia sitten. Valste oli erityisen huolissaan suomalaisten kilpailumenestyksestä kansainvälisillä kilpakentillä. Viimeisenä elinvuotenaan Valste halusi koota oikeat ihmiset kasaan ratkomaan kyseistä ongelmaa. Valitettavasti ennen ensimmäistä kokousta Armas Valste poistui joukostamme maaliskuun 16. päivänä 1991. Valsteen toivomusta kunnioittaen kokoukseen kutsutut ihmiset perustivat Armas Valste Yleisurheiluklubin, jonka tarkoituksena on kehittää Suomen yleisurheilun toimintaa. Pitkästä ja ansiokkaasta elämäntyöstään suomalaisen urheilun eteen Armas Valsteelle on myönnetty Suomen urheilu ja liikuntakulttuurin kultainen ansioristi.
Liiteosio
Armas Ilmari Valste (v:een 1934 Wahlstedt) S 7.8.1905 Turku, K 16.3.1991 Portugali. V Konemestari Alfred Wahlstedt ja Amy Ekström.
Ura. Helsingin normaalilyseo seitsemän luokkaa oppikoulua; 1. luokan kansainvälinen radiosähköttäjätutkinto 1924; 2. luokan kansainvälinen radiosähköttäjätutkinto 1933; Opintomatkoja Englantiin, Ranskaan, Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
Viipurin radioyhdistyksen yleisradioaseman hoitaja 1927─29; Suomen Urheiluliiton päävalmentaja 1935─60; Suomen Urheiluliiton koulutuspäällikkö 1961─63; Suomen Urheiluliiton toiminnanjohtaja 1963─68; Helsingin 1971 yleisurheilun EM-kilpailuiden järjestelykomitean pääsihteeri 1968.
Luottamustoimet. Suomen Olympiajoukkueen yleisurheilijain ylivalmentaja 1936, 1939, 1948 ja 1952; Suomen Urheiluopiston kannatusosakeyhtiön hallituksen jäsen 1964─70; Otaniemen Urheilusäätiön hallituksen jäsen 1966; Suomen Radioamatööriliiton puheenjohtaja 1968─70; Euroopan Yleisurheiluliiton hallituksen jäsen 1970─80.
Ansiomerkit. Vapaudenristi 3 ja 4; Suomen lentomerkki lentosähköttäjälle; Suomen urheilun ja liikuntakulttuuriin kultainen ansioristi; Viipurin Urheilijain kunniajäsen; Kansainvälisen Yleisurheiluliiton kunniajäsen 1976; Euroopan Yleisurheiluliiton kunniajäsen 1979; Suomen Radioamatööriliiton Kunniapuheenjohtaja 1985.
Tuotanto. Yleisurheilijaimme harjoitteluohjelmat. 100 ja 200 m juoksijain 2 kk:n rataharjoittelu. Tekijä, Helsinki 1939; Yleisurheilijaimme harjoitteluohjelmat. 100 m aiturien 2 kk:n rataharjoittelu. Tekijä, Helsinki 1939; Yleisurheilijaimme harjoitteluohjelmat. 400 m aiturien 2 kk:n rataharjoittelu. Tekijä, Helsinki 1939; Yleisurheilijaimme harjoitteluohjelmat. 400 m juoksijain 2 kk:n Tekijä, Helsinki 1939; Yleisurheilun harjoitus ja tyylit, 1. osa. Pikajuoksut ja viestijuoksut, harjoitus ja tyyli. WSOY, Porvoo 1941; Suomen Urheiluliiton koulutusohje. Yhdessä Urho Kekkosen (pj.), A. Tanilan ja R. Kukkosen kanssa. Surdus, Helsinki 1945; Urheilijan opas 1, Pikajuoksut. Suomen Urheiluliitto, Helsinki 1946; Urheilijain opas 2, Aitajuoksut. Suomen Urheiluliitto, Helsinki 1946; Urheilijan opas 3, Keskimatkat. Suomen Urheiluliitto, Helsinki 1946; Urheilijan opas 4, Hypyt. Suomen Urheiluliitto, Helsinki 1946; Urheilijan opas 5, Heitot. Suomen Urheiluliitto, Helsinki 1946.
Sähkötysaapinen ja harjoituskirjaimisto. S.l., s.a. (1942, kirjoittajien nimiä ei ole); Radiosähkötyksen koulutusopas, peruskoulutus, sähkötysaapinen. Karisto, Hämeenlinna 1943 (kirjoittajien nimiä ei ole); Lennonvarmistusradioliikenneopas (LVRLO), Ilmavoimien Esikunta, Viestiosasto. K. F. Puromiehen kirjapaino, Helsinki 1944 (kirjoittajien nimiä ei ole).
Toimittanut: Kenneth J. Doherty, Yleisurheilu. Elokuvista piirrettyjä mestarien tyylejä tyyli ja harjoittelu ohjeineen. Seiväshyppy. Suomen Urheiluliitto, Helsinki, 1957; Yleisurheilu 1956─1957. S.n., s.l., 1957.
Urheilusaavutukset. Viides kuulantyönnössä Amsterdamin olympialaisissa 1928; Suomen ennätys korkeushypyssä 190 senttimetriä; Suomen ennätys kuulantyönnössä 15,66 metriä; kuusi SM-kultaa kuulantyönnössä 1927─32; neljä SM-kultaa korkeushypyssä 1925─27 ja 1929; SM-kulta 4×100 metrin viestijuoksussa 1924.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Armas Valste 100 vuotta. Toim. Stefan von Gerich. Armas Valste yleisurheiluklubi, Nummela 2005; Martiskainen Seppo, Arponen Antti O., Björkman Ingmar, Hannus Matti, Salo Urho ja Vuorio Pentti. Suomi voittoon – kansa liikkumaan, SUL:n 100-vuotisjuhlajulkaisu. Yleisurheilun Tukisäätiö, Helsinki 2006.
Kirjoittaja(t): Ville Kallinen
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 6538 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry