Saarenpää, Helmi (1897–k.)
Voimistelunopettaja ja –johtaja, naisvoimistelija, järjestöaktiivi
Helmi Saarenpää teki elämäntyönsä naisvoimistelun parissa. Hän vaikutti aikakaudella, jolloin suomalainen naisvoimistelu oli siirtymässä tiukasta estetiikan ja kurinalaisuuden tavoittelusta vapaampaan suuntaan. Päätyönsä, koululiikunnan opettamisen, lisäksi Saarenpää kiersi uutterasti eri paikkakunnilla ohjaamassa naisvoimistelua. Sota-aikana hän toimi lääkintä-lottana ja sai myöhemmin lääkintävoimistelijan oikeudet. Saarenpää ja etenkin hänen valmentamansa naisvoimistelujoukkueet kävivät lukuisissa Euroopan maissa 1950-luvulla. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1961.
Helmi Saarenpää syntyi 1897. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan yhteiskoulusta 1918 ja innostui voimistelusta aikakautena, jolloin nuori voimistelunopettaja Anni Collan julisti: ”Naisvoimistelun päämääränä ei voi olla mikään muu kuin naisen kehitys sopusuhtaiseksi ihmiseksi, ruumiiltaan ja sielultaan terveeksi”. Saarenpää valmistuikin toukokuussa 1921 Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta voimistelun opettajaksi. Seuraavana vuonna hän suoritti vielä käytännön ja kasvatusopin kokeet. Tuolloin naisvoimistelussa korostettiin pitkälti estetiikan ja kurinalaisuuden merkitystä kehon ja etenkin siveellisen luonteenlujuuden kehittämisessä. 1920-luvulla nuoret naisvoimistelunopettajat halusivat kuitenkin vapaampaa voimistelua ja ihailivat saksalaisen naisvoimistelun yksilöllistä ilmaisua.
Valmistumisensa jälkeen Helmi Saarenpää toimi liikunnanopettajana Terijoen keskikoulussa ja yhteislyseossa vuodesta 1921. Samaan aikaan hän aloitti Terijoen naisvoimistelijain, myöhemmin Salpausselän naisvoimistelijain (Lahti), johtajana 1921─1955. Koulujen kesäloma-aikana nuori opettajatar ei suinkaan lomaillut vaan oli, mikäli mahdollista, vieläkin kiireisempi naisvoimistelun sanoman levittämisessä. 1920-luvun alkupuoliskolla Saarenpää toimi nimittäin opettajana myös SNLL:n toimeenpanemilla voimistelukursseilla Tampereen Varalassa kahtena kesänä (1922─1923), Terijoen Naisosaston voimistelun johtajana syyskuusta 1923 toukokuuhun 1924, SNLL:n kiertävänä neuvojana Sysmässä, Elämäjärvellä ja Suolahdessa kesällä 1925 sekä johtajana ja opettajana SNLL:n leikki- ja urheilukursseilla Riihimäellä kesällä 1926. Hän oli tämän jälkeenkin Suomen Nuorison Liikuntaliiton ja Voimisteluopettajain liiton toimeenpanevilla kursseilla ilmeisesti ohjaajana 1920-luvun lopulta aina 1950-luvun alkuun.
Saarenpää oli opetustehtäviensä lisäksi myös itse aktiivinen naisvoimistelija. Hän oli SNLL:n voimistelijana suurjuhlissa Viipurissa 1922, Mikkelissä 1925, Helsingissä 1929, Tukholmassa 1930, Turussa 1934 ja Berliinin olympialaisissa kansantanhujoukkueessa 1936. Vaikka 1930-luvulle tultaessa ns. vapaan naisvoimistelun aika Suomessa – ainakin entisessä muodossaan – alkoi olla ohi, Saarenpää kävi olympiavuonna 1936 Saksassa opintomatkalla. Kohteena oli Berliinissä sijaitseva Dorothee Güntherin perustama Günther-Schule, jossa korostettiin tanssia, leikinomaisuutta ja luovuutta.
Saarenpäätä kiinnosti myös sairaanhoito ja lääkintävoimistelu. Hän oli liittynyt Lotta-Svärd järjestön lääkintäjaostoon jo 1926, ja toimi myöhemmin sotasairaalassa Lahdessa 1940 ja Jämsässä 1941─1944. Hän oli lisäksi hierojana, sairas- eli lääkintävoimistelijana sekä sairaalan esikunnassa ylihoitajattaren apulaisena 1943─1944. Sotien jälkeen Saarenpää sai lääkintävoimistelijan oikeudet lääkintähallinnolta 1949 ja toimi tämän jälkeen yksityisten hieromalaitosten johtajana sekä luennoitsijana 1949─1952.
Saarenpää ei kuitenkaan jättänyt voimistelua. Hän johti useita piirijuhlien ja voimistelukisojen esityksiä 1950-luvulla. Saarenpää myös harjoitti Salpausselän naisvoimistelijaseuran osanottajat 1952 olympiakisoihin valio- ja pallo-ohjelmissa. Lisäksi hän vei nais- ja tyttöjoukkueita ulkomaille, harjoitutti heidän ohjelmansa ja osallistui itse konferensseihin. 1950-luvulla Saarenpää itse ja/tai hänen harjoittamansa joukkueet kävivät Ruotsissa (1948), Alankomaissa (1953), Ranskassa (1953), Tanskassa (1955) ja Saksassa (1955).
Saarenpää osallistui myös voimistelun ja urheilun järjestötoimintaan. Hän toimi Terijoen nuoriso-osaston ja sen jatkon, Salpausselän nuoriso-osaston johtajana 34 vuotta, joista puheenjohtajana 28 vuotta alkaen vuodesta 1921. Saarenpää oli lisäksi Lahden piirin SNLL-jaoston puheenjohtajana seitsemän vuotta, koko sen toiminta-ajan, sekä 1949 alkaen SVUL:n piirijohtokunnan ja työvaliokunnan jäsen. Hän kirjoitti voimistelusta sanomalehtiin ja aikakausijulkaisuihin. Saarenpään sota-ajan jälkeinen rentouttava harrastus oli kuorolaulu. Hän toimi Lahden laulusiskojen laulajajäsenenä ja varapuheenjohtajana aina 1950-luvun alkuun saakka (1944─1951).
Liiteosio
Helmi Saarenpää S 1897. Kuolinvuodesta ja vanhemmista ei tietoja.
Ura. Ylioppilas Kouvolan yhteiskoulusta 1918; kaunokirjoituskurssi 1918; voimistelunopettajan tutkinto Helsingin yliopistosta 21.5.1921; käytännön kokeet voimistelu- ja terveystiedon opettajan virkaa varten 1922; kasvatusopin tutkinto Helsingin yliopistosta 27.5.1922, suomen ja ruotsin kielen tutkinnot 29.5.1922; Günther-Schule kurssi Berliinissä 1936.
Voimistelun opettajana Terijoen keskikoulussa ja yhteislyseossa 1921─; Terijoen naisvoimistelijain ja myöhemmin Salpausselän naisvoimistelijain (Lahti) johtajana 1921─55; opettajana SNLL:n toimeenpanemilla voimistelukursseilla Tampereen Varalassa kesinä 1922 ja 1923; Terijoen Naisosaston voimistelun johtajana 1.9.1923─1.5.1924; SNLL:n kiertävänä neuvojana Sysmässä, Elämäjärvellä ja Suolahdessa kesällä 1925; johtajana ja opettajana SNLL:n leikki- ja urheilukursseilla Riihimäellä kesällä 1926; Lotta-Svärd järjestön lääkintäjaostoon 1926; SNLL:n (Suomen Nuorison Liikuntaliiton) ja Voimisteluopettajain liiton toimeenpanevilla kursseilla (ohjaajana) ainakin 1928─29, 1932, 1937, 1939, 1942, 1944─46, 1949, 1951─52; sotasairaalassa Lahdessa 1940 ja Jämsässä 1941─44; hierojana, sairasvoimistelijana ja sairaalan esikunnassa ylihoitajattaren apulaisena 1943─44; saanut lääkintävoimistelijan oikeudet lääkintähallinnolta 1949; yksityisten hieromalaitosten johtajana ja luennoitsijana 1949─52; johtanut yhteisvoimisteluesityksiä SNLL:n maakunnallisissa kesäkisoissa 1933 ja 1946 sekä koko maata käsittävissä kisoissa 1951; johti pikkutyttöjen yhteisesityksen SVUL:n Wilskman piirikisoissa Orimattilassa; johti Salpaus-selän nuoriso-osaston näytöksen ja olympiakisojen vanneohjelman yhteisnäytöksen Lahden piirin SNLL:n jaoston piirijuhlissa Heinolassa 1952; harjoitti Salpausselän naisvoimistelijaseuran osanottajat olympiakisoihin valio- ja pallo-ohjelmissa 1952. Lisäksi hän vei naisvoimistelijoita esiintymään ulkomaille: Ruotsiin 1948; harjoitti Salpausselän Nv:n osanottajat Alankomaissa sijaitsevan Rotterdamin kansainvälisille voimistelujuhlille 1953; osallistui itse ”Ligym”-konferenssiin Pariisissa 1953; harjoitti ja johti Kannaksen yhteislyseon edustusjoukkueen ohjelmat ja kansantanhut Tanskan koulujen voimistelujuhlille Raindersissa toukokuussa 1955; harjoitti Salpausselän naisvoimistelijat kansainvälisille voimistelujuhlille Saksaan Saarbrückeniin 1955; vei tyttömaajoukkueen Tanskaan 1955.
Luottamustoimet. Terijoen paikallisjohtokunnan jäsen; Terijoen nuoriso-osaston ja sen jatkon Salpausselän nuoriso-osaston johtajana 34 vuotta, joista puheenjohtajana 28 vuotta 1921─; naiskuoron (Lahden laulusiskojen) laulajajäsen ja varapuheenjohtaja 1944─51; Lahden piirin SNLL-jaoston puheenjohtajana seitsemän vuotta (koko sen toiminta-ajan); SVUL:n piirijohtokunnan jäsen 1949─, työvaliokunnan jäsen 1949─.
Ansiomerkit. Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) hopeinen ansioristi 1950 ja myöhemmin kultainen ansioristi; SNLL:n II:n luokan ansiomerkki 1938; kultainen Wilskman-plaketti 1954; Terijoen nuoriso-osaston kultamerkki 1937. Talvisodan muistomitali solki (Karjalan Kannas) 1940.
Tuotanto. Kirjoitti sanomalehtiin ja aikakausijulkaisuihin voimistelusta.
Urheilusaavutukset. SNLL:n aktiivivoimistelijana suurjuhlissa Viipurissa 1922, Mikkelissä 1925, Helsingissä 1929, Tukholmassa 1930, Turussa 1934 ja Berliinin olympialaisissa kansantanhujoukkueessa 1936.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Sarje Aino. Naisvoimistelusukupolvien ihanteet aikansa kasvatuskulttuurin heijastumina. Kasvatus ja aika 2/2010. Toimittanut Arto Nevala ja Juhani Tähtinen. [Viitattu 19.3.2013]. www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=267; Günther Lisa. Historie (Günther-Schule). [Viitattu 19.3.2013]. www.guenther-schule-meerbusch.de/Historie.html
Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4053 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry