Poppius, Uolevi (1896–1978)
Edustajana Suomen Olympiakomiteassa, Suomen Nykyaikaisen 5-otteluliiton puheenjohtaja, Suomen Väestönsuojelujärjestön puheenjohtaja, kenraaliluutnantti
Uolevi Poppius oli puolustusvoimien kaasusuojelun perustaja ja valtakunnallisen väestönsuojelun ensimmäisiä kehittäjiä. Hän toimi sotavuosina päämajan kaasusuojelukomentajana, hankki ja rakennutti sodan jälkeen tykistön tarkastajana toimiessaan Rovajärven leirialueen ja loi siten edellytykset kenttätykistön ampumakoulutukselle ja kehittämiselle. Reserviin siirryttyään hän vaikutti keskeisesti väestönsuojelun valmiuden rakentamiseen 1960-luvulla. Urheilun saralla hän toimi Suomen Nykyaikaisen 5-otteluliiton puheenjohtaja ja Suomen Olympiakomitean valtuuskunnassa. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Uolevi Poppius syntyi 1896 arvovaltaisen tullihallituksen pääjohtajan Wilhelm ja Olga Poppiuksen perheeseen. Suku oli vanhaa pappissukua, jossa oli 1550-luvulla syntyneestä kantaisä Ericus Henricistä lähtien ollut pappeja seitsemän sukupolven ajan. Uolevi Poppius pääsi ylioppilaaksi Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta 1915. Hän opiskeli sen jälkeen Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa matemaattisluonnontieteellisessä (1915─1916) ja lainopillisessa tiedekunnassa (1917─1918) suorittaen juridikifiilitutkinnon 1916. Pian tämän jälkeen 1918 Poppius liittyi armeijaan. Sisällissodan lopulla ja sen heti jälkeen hän palveli Helsingin Jääkariprikaatissa ja Helsingin Valkoisessa Kaartissa. Poppius toimi nuorempana upseerina ja patterinpäällikkönä Kenttätykistörykmentti l:ssa 1918─1923, suorittaen samalla Suomen tykistökoulun A-kurssin ja tykistöupseerien täydennyskurssi 2:n 1920.
Maanpuolustukseen liittyvät opinnot jatkuivat Teknillisen Korkeakoulun sotateknillisen osaston kurssilla ja Sotakorkeakoulun sotateknillisen osaston kurssi l:llä 1925─1927. Sotakorkeakoulun jälkeen nuorempi upseeri Poppius työskenteli Yleisesikunnan koulutustoimistossa 1927─1928, ja nimitettiin puolustuslaitoksen majurin virkaan 1928.
Ammatillisesti Uolevi Poppius alkoi suuntautua kaasusuojelun kehittämiseen. Ensimmäisessä maailmansodassa oli saatu huolestuttavia kokemuksia kaasuaseiden käytöstä. Ne oli kielletty ns. Geneven sopimuksella 1925, mutta ko. aseita oli silti eri maiden varastoissa. Poppius oli aluksi Yleisesikunnan kaasusuojelu-upseerina 1928─1931, hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1930. Ura armeijan palveluksessa jatkui Yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston päällikkönä 1931─1938. Talvisodan kynnyksellä Poppius nimitettiin Puolustusministeriön kaasusuojelutoimiston päälliköksi sekä Väestönsuojeluesikunnan esikuntapäälliköksi 1939, vaikka pari edellistä vuotta olivatkin vierähtäneet Puolustusministeriön koulutusosaston koulutustoimistossa. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana Poppius toimi Päämajan kaasusuojelukomentaja 1939─1944. Jatkosodan jälkeen virka jatkui Pääesikunnan kaasusuojeluosaston päällikkönä 1944─1945 ja kaasusuojelutoimiston päällikkönä 1945. Samana vuonna vahvistui ylennys everstiksi.
Sotien jälkeen kaasusuojeluasiat saivat jäädä hetkeksi: Poppiuksesta tehtiin Pääesikunnan sotatalouspäällikkö (1945─1947) ja samalla vähäksi aikaa ylemmän palkkausluokan tarkastaja (1946). Sotilaalliselta peruskoulutukseltaan Poppius oli tykistöupseeri ja seuraavat kymmenen vuotta (1947─1956) kuluivat Pääesikunnan tykistön tarkastajana, tämä virka muutettiin kenraaliluutnantin viraksi 1954. Vaikuttavan uran ammattisotilaana tehnyt Poppius jäi eläkkeelle kenraaliluutnantin virasta ja Pääesikunnan tykistön tarkastajan tehtävästä, säädetyn eroamislain perusteella 25. maaliskuuta 1956.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Poppius suuntautui etenkin urheilun järjestöpuolelle. Hän oli harrastanut urheilua toki armeijan yhteydessä ja varsinaisiksi aktiiviurheiluvuosiksi mainitaan 1912─1921, tällöin lajina oli muun muassa yleisurheilu. Poppius toimi sotien jälkeen Puolustusministeriön edustajana Suomen Olympiakomitean valtuuskunnassa 1946─1956, oli puolustuslaitoksen olympialaisen yleistoimikunnan puheenjohtajana 1947─1952 sekä Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsenenä 1955─1959.
Poppius valittiin 1948 Suomen Nykyaikaisen 5-ottelu Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Edustajan valinta puolustusvoimista oli ymmärrettävää, koska viisiottelu toimi tuolloin pääsääntöisesti juuri puolustusvoimien suojissa. Nykyaikaisessa viisiottelussa pyrittiin simuloimaan 1800-luvun lopun upseerille keskeisiä lajitaitoja, joihin katsottiin kuuluvan ratsastus ennestään tuntemattomalla hevosella, ammunta pistoolilla, miekkailu, uinti ja maastojuoksu. Poppius oli maassamme ko. lajiliiton puheenjohtajana yli 20 vuotta (1948─1969). Hän oli lisäksi Suomen nykyaikaisen 5-otteluliiton olympiatoimikunnan puheenjohtaja 1950─1952.
Uolevi Poppius loi pitkän uran myös muissa luottamustehtävissä urheilun ulkopuolella. Näistä merkittävimmät olivat toiminta Suomen Väestönsuojelujärjestön sotilasasiantuntijana 1928─1940 ja johtokunnan jäsenenä 1940─1951, Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen paloteknillisen laboratorion neuvottelukunnan jäsenenä 1946─1956, Suomen Väestönsuojelujärjestön johtokunnan varapuheenjohtajana 1951─1956 ja puheenjohtajana 1956─1967, Valtion Väestönsuojeluneuvottelukunnan puheenjohtajana 1960─1968 sekä Tykkimiehet ry:n puheenjohtajana 1965─1975. Lisäksi voidaan mainita pitkä rupeama Kulosaaren seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä aina kuolemaansa saakka 1949─1978.
Liiteosio
Uolevi Poppius S 1896, K 1978. V tullihallituksen pääjohtaja Wille Gabriel Poppius ja Olga Wilhelmina Finne.
Ura. Ylioppilas Kuopion suomalaisesta yhteiskoulusta 1915; opinnot Keisarillisen Aleksanterin yliopiston matemaattisluonnontieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä 1915─16 ja lainopillisessa tiedekunnassa 1917─18 (juridikifiilitutkinto 1916); Suomen tykistökoulun A-kurssi 15.7.1918─24.12.1918; tykistöupseerien täydennyskurssi 2 (1920); Teknillisen Korkeakoulun sotateknillisenosaston kurssi 1923─25; Sotakorkeakoulun sotateknillisenosaston kurssi l (1925─27); Ruotsin armeijan kaasusuojelu-upseerikurssi 1927.
Sisällissodan lopulla ja sen jälkeen Helsingin Jääkariprikaatissa ja Helsingin Valkoisessa Kaartissa 1918; nuorempi upseeri ja patterinpäällikkö Kenttätykistörykmentti l:ssa 1918─23; nuorempi upseeri Yleisesikunnan koulutustoimistossa 1927─28 (nimitetty puolustuslaitoksen majurin virkaan 1928); Yleisesikunnan kaasusuojelu-upseeri 1928─31 (nimitetty puolustuslaitoksen everstiluutnantin virkaan 1930); Yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston päällikkö 1931─38 (nimitetty puolustuslaitoksen ylemmän palkkausluokan everstiluutnantin virkaan 1933, nimitetty Puolustusministeriön ylemmän palkkausluokan vanhemman toimistoesiupseerin virkaan 1938); vanhempi toimistoesiupseeri Puolustusministeriön koulutusosaston koulutustoimistossa 1938─39 (nimitetty Puolustusministeriön toimistopäällikön virkaan 1939); Puolustusministeriön kaasusuojelutoimiston päällikkö sekä Väestönsuojeluesikunnan esikuntapäällikkö 1939; Päämajan kaasusuojelukomentaja 1939─44; Puolustusvoimien Pääesikunnan kaasusuojeluosaston päällikkö 1944─45 (nimitetty puolustuslaitoksen everstin virkaan 1945); Puolustusvoimien Pääesikunnan kaasusuojelutoimiston päällikkö 1945; Puolustusvoimien Pääesikunnan vastaava sotatalouspäällikkö 1945─47 (nimitetty Puolustusvoimien Pääesikunnan ylemmän palkkausluokan tarkastajan virkaan 1946); Puolustusvoimien Pääesikunnan tykistön tarkastaja 1947─56 (edellä mainittu virka muutettu kenraaliluutnantin viraksi 1954); ero puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virasta ja Pääesikunnan tykistön tarkastajan tehtävästä säädetyn eroamislain perusteella 25.3.1956.
Luottamustoimet. Puolustusministeriön edustaja Suomen Olympiakomitean valtuuskunnassa 1946─56; puolustuslaitoksen olympialaisen yleistoimikunnan puheenjohtaja 1947─52; Suomen Nykyaikaisen 5-otteluliiton puheenjohtaja 1948─69; Suomen Nykyaikaisen 5-otteluliiton olympiatoimikunnan puheenjohtaja 1950─52; Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen 1955─59.
Suomen Väestönsuojelujärjestön sotilasasiantuntija 1928─40 ja johtokunnan jäsen 1940─51; Ammuslataamon johtokunnan jäsen 1945─47; Lääkäriseura Duodecimin kutsujäsen 1946; Valtion Teknillisen Tutkimuslaitoksen paloteknillisen laboratorion neuvottelukunnan jäsen 1946─56; puolustuslaitoksen asetoimikunnan puheenjohtaja 1949─50; Korkeimman oikeuden sotilasjäsen 1949─53; Suomen Sotatieteellisen Seuran johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja 1949─55 sekä puheenjohtaja 1955─66; Kulosaaren seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen 1949─78; puolustuslaitoksen tykistösanastotoimikunnan puheenjohtaja 1950─51; Suomen Väestönsuojelujärjestön johtokunnan varapuheenjohtaja 1951─56 ja puheenjohtaja 1956─67; Peitsi-lehden päätoimittaja 1957─62; Valtion Väestönsuojeluneuvottelukunnan puheenjohtaja 1960─68; Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja 1965─75; Kenttätykistömuseotoimikunnan varapuheenjohtaja 1974─77.
Ansiomerkit. Vapaussodan muistomitali solkineen 1.1.1919; Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. luokan ritari 22.12.1926; Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan ritari 13.1.1937; 2. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 16.4.1940; Väestönsuojelun 1. luokan ansiomitali solkineen 1940; Talvisodan muistomitali solkineen 11.2.1941; 1. luokan Vapaudenristi miekkojen kera 22.12.1941; Suojeluskuntain ansioristi 23.4.1942; 1. luokan Vapaudenristi tammenlehvän kera 2.2.1945; Suomen Punaisen Ristin pronssinen ansiomitali 31:5.1945; Ruotsin Valtakunnan Ilmasuojeluliiton kultainen ansiomitali 19.12.1949; Ruotsin Miekkaritari-kunnan 1. luokan komentaja 1951; Norjan Pyhän Olavin ritarikunnan 1. luokan komentaja tähden kera 1951; Jatkosodan muistomitali 6.12.1957; Suomen Leijonan ritarikunnan suurristin komentaja 4.6.1964; Suomen Sotatieteellisen Seuran kunniajäsen 1967; Suomen Väestönsuojelujärjestön kunniajäsen 1970; Tykkimiehet ry:n kunniajäsen 1975.
Suomen Liikuntakulttuurin ja Urheilun kultainen ansioristi; Suomen Olympialainen 1. luokan ansioristi 2.12.1952; Suomen Nykyaikaisen 5-otteluliiton kunniajäsen 1969.
Tuotanto. Elokuvat: Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934), sotilasasiantuntijana; Tykistö rakentaa Rovajärven leiriä (1957), käsikirjoittajana; Rovajärven tykistöleirillä (1957), käsikirjoittajana.
Urheilusaavutukset. Aktiiviurheilijana 1912─21 (muun muassa yleisurheilua).
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty: –
Lähteet. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996. WSOY, Porvoo 1997; Nykyaikainen 5-ottelu Suomessa. Helsinki 1979; Uolevi Poppius. Kansallisfilmografia. [Viit. 28.2.2013]. www.elonet.fi/name/he2ooa/
Kirjoittaja(t): Jari Kanerva
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4622 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry