Tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä

Tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä 1.11.2024 – Heikki Roiko-Jokela, FT, dosentti, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto Tarjolla on tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä, heidän […]

Lue lisää »

Urheiluhistoriallinen seminaari

Ajankohta: La 7.9.2024 Jyväskylässä Paikka: Jyväskylän yliopiston kirjasto, B116 Tietoniekka (OK) Tervetuloa tunnelmoimaan urheiluhistorialliseen seminaariin ja kuuntelemaan sekä keskustelemaan urheiluhistoriasta […]

Lue lisää »

Call for paper / Special Issue ESSH ”Sport and Religion”

Sport and Religion. The historical development from the nineteenth century onwards Call for Papers European Studies in Sports History no […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Lauhio, Seppo (1947–)

Urheilumiekkailija, valmentaja, järjestövaikuttaja, upseeri

Seppo Lauhio kuului 1970-luvulla Suomen terävimpään kärkeen miekkailussa. Seuraavalla vuosikymmenellä hän siirtyi enemmän valmennus- ja järjestötehtäviin toimien muun muassa puolustusvoimien edustusryhmän miekkailuvalmentajana ja 20 vuotta Suomen Miekkailuliiton hallituksessa. 1990-luvulta lähtien Lauhio on osallistunut veteraanimiekkailijoiden kilpailuihin MM-, EM- ja kansallisella tasolla. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2007.


Seppo Lauhio syntyi stadin kundiksi lokakuussa 1947 Helsingissä. Aluksi nuorukaisen harrastuksena oli mäkihyppy, mutta Lauhio nousi miekkailun kansalliselle huipulle nuorten sarjoissa jo 1960-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäisen oppitunnin hän sai miekkailuopettaja Kauko Jalkaselta 11-vuotiaana Miekkailuliiton upouudessa salissa – edes lattian lakkaus ei ollut kaikilta osin ehtinyt kuivua!

Seppo Lauhio siirtyi pian Miekka-Miehiin, jonka johtohahmo Erkki Kerttula antoi oppitunteja sekä ohjeita miekkailun opettamiseen. Lauhio pääsi 1963 lahjakkaana nuorukaisena Suomen Miekkailuliiton valmennusryhmää johtavan unkarilaisen valmentajan Barnabas Berzsenyin oppiin. Heti seuraavana vuonna Lauhio voitti nuorten Suomen mestaruuden kalvassa ja toinen mestaruus tuli 1966.

Olympiamiekkailun kolmesta aseesta Lauhio on kilpaillut menestyksellä sekä floretilla että kalvalla. Hän saavutti nuorten Suomen mestaruuden floretilla kerran. Muuten ko. aseella on tullut SM-hopeaa (1972)ja pronssia (1970, 1971) sekä joukkuemestaruudet 1969, 1970, 1972 ja 1973. Floretti on yksi olympiamiekkailun aseista, joka kehitettiin alkujaan Ludvig XIV:n hovissa 1600-luvulla. Se oli aikaisempia aseita kevyempänä sopivampi miekkailun harjoitteluun ja terän päässä oli terävän kärjen sijasta nuppi. Florettimiekkailu oli mukana jo ensimmäisissä moderneissa olympialaisissa Ateenassa 1896.

Seppo Lauhion toinen kilpailuase on ollut kalpa. Yleisen sarjan mestaruuden hän voitti 1973, 1975 ja 1976 ja SM-hopeaa 1971 ja 1972. Miekka-Miesten riveissä Lauhio voitti lisäksi lukuisia Suomen mestaruuksia niin floretilla kuin kalvalla 1965–1975. Kalpa on säilän ohella kolmas olympiamiekkailun aseista. Ennen vanhaan kalpa on suomenkielessä tarkoittanut erilaisia miekkoja, yleensä sapelia tai lyömämiekkaa. Nykyisin kalvaksi kutsutaan etenkin modernisoitua urheiluversiota kaksintaistelumiekasta. Kalpa on pistomiekka kuten florettikin. Kalpamiekkailussa vastustajan koko keho on hyväksyttyä pistoaluetta ja nykyaikaisissa olympialaisissa laji on ollut mukana 1900 alkaen.

Seppo Lauhio on edustanut näissä miekkailun lajeissa maatamme myös kansainvälisillä areenoilla. Siihen kuuluvat maaottelut Ruotsia ja Viroa vastaan, PM-kilpailut nuorten ja miesten sarjoissa, Eurooppa-cupissa sekä MM-kilpailuissa nuorissa ja miehissä. Lauhio on ollut monesti parhaimmillaan joukkuekilpailuissa. Joukkuekaverit muistavatkin hänet harkitsevana ja varmana miekkailijana.

Seppo Lauhio on ollut monien muiden menestyneiden urheilijoiden tavoin aktiivinen myös järjestö-, toimitsija- ja valmennuspuolella. Hän on toiminut tunnetun Miekka-Miehet –seuran puheenjohtajana 1981-1999, Suomen Miekkailuliiton hallituksessa 20 vuotta, muun muassa ko. liiton varapuheenjohtajana ja lisäksi valmennuspäällikkönä kuusi vuotta. Lauhio on ollut myös koulutustyöryhmän päällikkönä kahdeksan vuotta. Hän on auttanut alkuun monia suomalaisia miekkailuseuroja ja toiminut erotuomarina kotimaisissa kilpailuissa.

Seppo Lauhiolla on ollut pitkä miekkailu-ura myös puolustusvoimissa. Hän pääsi ensimmäisenä miekkailijana suorittamaan varusmiespalvelusta Santahaminan urheilukomppaniassa. Monesti huippu-urheilijoiden ura oli kärsinyt tai jopa katkennut varusmiespalvelukseen, mutta liikuntakasvatusohjaaja kapteeni Kalevi Römpötti ajoi voimakkaasti puolustusvoimien liikuntakasvatuksen uudistamista. Vuodesta 1964 lähtien kilpaurheilussa menestyneitä asevelvollisia otettiin lajiryhmittäin erillisjääkärijoukkueisiin, jotka sijoitettiin valmennuksen kannalta suotuisiin varuskuntiin – vuodesta 1966 urheilukomppanioihin. Talvilajit sijoitetiin Kajaaniin ja kesälajit Santahaminaan. Tämä muodosti perustan nykyiselle puolustusvoimien urheilukoulujärjestelmälle.

Vuonna 1971 Lauhio pääsi kadettikouluun ja samalla heti puolustusvoimien edustusvalmennusryhmään, jossa hän oli yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta. Suomen Puolustusvoimissa on ollut säännöllistä miekkailuvalmennusta 1969 lähtien ja laji on yksi kansainvälisen sotilasurheiluliiton (CISM) lajeista. Sotilaiden miekkailukilpailut toteutetaan normaaleista miekkailukilpailuista poiketen ns. poolina eli kaikki ottelevat vuorollaan kaikkia vastaan. Kilpailuissa lasketaan sekä henkilökohtainen että kolmen henkilön muodostamien joukkueiden tulokset.

Sotilaiden ensimmäisissä pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa Kööpenhaminassa 1972 Seppo Lauhio kuului joukkuemestaruuden voittaneeseen joukkueeseen ja sijoittui henkilökohtaisessa sarjassa toiseksi. Joukkuemestaruudet tulivat myös 1975 ja 1976. Sotilaiden henkilökohtaisissa Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa hän voitti mestaruudet 1974 ja 1975.

Kansallisella tasolla Seppo Lauhio saavutti puolustusvoimien kalpamestaruuden 1973. Suomen Sotilasurheiluliiton mestaruuskilpailut on järjestetty vuosittain nimenomaan kalvalla. Kilpailuihin saavat osallistua puolustusvoimien palveluksessa olevat, heidän lapsensa, evp henkilöstö ja varusmiehet. Kalpamiekkailu on osana myös puolustusvoimien 5-ottelussa ja sekä ilmavoimien 5-ottelussa.

Kilpailu-uran jälkeen Lauhio jatkoi puolustusvoimissa valmennuspuolella. Hän toimi edustusryhmän valmentajana 1982–1990 ja tämän jälkeen puolustusvoimien lajijohtajana 1991-1994. Puolustusvoimiin tuli uutena lajina 1980-luvun alussa ilmailuviisiottelu. Lauhio ryhtyi sen miekkailuvalmentajaksi 1982 ja jatkaa tässä toimessa edelleen! Ilmailuviisiottelu on kuulunut Kansainvälisen sotilasurheiluliiton valikoimaan 1940-luvun lopusta lähtien. Viisiottelu -nimestään huolimatta siinä ovat lajeina ammunta, miekkailu, koripallo, uinti, esterata ja suunnistus. Lajeissa järjestetään niin yksilö- kuin joukkuesarjat.

Seppo Lauhion pitkä kilpaura on sittemmin jatkunut veteraanisarjoissa 2000-luvulla aina näihin vuosiin saakka. Hän on osallistunut MM- ja EM-kilpailuihin sekä muihin arvokilpailuihin. SM-tasolla Lauhio on ollut veteraanimiekkailijoiden kärkinimiä ja menestynyt vähintään yhtä hyvin myös maamme merkittävissä avoimissa turnauksissa. Seppo Lauhion ura kilpamiekkailijana, valmentajana, järjestövaikuttajana, erotuomarina ja toimitsijana on jatkunut jo kuusikymmentä vuotta! Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2007.


Liiteosio

Seppo Yrjö Tapani Lauhio S 26.10.1947 Helsinki. Vanhemmista ei tietoja.

Ura etc. Upseeri, miekkailuvalmentaja, mm. puolustusvoimain edustusryhmän valmentajana 1982–90, lajijohtajana 1991–94 sekä ilmailuviisiottelun miekkailuvalmentajana vuodesta 1982.

Luottamustoimet. Miekka-Miehet -seuran puheenjohtajana 1981–99 sekä muissa luottamustehtävissä; Suomen Miekkailuliiton hallituksessa 20 vuotta, ml. varapuheenjohtajana, lisäksi valmennuspäällikkönä kuusi vuotta ja koulutustyöryhmän päällikkönä kahdeksan vuotta.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2007, Suomen Miekkailuliiton hopeinen ansiolevyke 2001.

Urheilusaavutukset.

8. – World Championships Veterans 2015 (Limoges, Ranska), Team 150+, miesten kalpa.

12. – World Championships Veterans 2014 (Debrecen, Unkari), Team 150+, miesten kalpa.

25. – World Championships Veterans 1998 (La-Chaux-de-Fonds, Sveitsi), O50, miesten kalpa.

33. – World Championships Veterans 2014 (Debrecen, Unkari), O60, miesten kalpa.

35. – World Championships Veterans 2015 (Limoges, Ranska), O60, miesten kalpa.

7. – European Championships Veterans 2006 (Turku, Suomi), Men`s Epee Team.

8. – European Championships Veterans 2006 (Turku, Suomi), Men`s Foil Team.

11. – European Championships Veterans 2014 (Porec, Kroatia), Team 195+, miesten kalpa.

14. – European Championships Veterans 2010 (Skopje, Makedonia), Men`s Epee Team.

15. – European Championships Veterans 2009 (Balatonfüred, Unkari), O60, miesten kalpa.

15. – European Championships Veterans 2014 (Porec, Kroatia), Team 150+, miesten kalpa.

16. – European Championships Veterans 2005 (Vöcklabruck, Itävalta), O50, miesten kalpa.

28. – European Championships Veterans 2015 (Porec, Kroatia), O60, miesten kalpa.

40. – European Championships Veterans 2007 (St. Gallen, Sveitsi), O50, miesten kalpa.

5. – Nordic Championships 2011 (Riga, Latvia), O50, miesten kalpa.

1. – Särestö Open 2005 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

3. – Särestö Open 2004 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

3. – Särestö Open 2006 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

6. – Särestö Open 2007 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

8. – Särestö Open 2003 (Levi, Suomi), Seniorit (mixed), miesten kalpa.

1. – Levi Open 2014 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

3. – Levi Open 2013 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

3. – Levi Open 2015 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

6. – Levi Open 2016 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

10. – Levi Open 2012 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

11. – Levi Open 2010 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

11. – Levi Open 2011 (Levi, Suomi), Seniorit, miesten kalpa.

1. – Suomenmestaruuskilpailut 1973, 1975, 1976, miesten kalpa.

1. – Suomenmestaruuskilpailut 1969, 1970, 1972, 1973, miesten joukkuefloretti.

1. – Suomenmestaruuskilpailut 1965, 1966, miesten joukkuekalpa.

2. – Suomenmestaruuskilpailut 1971, 1972, miesten kalpa.

2. – Suomenmestaruuskilpailut 1972, miesten floretti.

3. – Suomenmestaruuskilpailut 1970, 1971, miesten floretti.

1. – Sotilaiden PM-kilpailut 1972, 1975 ja 1976, kalvan joukkuemestaruus.

1. – Sotilaiden PM-kilpailut 1974 ja 1975, miesten kalpa.

2. – Sotilaiden PM-kilpailut 1972, miesten kalpa.

1. – Puolustusvoimain miekkailumestaruuskilpailut, 1973, miesten kalpa.

1. – Veteraanimiekkailijoiden suomenmestaruuskilpailut 2008, miesten kalpa (yhdistetty sarjat +40-60).

2. – Veteraanimiekkailijoiden suomenmestaruuskilpailut (kausilla 2012–2016), O60, miesten kalpa.

3. – Veteraanimiekkailijoiden suomenmestaruuskilpailut (kausi 2014–2015), O50, miesten kalpa.

Lisäksi nuorten SM-kultaa floretilla, kalvalla 1964 ja 1966. Maaotteluedustuksia mm. Ruotsia ja Viroa vastaan, PM-kilpailuissa nuorten sarjassa ja miehissä, Eurooppa-cupissa sekä MM-kilpailuissa nuorissa, miehissä ja sittemmin veteraanisarjoissa.

Puolustusvoimien edustusryhmän valmentajana 1982–90, lajijohtajana 1991–94 sekä ilmailuviisiottelun miekkailuvalmentajana vuodesta 1982. Valmentajana myös lajiliitto- ja seuratasolla. Erotuomarina kotimaisissa kilpailuissa.

Lähteet. Lauhio, Seppo. Fencer Profile & Statistics. www.fencingworldwide.com/en/athlete/17375/ ; Lauhio, Seppo. Miekkailu puolustusvoimissa. Riposti 1/1989, s. 5-8; Suomen Miekkailuliiton työryhmät 2011. [Julkaistu 10.10.2011]. www.fencing.fi/index.php?id=16 ; Urheilumme kasvot 5. Ammunta, raviurheilu, moottoriurheilu ja erikoislajit. Vastaavat toim. Risto Rantala ja Markku Siukonen. Toinen painos. Skandia Kirjat, Jyväskylä 1974, s. 364; Varjo, Markku. Seppo Lauhio. Teoksessa Miekkailu Suomessa. En garde! Prêtz! Allez! Suomen Miekkailu- ja 5-otteluliitto ry., Helsinki / AquaGeo, 2013, s. 42.

Kirjoittaja(t): Jyrki Talonen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 6150 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry