Tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä

Tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä 1.11.2024 – Heikki Roiko-Jokela, FT, dosentti, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto Tarjolla on tuhti tietopaketti suomalaisista olympianyrkkeilijöistä, heidän […]

Lue lisää »

Urheiluhistoriallinen seminaari

Ajankohta: La 7.9.2024 Jyväskylässä Paikka: Jyväskylän yliopiston kirjasto, B116 Tietoniekka (OK) Tervetuloa tunnelmoimaan urheiluhistorialliseen seminaariin ja kuuntelemaan sekä keskustelemaan urheiluhistoriasta […]

Lue lisää »

Call for paper / Special Issue ESSH ”Sport and Religion”

Sport and Religion. The historical development from the nineteenth century onwards Call for Papers European Studies in Sports History no […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Kolehmainen, Hannes (1889–1966)

Suomen urheiluhistorian menestyneimpiä kestävyysjuoksijoita; muurari, maanviljelijä, kauppias, vahtimestari

Hannes Kolehmainen on Suomen olympiahistorian neljänneksi eniten mitaleita saavuttanut urheilija. Kolehmainen voitti Tukholman olympiakisoissa 1912 kolme kultaa ja yhden hopeamitalin. Kahdeksan vuotta myöhemmin Antwerpenissa hän otti maratonilla olympiakultaa.


Hannes Kolehmainen eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopiossa 1889─1909. Hänen isänsä puutyömies Taavetti Kolehmainen kuoli 1895, kun Hannes oli vasta 5-vuotias. Elämä muuttui entistä vaikeammaksi. Viisilapsinen perhe jäi äidin, Sofia Kolehmaisen, vastuulle. Hän elätti perhettä pyykkärinä. Tatu (1885─1967), Viljam (1887─1967), Hannes, Kalle ja Maija Kolehmaisen täytyi jo pienestä pitäen tehdä perheen eteen työtä. Pojat jakoivat sanomalehtiä. Hieman vanhempina he lähtivät metsätöihin. Vaikeista taloudellisista oloista huolimatta Sofia Kolehmainen huolehti lapsensa koulun penkille. Hanneksen kouluosaaminen oli välttävää, sillä kansakoulun päästötodistuksen lukuaineiden keskiarvo jäi 6,3:een.

Kolehmaisten urheiluintoon vaikutti Kuopion vilkas urheiluelämä. Hannes Kolehmainen aloitti oman urheilu-uransa 1905 Kuopion Voimistelijoissa. Kilpaurheilua Kolehmaisen veljekset harrastivat porvariseura Kuopion Reippaassa, johon kelpasivat myös parhaat työläisurheilijat. Vuoden 1907 lakot Kuopiossa lisäsivät työväenluokan halua eriytyä porvareista. Urheilu ei tehnyt poikkeusta. Aktiivisimmat työläisurheilijat, mukana myös Kolehmaiset, perustivat SDP:n Nuorisoliiton yhteyteen oman urheiluseuran, Kuopion Riennon. Ero Reippaasta nostatti kovan hälyn.

Aluksi Kolehmaisen veljesten ykköslajina oli hiihto. Kestävyysjuoksu tuli mukaan hiihdon harjoitusmuotona. Hannes voitti helmikuussa 1906 ensimmäisen hiihtokisansa. Veljesten välinen keskinäinen kilpailu kehitti hänestä sitkeän kestävyysurheilijan. Ensimmäinen virallinen juoksukisa kesäkuussa 1907 oli heti maraton. Seuraavana vuonna Hannes, Tatu ja Viljam saavuttivat SM-kisoissa historiallisen veljesten kolmoisvoiton 10 000 metrillä.

Urheilun lisäksi Tatua, Viljamia ja Hannesta yhdisti sama ammatti. Kaikki toimivat muurareina. Rakennustöitä ei kuitenkaan ollut Kuopion seudulla riittävästi. Hannes muutti yhdessä Viljamin kanssa 1909 Helsinkiin, jonne Tatu oli lähtenyt jo aiemmin. Aluksi töitä ei löytynyt etelästäkään. Lopulta liittyminen Helsingin Kisa-Veikkoihin toi muurarin pestin.

Hannes Kolehmaisesta tuli kesän 1911 voittojen ansiosta yksi Tukholman olympiakisojen kestävyysjuoksumatkojen ennakkosuosikeista. Siksi hänen seuranvaihtonsa Kisa-Veikoista työläisurheiluseura Helsingin Jyryyn runsas puoli vuotta ennen kisoja aiheutti suuren kohun. Siirron taustalla oli Yhdysvaltoihin 1910 siirtolaistunut Viljam, joka vieraili Suomessa 1911. Seurasiirto tiesi potkuja työpaikalta. Hannes harjoitteli Tukholmaan Viljamin ja Jyryn keräysrahojen turvin.

Vuoden 1912 Tukholman olympiakisoissa Hannes Kolehmainen voitti ensin 10 000 metriä, minkä jälkeen edessä oli paljon etukäteiskohua herättänyt 5000 metrin kisa ranskalaista Jean Bouinia vastaan. Hannes ei pettänyt äänekästä suomalaiskatsomoa. Voitto tuli kymmenesosasekunnin erolla ja uudella maailmanennätysajalla 14.36,6. Kolehmainen jaksoi voittoon vielä maastojuoksussa. Matka toi Suomelle myös joukkuehopeaa.

Olympiakisojen jälkeen Suomi-yhtiöt tarjosi Hannes Kolehmaiselle vahtimestarin paikkaa. Sankari ilmoitti kuitenkin niskansa olevan liian jäykkä ottamaan tointa vastaan. Kolehmainen oli vielä katkera kisoja edeltäneestä työttömyydestään. Lisäksi hän halusi seurata veljeään Viljamia Yhdysvaltoihin. Hannes vieraili Suomessa vasta kesällä 1914, minkä jälkeen hän palasi takaisin valtameren taakse.

Hannes Kolehmainen muutti New Yorkiin ja liittyi Irish-American Athletic Clubiin. Alkuvuosina hän ei ollut töissä. Päivät täyttyivät harjoittelusta ja kilpailuista, mikä aiheutti lukuisia syytöksiä ammattilaisuudesta. Suomalaistähti ei kuitenkaan jäänyt kiinni palkintojen myynnistä, rahapalkintojen ottamisesta eikä muistakaan amatöörisääntöjen rikkeistä. Vähitellen Kolehmainen siirtyi työelämään. Hän oli osakkaana sekatavarakaupassa ja opetteli valokuvausta. Muurarintöihin hän palasi 1916.

Suomen sisällissota 1918 jakoi myös urheilun kahtia. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL) erotti sodassa punaisten puolella taistelleet urheilijat. Työväen Urheiluliitto (TUL) perustettiin tammikuussa 1919. Tuleviin Antwerpeniin olympiakisoihin oli mahdollista päästä ”jokaisen hyvämaineisen Suomen kansalaisen”. Koska kansalaisluottamuksensa menettäneillä ei ollut SVUL:n mielestä oikeutta edustaa Suomea, TUL jättäytyi kisojen ulkopuolelle. Samaa TUL edellytti myös Yhdysvaltain amerikansuomalaisilta työläisurheilijoilta. Hannes Kolehmaiseen luotettiin tässä asiassa, mutta Viljam uskoi veljensä voittavan Antwerpenin olympiamaratonin ja puhui hänet ympäri. Hannes harjoitteli Finnish-American Athletic Clubin riveissä Viljamin opastuksella uutterasti ja matkusti kisoihin. Uhraukset eivät olleet turhia. Kolehmainen voitti vajaan kolmentoista sekunnin erolla Viron Jüri Lossmanin.

Toisin kuin Tukholman jälkeen Hannes Kolehmainen palasi Suomeen. Hänelle lahjoitettiin Piikkiöstä 30 hehtaarin maatila. Muurarista ei tullut menestyvää maanviljelijää. Kolehmainen aikoi 1924 palata takaisin Yhdysvaltoihin, mutta tila saatiin myytyä ja Hannekselle ostettiin Kulosaaresta kaksikerroksinen talo. Toimeentulo turvattiin urheilukaupalla Mikonkadulla.

Hannes Kolehmainen urheilu-ura jatkui Suomessa, ensin Turun Urheiluliitossa ja sitten Helsingin Kisa-Veikoissa, mutta Antwerpenin maratonkullan puolustaminen Pariisissa 1924 päättyi keskeyttämiseen. Kolehmainen tähtäsi vielä vuoden 1928 Amsterdamin olympiakisoihin, mutta urheilu-ura päättyi samana kesänä jalkavaivoihin.

Urheilukauppiaana Kolehmainen jatkoi aina vuoteen 1953 saakka, jolloin lähellä konkurssia ollut liike myytiin. Uusi työpaikka, vahtimestarin toimi, löytyi Veikkauksesta, jossa hän työskenteli 73-vuotiaaksi, vuoteen 1963 saakka. Kolme vuotta myöhemmin hän kuoli.


Liiteosio

Juho Pietari (”Hannes”) Kolehmainen S 9.12.1889 Kuopio, K 11.1.1966 Helsinki. V Puutyömies Taavetti Vilho Kolehmainen ja Helena Sofia Mönkkönen.

Ura. Kansakoulu; muurari, osakkaana sekatavarakaupassa, opiskellut valokuvausta, maanviljelijä, urheiluvälinekauppias, vahtimestari.

Luottamustoimet. SVUL:n urheilujaoston johtokunnan jäsen 1925─27, SVUL:n Helsingin piirin johtokunnan jäsen, Suomen Kultamitalimiehet ry:n puheenjohtaja 1950─66; Turun Urheiluliiton johtokunnan neuvotteleva jäsen 1923; Helsingin Kisa-Veikkojen puheenjohtaja 1936─40, 1941 kunniapuheenjohtaja.

Edustamat urheiluseurat: ”Köntys” (Kolehmaisen veljesten keskenään perustama rekisteröimätön urheiluseura); Kuopion Voimistelijat 1905; Kuopion Reipas 1906─07; Kuopion Riento 1907─09; Helsingin Kisa-Veikot 1909─11; Helsingin Jyry 1912─13; Irish-American Athletic Club 1913─16; Kaleva Athletic Club 1914─16 (IAAC:n luvalla ”skandinaavisissa kilpailuissa”); Finnish-American Athletic Club 1917─20; Turun Urheiluliitto 1920─26 ja Helsingin Kisa-Veikot 1926─.

Ansiomerkit. Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki; Suomen urheilun suuri ansioristi 1947 (jaettiin ensimmäisen kerran; muut saajat Paavo Nurmi ja Elli Björkstén); Suomen Olympialainen 1. luokan ansioristi 1952; SVUL:n ansiomerkki; Helsingin olympialaisissa 1952 sytytti olympiatulen stadionin torniin. Valtion ylimääräinen eläke. Hautaus valtion kustannuksella.

Tuotanto: –

Urheilusaavutukset. Olympiamitalit. Tukholma (1912) kultaa 5000 m, 10 000 m, maastojuoksu ja hopeaa maastojuoksun joukkuekilpailu; Antwerpen (1920) kultaa maraton.

Maailmanennätykset (8 kpl): 3000 m 1911 ja 1912, 5000 m 1912, 10 000 m 1912, 25 000 m 1920 ja 1922, 30 000 m 1922, maraton 1920. Lisäksi useita kymmeniä sisäratojen maailmanennätyksiä Yhdysvalloissa 1913–1914, parhaimmillaan jopa 27 eri matkojen ME:tä yhdessä 10 mailin kilpailussa neljännesmailin välein.

Suomen mestaruudet (seitsemän henkilökohtaista ja kolme joukkuemestaruutta): 5000 m 1910─11, 10 000 m 1908 ja 1911, tunninjuoksu 1910, 25 000 m 1921─22 sekä kolme joukkuemestaruutta. Yhdysvaltain mestaruudet (8 kpl): 5 mailia 1912─13 ja 1915, 10 mailia 1913─16, maastojuoksu 1914. Englannin mestaruus 1911.

Suomen ennätykset (29 kpl): 1500 m neljästi 1910─11, maili 1911, 2000 m 1911─12, 3000 m viidesti 1910─12, 5000 m neljästi 1910─12, 10 000 m viidesti 1910─12, tunninjuoksu neljästi 1910─14, 25 000 m 1920 ja 1922, 30 000 m 1922, maraton 1920. Lisäksi useita kymmeniä sisäratojen Suomen ennätyksiä 1913─14.

Omat viimeiset ennätykset, osa samalla maailmanennätyksiä. Tulosten yhteydessä on hakasulkeissa mainittu nykyhetkeen vertailun helpottamiseksi silloiset ME:t, myös ammattilaisten osalta. Osa metrimatkojen ennätyksistä on, tuolloin yleisten, mailimatkojen tasaisen vauhdin mukaan arvioituja vähimmäisaikoja, jotka on varustettu +-merkinnällä. 1911, 1500 m (4.08,7) [ME 3.58,0+, amm. ME 3.55,6+]; 1912, 2000 m (5.38,0) [ME 5.37,0, amm. ME 5.33,5]; 1912, 3000 m (8.36,9) [ME, amm. ME 8.32,3+]; 1912, 5000 m (14.36,6) [ME]; 1913, 5 mailia (24.29,2) [ME, ulkor. ME 24.33,4]; 1912, 10 000 m (31.20,8) [ME, amm. ME 30.53,8+]; 1913, 15 000 m (47.18,6); 1913, 10 mailia (51.03,4) [ME 50.40,6]; 1914, tunninjuoksu (18548 m) [ME 19021 m]; 1922, 20 000 m (1.07.40) [ME 1.06.42,2]; 1922, 25 000 m (1.25.19,9) [ME, amm. ME 1.24.09,0]; 1922, 30 000 m (1.47.13,4) [ME, amm. ME 1.43.33,0]; 1920, maraton (2.30.36,9) [arvioitu vähimmäisaika 42,75 km:n kilpailussa, ME, amm. ME 2.29.39,2]; 1907, 110 m aj (19,0) [ME 15,2]; 1907, korkeushyppy 155 [ME 197]; 1907, pituushyppy 550 [ME 761].

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Muistokilpi Kuopioon, Käsityökadun ja Lapinlinnankadun kulmaus 1950; Heikki Konttinen, patsas Kuopion Väinölänniemeen 1952; E. Kivekäs, patsas Suomen Urheilumuseoon, Helsinkiin 1966; pronssireliefi Kulosaaren Leposaareen hautakiveen Helsinkiin 1970; muistolaatta Eläintarhan kentälle Helsinkiin 1999; muistolaatta Kulosaareen Helsinkiin Marsalkantie 15:een 2007.

Henkilön mukaan nimetty. Hannes Kolehmaisen katu, Kuopioon 1984; Hannes-mitali Pohjois-Savon parhaalle urheilijalle ja Hannes-rahasto 1966 SVUL:n Pohjois-Savon piiri; Hannes-hölökkä Kuopiossa 1973 (aikaisemmin Hannes-maraton ja Hannes-lenkki); 100-vuotispostimerkki 1989, postimerkit Kolumbiassa 1935, Haitissa 1969.

Lähteet. Arponen Antti O. Kolehmainen, Hannes (1889─1966). Teoksessa Suomen kansallisbiografia 5. Karl-Lehtokoski. Toimituskunta Matti Klinge (päätoimittaja) et al. Toimituspäällikkö Aulikki Litzen (1993─2002). Studia biographica 3:5. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005. Saatavana myös sähköisessä muodossa: www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1791/ ; Nieminen Mikko. Juho Pietari (”Hannes”) Kolehmainen. www.yleisurheilu.fi/sivut/hannes-kolehmainen ; Viita Ossi. Hymyilevä Hannes. Työläisurheilija Hannes Kolehmaisen sankaruus porvarillisessa Suomessa. Otava, Helsinki 2003. Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian väitöskirja. Ks. myös Talonen Jyrki. TuUL:n urheilu tilastoina 1901─2001. Teoksessa Talonen Jyrki. Sydän sykkii sataa. Turun Urheiluliitto 1901─2001. Turun Urheiluliitto, Turku 2001.

Kirjoittaja(t): Ossi Viita

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 5647 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry