Klimscheffskij, Simon (1933–2002)
Kunnallisneuvos, kansainvälinen kilpapyöräilyvaikuttaja, urheilujohtaja
Kansainvälisen Amatööripyöräilyliiton varapuheenjohtaja, Kansainvälisen Pyöräilyliiton hallituksen (UCI) jäsen ja Euroopan Pyöräilyliiton johtokunnan jäsen Simon ”Simo” Klimscheffskij vaikutti merkittävällä tavalla suomalaiseen kilpapyöräilyyn 1960-luvulta 1990-luvun lopulle asti. Eräs hänen merkittävimmistä saavutuksistaan oli Baltic Sea Friendship Race-kilpailujen järjestäminen 1980-luvulla. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.
Kunnallisneuvos Simon Klimscheffskij syntyi puolalaiseen juutalaisperheeseen Vilnassa 22. joulukuuta 1933. Turkulainen kauppiaspariskunta Edith ja Leopold Klimscheffskij salakuljetti orvoksi jääneen Simon auton takakontissa rahtilaivalla Puolasta Suomeen ilmeisesti 1938 tai1939. Yksityiskohtaiset tiedot on osin tarkoituksella hävitetty, mutta todennäköisesti Simo-pojan Suomeen tuominen on liittynyt siihen, että Natsi-Saksa miehitti Puolan syyskuussa 1939. Vaikka hänen nimensä olikin virallisesti Simon, Simo-nimi sopi paremmin suomalaiseen yhteisöön.
Nykyisin Liettuaan kuuluva Vilna oli maailmansotien välisen ajan osa Puolaa. Kansainvälisyys tuli leimaamaan Simo Klimscheffskij’n toimintaa koko hänen elämänsä ajan. Sosiaalisen, helposti ystävystyvän, Simon oli helppo tulla toimeen vierasmaalaisten kanssa. Hän oppi vaivattomasti vieraita kieliä ja hänen kerrotaan osanneen suomen ja ruotsin lisäksi englantia, saksaa, italiaa, hepreaa ja venäjää. Kansainvälisissä pyöräilyväen kokouksissa hän pystyi neuvottelemaan myös ranskaksi ja espanjaksi.
Simon ennakkoluulottomuudesta kertoo myös se, että hän meni nuorena miehenä Turun Sanomien toimitusjohtajan Irja Ketosen puheille, jotta Turkuun saataisiin kansainvälinen pyöräilykilpailu. TS-kortteliajot alkoivat sitten 1957, ja vielä yli puoli vuosisataa myöhemmin ne kuuluvat luontevalla tavalla Turun keväiseen kaupunkikuvaan.
Simo Klimscheffskij oli 1950-luvulla Turun Urheiluliiton kilpapyöräilijä, joka harjoitteli tavoitteenaan Rooman olympiakisat. Vatsasyöpä lopetti kuitenkin hänen urheilu-uransa. Seuraavissa, Tokion olympiakisoissa 1964 hän oli sitten jo toimitsija- ja johtoportaan puolella. Olympiakisoissa Klimscheffskij kävi aina Barcelonan 1992 kisoihin asti.
Kansainvälisen ja kansallisen tason urheilujohtajana Simo oli ensin Suomen Pyöräilyliiton puheenjohtaja, myöhemmin kunniapuheenjohtaja. Sitten hänestä tuli Pohjoismaiden Pyöräilyliiton puheenjohtaja, ja parhaimmillaan hän oli Kansainvälisen Amatööripyöräilyliiton varapuheenjohtaja (1981─1993), Kansainvälisen Pyöräilyliiton hallituksen (UCI) jäsen (1993─) ja Euroopan Pyöräilyliiton johtokunnan jäsen (1997─). Suomen Olympiakomitean valtuuskunnan jäsenenä Simo Klimscheffskij toimi 1976─1980. Nämä olivat uskomattomia saavutuksia, kun ottaa huomioon hänen lähtökohtansa. Vilkas poika jätti oppikoulun kesken neljännellä luokalla, kun lukeminen ei tuntunut enää miltään tyttöjen jahtaamisen rinnalla! Kansainvälisesti ottaen tuntuu yllättävältä, että suomalainen urheilujohtaja on ollut niin eteläeurooppalaisessa lajissa kuin kilpapyöräilyssä näinkin merkittävissä asemissa. Se perustui kuitenkin siihen, että Simo löysi hyvän roolin ikään kuin pienten maiden lobbaajana.
Simo Klimscheffskij’n ehkä merkittävin saavutus oli rautaesiripun murtaminen urheilun avulla 1986. Hänen ansiostaan Turun Urheiluliitto ja Leningradin urheilukomitea alkoivat järjestää Itämeren ystävyysajoja (Baltic Sea Friendship Race) aikana, jolloin idän ja lännen valtapolitiikkaa ja etuja valvottiin rautaesiripun suojista. Yli 1000 kilometrin pituinen etappikilpailu alkoi Turusta ja päättyi Leningradiin. Kilpailu järjestettiin neljä kertaa 1986─1989. Kilpailun voitto meni joka kerta Neuvostoliittoon, mutta ensimmäisen kilpailun prologin Turussa voitti ensimmäinen suomalainen ammattipyöräilijä Kari Myyryläinen.
Varsinaisen työuransa Klimscheffskij loi ajokouluttajana. Hän oli perustanut autokoulun Turkuun 1965. Yrittäjänä Simo oli nopeasti myös politiikassa mukana. Hän oli vahva vaikuttaja Turun kaupunginvaltuustossa kokoomuksen edustajana vuodesta 1973 lähtien ja toimi myös Turun kaupunginhallituksen puheenjohtajana 1985─1988. Politiikassa hän oli mukana elämänsä loppuun asti.
Kun kunnallisneuvos Klimscheffkij kuoli 31. lokakuuta 2002, oli hänen muistotilaisuudessaan Turun VPK:n talolla käytännössä kaikki Turun keskeiset vaikuttajat sukulaisten ja ystävien lisäksi. Monet ystävät kotimaassa ja ulkomailla muistelivat vielä vuosia myöhemmin lämmöllä pyöräilyn järjestövaikuttajan iloista ja positiivista elämänasennetta. ”Ei vaaraa, Simo klaaraa”, oli Simo Klimscheffskij´n tunnuslause. ”Isä ei nähnyt missään probleemaa. Se oli ehkä lapsena hieman kyseenalainen kasvatusmetodi, kun tottui, että aina isä järjesti asiat”, muisteli Simo Klimscheffskij´n vanhempi poika Peter Klimscheffskij joulukuussa 2011.
Turkulaiset pyöräilyaktiivit ovat järjestäneet kotikaupungissaan vuotuisen Sim De Klim Tour’in (2002─2005). Kilpailun nimi muutettiin seuraavana vuonna Simo Klimscheffskij’n muistokilpailuksi (2006─2007) ja välivuoden jälkeen edelleen Simon muistoajoksi (2009─).
Liiteosio
Simon Klimscheffskij S 22.12.1933 Vilna (Puola), K 31.10.2002 Turku. V kauppiaspariskunta Leopold Klimscheffskij ja Edith Suvanto (ottovanhemmat).
Ura. Neljä luokkaa oppikoulua. Autokouluyrittäjä 1965─.
Luottamustoimet. Pohjoismaiden Pyöräilyliiton puheenjohtaja 1982─84; Baltic Sea Friendship Racen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja 1984─89; Kansainvälisen Amatööripyöräilyliiton varapuheenjohtaja 1981─93; Kansainvälisen Pyöräilyliiton hallituksen (UCI) jäsen 1993─; Euroopan Pyöräilyliiton johtokunnan jäsen 1997─.
Olympialaisissa 1964─92 pyöräilyn toimitsija- ja johtotehtävissä; Suomen Olympiakomitean jäsen 1976─80; Suomen Pyöräilyliiton puheenjohtaja 1975─79; Pyöräilyliiton toiminnan jatkajaksi perustetun Pyöräilyunionin puheenjohtaja 1990.
Turun Urheiluliiton johtokunnassa 1963─69, 1971─72; TuUL:n pyöräilyjaoston puheenjohtaja 1965─70, 1972─76, 1982─89. Budokwai-seuran (judo) johtokunnan jäsen; Trojans-seuran (amerikkalainen jalkapallo) johtokunnan jäsen.
Turun kaupunginvaltuustossa kokoomuksen edustajana 1973─2000; Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1985─88. Turun kaupungin rakennuslautakunnan jäsen.
Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1989. Suomen Pyöräilyliiton kunniapuheenjohtaja 1989; Pyöräilyunionin kunniapuheenjohtaja 1991; TuUL:n pyöräilyjaoston kunniapuheenjohtaja 1989.
Tuotanto: –
Urheilusaavutukset. Pyöräilyssä Välimerenajon toinen sija (1957), Turun Urheiluliiton joukkueessa SM-pronssia 1956. Musta vyö judossa.
Valmentajana: Suomen pyöräilyn olympiavalmentajana 1963─70, TuUL:n (huippu)pyöräilijöiden valmentajana.
Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –
Henkilön mukaan nimetty. Sim De Klim Tour (2002─2005); Simo Klimscheffskij’n muistokilpailu (2006─2007); Simon muistoajot (2009─).
Lähteet. Talonen Jyrki. Sydän sykkii sataa. Turun Urheiluliitto 1901─2001. TuUL, Turku 2001; Turun Urheiluliiton pyöräilyjaoston toimintakertomukset 2002─2010.
Kirjoittaja(t): Jyrki Talonen & Kalle Virtapohja
Julkaistu 20.12.2017
Artikkelitekstin pituus: 4588 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry