100 vuotta turkulaista painia – Turun Voimamiesten historia päivitettynä
7.9.2024 – Jan Westerberg, SM, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Turun Voimamiehet on turkulainen painin erikoisseura, jolla on satavuotiset perinteet ja vireä, nykyaikainen seuratoiminta. Seuran harrastajamäärät ovat nykytilassa nousussa ja seura tuottaa menestyjiä suomalaisen painin huipulle.
Ketola, Mauno. 100 vuotta turkulaista painia – Turun Voimamiehet ry 1924 – 2024. Turun Voimamiehet ry, Turku 2024. 320 s. ISBN 978-952-94-9244-2
Historiikin kirjoittaja, Turun Voimamiehet ry:n kunniapuheenjohtaja Mauno Ketola on ollut mukana Voimamiesten toiminnassa vuodesta 1966 toimien muun muassa seuran valmentajana, tuomarina, sihteerinä ja puheenjohtajana. Ketola on myös freelance-urheilutoimittajana kirjoittanut seurajulkaisuja ja painia käsitteleviä kirjoituksia eri lehtiin.
100 vuotta turkulaista painia – Turun Voimamiehet ry 1924 – 2024 on Mauno Ketolan kirjoittama, luonteva päivitys ja kunnianosoitus turkulaisen painin ja merkittävän erikoisseuran historialle. Ennen Ketolaa seuran historiaa on viimeisimpänä taltioinut Niilo Luukkonen teoksellaan Turun Voimamiesten historia 1924 – 1964.
Painia vähemmän tunteville Turun Voimamiesten uusi historiikki esittelee lajin syntyhistoriaa esihistoriallisesta metsästäjä-keräilijöiden ajasta ja antiikin ajasta lähtien. Tämä parin sivun pituinen yleissivistävä alustus johdattaa lukijan sujuvasti 1800-luvun lopulle, jolloin luotiin perusta suomalaiselle painille. Turun alueella painin harrastaminen oli 1880 – 1890-luvuilla järjestäytymätöntä. Sirkuksen sanotaan tuoneen painin maahamme; painilla oli markkina-arvoa ja ihmiset maksoivat päästäkseen sirkusesityksiin seuraamaan ”voimamiesten” näytöksiä. Paini kuului esityksiin ja iltamiin. Varsinaiseen urheiluun ja seuratoimintaan se liittyi Turun seudulla hieman myöhemmin; ensimmäinen Turun painimestaruus ratkaistiin vuonna 1903.
Useissa seurahistoriikeissa juuri alut – seurojen syntyhetket – ovat yksi kiinnostavimmista kokonaisuuksista. Tämä pätee Turun Voimamiestenkin uusimpaan historiateokseen. Mauno Ketola kirjoittaa lukuisten sanomalehtiviitteiden siivittämänä, miten turkulainen painin erikoisseura päätettiin perustaa, mille pohjalle sen toiminta luotiin ja minkälaiseen ympäristöön se asettui.
Turun Voimamiesten perustamispäiväksi katsotaan 14.3.1924, jolloin paikallisia painin ja voimailun harrastajia kokoontui kahvila Sylviaan perustamaan turkulaista painin erikoisseuraa. Seura nimettiin yksimielisesti Turun Voimamiehiksi ja sille asetettiin ensimmäinen johtokunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin niin ikään yksimielisesti johtaja Hugo Louhela. Mielenkiintoinen huomio on, että Louhela toimi Voimamiesten perustamishetkellä SVUL:n Varsinais-Suomen piirin ja Turun Riennon puheenjohtajana, minkä lisäksi hän oli toiminut paria vuotta aiemmin puheenjohtajana, kun Turkuun perustettiin jalkapallon erikoisseuraa, Turun Palloseuraa. Muutettuaan vuonna 1930 Tampereelle, Louhela toimi Tampereen Pyrinnön ja Tampereen Voimailuseuran puheenjohtajana.
Turun Voimamiehet syntyi rientolaisen painin jatkumona, sillä painitoiminnan lopettaneesta Turun Riennosta uuteen seuraan siirtyivät puheenjohtaja Louhelan ohella valtaosa painijoista ja toimihenkilöistä. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti, missä tilassa turkulainen painiurheilu oli ennen Turun Voimamiehet ry:n perustamista. Politiikka kytkeytyi ajan urheiluun vahvasti – historiikin erityisansiona voidaan mainita erillinen kuvaus TUL:n Varsinais-Suomen piirin painitoiminnasta vuodesta 1918 alkaen.
Turun Voimamiehet perustettiin suomalaisen urheilun jakaantuneelle seurakentälle, sillä kansalaissodan seurauksena SVUL oli erottanut riveistään kaikki punaisten puolella olleet seurat ja urheilijat. Varsinais-Suomen urheilupiirissä painia harjoittivat Turun Riento, Turun Urheiluliitto ja Salon Viesti. Yleisurheilun vahvistuessa turkulaisten seurojen painitoiminta näivettyi, mikä loi tarpeen uudelle painin erikoisseuralle. Perustamisensa jälkeen Turun Voimamiehet sai vahvistusta entisistä TUL:n painijoista; työläisurheilun kilpailumahdollisuuksia rajoitettiin suuresti, mikä sai muiden urheilijoiden ohella myös työläistaustaisia painijoita vaihtamaan seuraa. Esimerkkinä mainittakoon Turun Weikoista siirtynyt Onni Pellinen, Voimamiesten ensimmäinen SM-mitalisti.
Vuosisataisen historiansa aikana Turun Voimamiehissä on koettu nousuja ja laskuja. Pääosin kronologis-temaattisesti etenevä historiikki esittelee seuran keskeisiä käänteitä eri vuosikymmenien ajalta. Seuran toiminnan käännekohtia ovat 1930-luvun menestys ja toiminnan laajeneminen, sota-ajan aiheuttama lamaannus, poikapainiin ja junioritoimintaan panostaminen 1950-luvun lopulta lähtien, 1990-luvun lama ja talkoohengen voimannäyttö sekä 2000-luvun menestys Timo Kallio, Taisto Lalli ja Fatos Durmishi kärkipäässä. Viimeisimpiä käännekohtia on koronavirus, jonka myötä vuonna 2020 suljettiin harjoitustiloja ja lisenssipainijoiden määrä laski. Kantavia teemoja läpi vuosikymmenten ovat esimerkiksi huoli harjoitustiloista sekä kamppailu avustuksista. Lukuelämystä monipuolistavat historiikin kuvaukset esimerkiksi seuran 1930-luvun kerhotoiminnasta, johon liittyneet toilailut poikivat vastuuhenkilöille eriasteisia oikeuden tuomioita.
Turun Voimamiesten historia on aiemmin painettu yksiin kansiin Niilo Luukkosen kirjoittamana vuonna 1964. Luukkosen jälkeen Voimamiesten historiaa on taltioitu paitsi vuosittaisten toimintakertomusten, myös joidenkin lehtikirjoitusten ja lyhyempien historiikkien myötä, jotka ovat tosin suurelta osin Mauno Ketolan käsialaa. Turun Voimamiesten historiikkeja on olemassa 30-40-sivuisina julkaisuina vuosilta 1984 (60-vuotisjulkaisu), 1989 (65-vuotisjulkaisu) ja 1999 (75-vuotisjulkaisu). Tämä uusi historiikki kokoaa nyt paitsi vanhan historiatiedon, tuo myös ensi kertaa laajemmin esille seuran historian viimeisen 60 vuoden ajalta.
Turun Voimamiesten tuore historiikki toimii hyvänä esimerkkinä urheiluseuroille, jotka valmistelevat uutta materiaalia aiempien historiikkien jatkoksi. 100 vuotta turkulaista painia – Turun Voimamiehet ry 1924 – 2024 onnistuu koostamaan oleellisen sisällön aiemmista historiikeista ja tuomaan uutta historiaa näkyväksi. Mauno Ketola ei ainoastaan kopioi aiempien historiankirjoittajien – esimerkiksi Niilo Luukkosen – tekstiä, vaan sisällyttää koko kirjan mitalle näkemyksiä siitä, mitä yhtymäkohtia tapahtumilla on ollut nykypäivään: minkälaisen jäljen Kalle Mäkisen olympiakulta 1928 loi seuran tämän päivän identiteettiin ja miten Mäkisen perintöä vaalitaan? Tai mikä merkitys poikien painitoiminnan aloittamisella oli nykyisen junioritoiminnan muotoutumiseen?
Hyvä seurahistoriikki ei ole ainoastaan tulosluettelo tai tilastojulkaisu. Turun Voimamiesten uudessa historiikissa tilastoille on oma paikkansa kirjan lopussa. Tilastoituna ovat seuran johtokuntien jäsenet, tuomarit, jäsenten huomionosoitukset, kunniajäsenet, Varsinais-Suomen seurojen ja painijoiden SM-mitalit 1912-2024 sekä Koululiikuntaliiton mitalistit 1979-2024. Pääpaino on tapahtumakuvauksissa ja tarinoissa, tilastot ovat miellyttävässä laajuudessa niiden jälkeen.
Valmis historiikki luo katsettaan myös tulevaisuuteen. Kirjassa esitellään seuran tulevaisuuden strategiaa ja pohditaan painiin liittyviä nykyisiä mahdollisuuksia, haasteita ja kipukohtia. Seuratyöhön, niin Turun Voimamiesten kuin muidenkin urheiluseurojen osalta, liittyvistä teemoista esitellään esimerkiksi ammattimaistuminen ja nuorten jatkaminen liikunnan ja urheilun parissa. Kirja sisältää siis mielenkiintoisia aihealueita sekä seurassa toimiville ja toimineille, painista kiinnostuneille, historian tutkijoille että liikunnan ja urheilun parissa kehittämistyötä tekeville.