FINLANDS IDROTTHISTORISKA FÖRENING

Anttila, Lauri (1895–k.)

Painituomari, paini-, painonnosto- ja pyöräilyliittojen johtokunnan jäsen, urheiluseura-aktiivi, kirjapainotyöntekijä

Lauri Anttila oli suomalaisen painin todellinen moniottelija. Painijana hän edusti Porvoon Akillesta, mutta toimi myöhemmin Helsingissä eri urheiluseurojen, kuten Helsingin Atleettiklubin johtotehtävissä sekä kansallisissa tehtävissä SVUL:ssa ja Suomen Painiliitossa. Lontoon (1948) ja Helsingin (1952) olympiakisoissa Lauri Anttila toimi olympiapainien tuomarina. Ansioistaan hänelle on myönnetty SVUL:n aloitteesta Suomen liikunnan ja urheilun kultainen ansioristi.


Lauri Anttila syntyi Myrskylässä 15. heinäkuuta 1895. Hänen lajirepertuaarinsa oli 1900-luvun alun monien urheilijoiden tapaan laaja. Anttila harrasti etenkin yleisurheilua, hiihtoa ja painia, mutta lajivalikoimaan kuuluivat lisäksi muun muassa voimistelu, pyöräily ja painonnosto. Hänellä oli jo kansallisissakin kilpailuissa sama ongelma kuin muilla aikakautensa ”moniottelijoilla”: vaikka he saattoivat olla useissa lajeissa lähellä kansallista kärkeä, mitalisijoille pääseminen tuotti lajien erikoisosaajia vastaan aina vaikeuksia. Missään lajissa Anttila ei saavuttanutkaan isompaa kansallista menestystä.

Hän kirjoitti 1920-luvulla lehtijuttuja urheilusta, erityisesti painista. Anttila toimi Suomen Voimailulehden painiosaston toimittajana sekä Urheilukalenterin avustajana koko samaisen vuosikymmenen. Aikakausi olikin todellinen suomalaisen painin vuosikymmen: kolmissa olympialaisissa Suomi saavutti 12 kultaa, 15 hopeaa ja 10 pronssia.

Anttila teki työuransa kirjapainotyöntekijänä, tarkemmin tarkistuslukijana. Työuran alkuaikoina Anttilan aika riitti aktiiviseen järjestötoimintaan myös ammattinsa edunvalvojana. Hän toimi muun muassa Kirjaltajaliiton Porvoon osaston puheenjohtajana 1920-luvulla. Urheilun viedessä enemmän ja enemmän aikaa, ammattiyhdistystoiminta jäi vähemmälle.

Laaja-alaisuus jatkui Anttilalla kilpailu-uran jälkeen eri seuroissa. 1930-luvun lopulle tultaessa hän kuului kolmen valtakunnallisen järjestön – Suomen Painiliiton, Suomen Painonnostoliiton ja Suomen Pyöräilyliiton – johtokuntiin. Anttilasta käytettiin luonnehdintaa paini- ja pyöräilymies. Näistä jälkimmäinen jäi silti painin varjoon, vaikka Anttilan panos pyöräilylle oli iso. Seuravalmennuksen lisäksi hän toimi muun muassa Suomen pyöräilyjoukkueen johtajana Kööpenhaminassa pidetyissä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa 1939.

Urheilutuomarina Anttila oli aloittanut jo 1923 ja vuosikymmenten aikana hän toimi useiden eri urheilulajien tuomarina sekä ylituomarina. Uran huippuna voidaan pitää osallistumista Lontoon (1948) ja Helsingin (1952) olympialaisiin painituomarina. Anttilan kansainvälisen tuomariuran myötä hänet palkittiin useilla kansainvälisillä tunnustuspalkinnoilla.

Vaikka paini oli ehdottomasti Anttilan päälaji, hänelle myönnettiin kunniamerkkejä myös pyöräily- ja painonnostojärjestöjen toimesta. SVUL:n kultainen ansiomerkki Anttilalle myönnettiin 1953. Hän oli useiden seurojen, kuten Porvoon Akilleksen ja Helsingin Atleettiklubin, kunniajäsen. Tämä sopi erityisen hyvin Anttilan profiiliin, sillä suomalaisen olympiapainin kansallisen historian katsotaan alkaneeksi juuri Helsingin Atleettiklubin toiminnasta 1891.

Anttilalla oli myös muutamia merkittäviä yhteiskunnallisia luottamustehtäviä urheilun saralla. Hän toimi muun muassa Helsingin olympiastadionia hoitavan Stadion säätiön hallituksessa, Pyöräilyn yhteistoimikunnassa, Suomen painikomiteassa sekä Keravan urheilulautakunnan sihteerinä.

Painin järjestötoiminnan pioneerina Lauri Anttila kuului Heikki Lehmuston, Viktor Smedsin, Hannes Tannerin ja Kaarlo Lampelan rinnalla viiden ensimmäisen Suomen Painiliiton hopeisella ansiomerkillä 1932 palkitun painiaktiivin joukkoon. Hopeisen reliefin saajista Anttila oli ensimmäinen 1945. Painiliiton kultaisen ansiomerkin hän sai 1955.


Liiteosio

Lauri Arvid Anttila S 15.7.1895 Myrskylässä. Kuolinvuodesta ja vanhemmista ei ole tietoa.

Ura. Kirjapainotyöntekijä (tarkistuslukija).

Luottamustoimet. Suomen Pyöräilyliiton johtokunnan jäsen 1927─46, puheenjohtaja 1927 ja varapuheenjohtaja 1941─46; Suomen Painonnostoliiton johtokunnan varapuheenjohtaja 1934─35 ja puheenjohtaja 1936─37; Suomen Painiliiton johtokunnan jäsen 1932─40, varapuheenjohtaja 1936─40; SVUL:n Porvoon piirin sihteeri ja rahastonhoitaja 1919─28; SVUL:n Helsingin piirin johtokunnan jäsen 1932─; Suomen Nyrkkeilyliiton tilintarkastaja. Useita luottamustoimia ja johtotehtäviä seuraavissa urheiluseuroissa: Helsingin Atleettiklubi, Helsingin Kisa-Veikot, Helsingin Pyöräilyseura, Huopalahden Hurjat, Keravan Urheilijat, Porvoon Akilles ja Porvoon Urheilijat.

Ansiomerkit. Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) kultainen ansioristi 1956; Suomen Urheilun hopeinen ansioristi 1949; SVUL:n ansiomerkki 1931; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1953; SVUL:n kultainen levyke 1965; Olympialaisten osanottomitali 1948; Suomen Olympialainen ansioristi, II lk. 1952; Pohjoismaisen Pyöräilyliiton ansiomerkki 1927; Suomen Pyöräilyliiton kultainen ansiomerkki 1932; Suomen Painiliiton ansiomerkki No 2, Suomen Painiliiton hopeaplanketti; Suomen Painonnostoliiton ansiomerkki; Suomen Kuuromykkäin Urheiluliiton ansiomerkki 1940; Suomen Painonnostoliiton hopeaplanketti 1954; Suomen Painiliiton kultainen ansiomerkki 1956; Suomen Urheilulehden ansiomitali; SVUL:n Helsingin piirin ansiomerkki; Suomen Pyöräilyliiton kunniajäsen; Helsingin Atleettiklubin kunniajäsen; Porvoon Akilleksen kunniajäsen; Porvoon Urheilijain kunniajäsen. Useiden maiden kuten Belgian, Ranskan ja Turkin myöntämiä kunniamerkkejä. Agricola-mitali.

Tuotanto:

Urheilusaavutukset. Kilpaili muun muassa hiihdossa, painissa, painonnostossa, pyöräilyssä, voimistelussa ja yleisurheilussa. ”Moniottelijana” hänen oli vaikea nousta aivan terävimpään kärkeen.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –


Lähteet

Järvinen Eino. 70 vuotta suomalaista painia 1906─1976. Suomen Painiliitto, Helsinki 1977; Poikolainen Voitto. Keravan Urheilijat 1918─1968. Keravan Urheilijat, Kerava 1969.


Kirjoittaja(t): Matti Rautiainen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 3254 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry

Aaltonen, Rauno
Akrenius, Simo
Anttila, Lauri
Aro (Ahlstedt), Toivo
Asplund, Erik
Dame, Jean
Eljanko (ent. Ekqvist), Harri
Forss, Pauli
Grahn, Arne
Gröndahl, Kelpo
Gustafsson, John
Hagelberg, Kai
Hakulinen, Veikko
Helanterä (Helander), Lauri
Hietala, Reijo
Hietaranta, Kai
Himberg, Arvo (Alfred)
Holkeri, Harri
Honkanen, Pekka
Häkkinen, Kalevi
Iso-Hollo, Volmari
Jokiaro, Sylvester
Kaihari, Kaarle ”Kalle”
Kailajärvi, Jaakko
Kankkonen, Veikko
Kaskela (Caselius), Akseli
Ketonen, Arvo
Kivi, Lennart
Kivimäki, Helvi
Kleemola, Kauno
Klimscheffskij, Simon
Kohijoki, Heimo
Kokkola, Veikko
Kolehmainen, Hannes
Korjus, Tapio
Kotkas, Kalevi
Kotkas, Kallio
Kuusela (ent. Gustafsson), Karl
Kuutsa, Immo
Lahtinen, Hugo
Laine, Aaro
Laine, Mikko
Lauhio, Seppo
Leväaho, Kauko-Aatos
Levälahti, Kustaa
Liitsola, Seppo
Lindquist, Jöns
Louekoski, Matti
Lounasheimo, Ilmo
Lundqvist, Axel
Middelboe, Kristian
Mikkola, Heikki
Mikkola, Teuvo
Mäkipää, Paavo
Mäntyranta, Eero
Numminen, Kalevi
Nurmi, Paavo
Nurmi, Pentti
Nyberg, Bruno
Nöyränen, Markku
Ormo, Kari
Paloheimo, Pertti
Palolampi (Sundström), Erkki
Pekkanen, Paavo
Pihkala, Lauri ”Tahko”
Poppius, Uolevi
Potinkara, Aulis
Pörhölä, Ville
Raatikainen, Voitto
Rantanen, Siiri
Ritola, Ville
Rouhamo (o.s. Mattson), Elma
Römpötti, Kalevi
Saarenpää, Helmi
Salmela, Yrjö
Salmenkylä (Husgafvel), Anton
Salminen, Ilmari
Salo, Urho
Salviander (o.s. Koskinen), Lahja
Savolainen, Heikki
Selin, Sakari
Sevon, Enzio
Sillanpää, (Vilho) Juhani
Soinio, Kaarlo
Suihko, Vilho
Suomi, Aarno
Suvanto, Olavi
Taimi, Risto
Tallberg, Peter
Teivaala, Väinö
Tiilikainen, Pekka
Tulkki, Kaarlo
Tuokko, Yrjö
Tuominen, Kalevi
Törmänen, Jouko
Uunila, Jukka
Valkama (Flaming), Yrjö
Valpas, Hugo
Valste (Wahlstedt), Armas
Vartia, Arvo
Vasala, Pekka
Vierto, Kalle
Viherkenttä, Antero
Virén, Lasse
Väänänen, Oskari
Walden, Juuso
Wilmi-Rokkanen (o. s. Wilmi ent. Häggman), Pirjo
Wilskman, Ivar
Wuokko, Eino